Jokaisella tulee olla vapaus ja oikeus päättää itse elämänsä ratkaisuista. Suomen perustuslaki takaa jokaiselle vapauden uskoa tai olla uskomatta. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Raamatun mukaan Pyhä Henki kokoaa maan päällä Jumalan seurakunnan yhdeksi Kristuksen ruumiiksi. Apostoli Paavali kuvaa Jumalan seurakunnan jäsenten yhteyttä: ”Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa” (1. Kor. 12:26).

Elävä kristillisyys on yhteistä, Pyhän Hengen synnyttämää ja ylläpitämää uskoa. Kristuksen ruumiin jäsen ei voi elää irrallaan ruumiista. Kirkkomme vuoden 1948 Kristinoppi toteaa, että pysyäkseen ja vahvistuakseen uskossa kristityn tulee käyttää ahkerasti Jumalan sanaa, Herran pyhää ehtoollista, rukousta ja kristittyjen yhteyttä (KO 77).

Heprealaiskirje kehottaa Jumalan lapsia vaalimaan seurakuntayhteyttä ja rohkaisemaan toisiaan (Hepr. 10:25). Maallistuneessa ja moniarvoisessa ajassa on tärkeää ja arvokasta pysähtyä keskustelemaan uskonasioista. On uskonelämän kannalta rohkaisevaa saada vertaistukea ja kuulla esimerkiksi toisten uskovaisten kokemuksia Jumalan johdatuksesta.

Suomessa vanhastaan vallinnut kyläilyperinne vaikuttaa viime vuosikymmeninä yleisesti vähentyneen. On valitettavaa, jos jatkuva kiire estää kristittyjen yhteydenpitoa. Uskovaisten keskinäisellä kyläilyllä voi olla merkittävä uskonelämää tukeva vaikutus sekä aikuisille että lapsille ja nuorille.

Joku saattaa kokea uskovaisten joukossa yksinäisyyttä. Yksin jäämisen tunne voi korostua erityisesti suurten seurojen ja juhlapyhien aikaan. Jumalalta kannattaa rukoilla uskonystävää, sillä hän on luvannut kuulla omiensa rukoukset.

On tärkeää, että vaalimme valmiutta huomata ja kohdata yksinäisyyttä kokevat. Raamattu rohkaisee meitä olemaan toistemme kanssakulkijoita: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain” (Gal. 6:2).

Julkaistu Päivämiehessä 17.5.2017