Torstai 18.7.2019
"
Jokainen polvi on notkistuva Herran edessä ja jokainen kieli on ylistävä Jumalaa. Room. 14:11

”Ei ollutkaan enää surua vaan iloa”

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 1.6.2015 06:46 | Päivämies


Seitsemän vuotta sitten oululaiset Hanna ja Janne Koskela odottivat esikoistaan. Luokanopettajana työskentelevä Hanna oli päättämässä lukuvuotta. Viimeisen kouluviikon torstaille oli varattuna aika rakenneultraan. Lääkärikäynti olikin yllätyksellinen, ja odotus jatkui tämän jälkeen pelon ja pettymyksen sekaisin tuntein.
– Me haluttiin tietää kumpaa sukupuolta vauva on ja ajateltiin mennä sen jälkeen jätskille kaupungille, Hanna kertoo.

Janne muistelee, kuinka perusteellisen ja rutiininomaisen ultratutkimuksen jälkeen lääkäri alkoikin tutkia ruutua tosi tarkkaan eikä puhunut enää mitään.

– Näin Jannen silmissä hätäännyksen, Hanna jatkaa.

Yhdessä he muistelevat, että lääkäri kertoi löytäneensä vauvalla sydänvian, joka on hyvin yleinen down-lapsella. Lääkärikin vaikutti olevan tilanteesta hädissään, koska raskaus oli jo 24 viikolla, mutta hän helpottui kuultuaan, että vanhemmat haluavat joka tapauksessa pitää lapsen.

Halu suojella

Vaikka vanhemmat halusivat lapsen, todellisuuden hyväksyminen oli vaikeaa.

– Järkytys, pettymys ja iso suru olivat päällimmäisiä tunteita, Hanna kertoo.

Jannen oli vielä vaikeampi hyväksyä lapsi.

– Mutta kun sai lapsen syliin, heti muuttui ajatus. Tuli voimakas halu huolehtia omasta lapsesta.

Raskausaika koetteli vanhempien suhdetta, koska down-lapsen ja ylipäätään esikoislapsen odottamiseen liittyivät niin voimakkaat tunteet. Etukäteen tehty ajatustyö kehitysvammaisesta lapsesta valmisti hyvin vanhempia:

– Lopulta kun Hilla-vauva syntyi, ei ollutkaan enää surua vaan iloa.

Aurinkoa elämään

Vappuaattona ilta-aurinko häikäisee uudessa, vaaleassa Koskelan perheen kodissa, eivätkä, järkytys, pettymys ja iso suru millään mahdu kanssamme tähän valoisaan tilaan.

– Hilla on aivan mahtava tyttö! Hän on tuonut tosi paljon hyvää elämään, ihmiskontakteja, ammattilaisia, jotka meitä perheenä tsemppaa ja ihailee. Kun Hillan kanssa liikkuu, se tervehtii kaikkia ja ihmiset tykkää paljon Hillasta.

Janne kertoo esimerkkinä, kuinka edellisen kodin naapurustossa Hilla löysi irakilaisen pojan kanssa yhteisen kielen leikkeihin, vaikka muiden lasten kanssa poika ei yhteistä kieltä löytänyt. Hilla on päässyt muutaman kerran myös eri naapureiden luokse itsekseen kyläilemään.

– Kerrankin löysin Hillan samaisen irakilaisperheen olohuoneesta muhkealta sohvalta olohuoneesta. Jalat hän oli nostanut divaanille ja pienet kädet poimivat herkkuja sohvapöydältä.



Esikoulupaikka mietitytti

Koskelalla eletään nyt tavallista ja tasaista arkea. Hilla käy Leinonpuiston erityiskoulussa esikoulua ja on eskarista niin innoissaan, että aamuisin juoksee viimeiset askeleet taksikyytiin.

– Erityiskoulupäätöksen tekeminen oli henkisesti iso juttu, Hanna kertoo.

Hilla oli aiemmin integroidussa ryhmässä päiväkodissa, jossa puolet oli erityislapsia. Vaikka lähellä olevaan kouluun olisi ollut mahdollista mennä myös integroituun eskariin, vanhemmat halusivat tarjota varmuuden siitä, ettei lapsen itsetuntoa nujerreta sillä, että joutuu olemaan koko ajan muita huonompi. Pelkona oli myös se, että pieni erityislapsi hukkuisi isoon kouluun.

Esikoulun aloittamisen yhteydessä monet yhtäkkiset muutokset heijastuivat Hillaan.

– Hilla alkoi änkyttää, oli tavallista alakuloisempi, kuivaksi opetteleminen otti takapakkia. Pitkäaikaisen puheterapeutin kanssa ihmeteltiin, miten puhe on taantunut eikä Hilla osannut vastata tuttuihin asioihin, vanhemmat kertovat.

– Olimme varmasti väsyneitä ja kireitä tuolloin. Talonrakennusasiat pyörivät mielessä, emmekä jaksaneet olla kärsivällisiä Hillan kanssa.

Hanna ja Janne ovat kiitollisia ammattilaisten aidosta tuesta:

– On tosi iso etu, että ammattilaiset tuntevat lapsen pitkältä ajalta ja ovat lapsen puolella. Jos ei olisi puututtu tilanteeseen, se olisi voinut päätyä hankalammaksi.

Jokaisella lapsella on oma paikkansa

– Koska Hilla oli esikoinen, seuraavien terveiden lasten kehitys on tuntunut nopealta ja sitä on ollut tosi mielenkiintoista seurata, Hanna kuvailee.

Viisivuotias Kauri tosin kyselee välillä: ”Miks mun pitää olla reipas, vaikka Hilla on vanhempi kuin minä?”

On puhuttu, että Hilla oppii hitaammin, vaikka on vanhempi.

– Uusia asioita opittaessa Hillan kanssa pitää ottaa toistoja enemmän ja paljon konkreettisemmin kertoa, että saa asian perille.
– Mielettömän iso etu Hillan kannalta on se, että on paljon sukulaisia: mummut ja papat ja kaikki tykkää siitä. Hilla nauttii, kun on paljon vieraita, käy kaikkien sylissä, ja tämä kantaa Hillaa myös elämässä. Läheisimmät eivät näe kehitysvammaa vaan ovat aidosti uteliaita, mitä Hillalle kuuluu. Erityislapsen onni on se, että on paljon sukulaisia, sisaruksia ja rakastava koti, Hanna painottaa.
 
Ensimmäisen kuvan kuvateksti:
Koskelan perheen lapset ovat 6-vuotias Hilla, 5-vuotias Kauri ja 1-vuotias Kaisla. Hilla tykkää tehdä hiekkakakkuja, käydä kaupassa ja kylässä ja harrastaa uimakoulua. Kauri haaveilee isona poliisin ammatista, jotta voisi suojella siskojaan ja vanhempiaan.

Teksti: Marja Mielityinen
Kuvat: M. P. 

Juttu on julkaistu myös Päivämiehen numerossa 21/2015.

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi