Keskiviikko 19.12.2018
"
Meitä on siis pidettävä Kristuksen palvelijoina, joiden huostaan on uskottu Jumalan salaisuudet. Siltä, jolle on jotakin uskottu, vaaditaan, että hän osoittautuu luottamuksen arvoiseksi. 1 Kor. 4:1-2

Runonlausuja Marja-Leena Sikala: Hyvän runon löytäminen on ilo

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 28.2.2016 09:00 | Eija-Riitta Niinikoski


– Kalevalanpäivästä tulee ensimmäisenä mieleeni suomalaisuus, Marja-Leena Sikala kertoo kansalliseepoksen juhlapäivän mietteistä.
– Runopiirissä viime kerralla puhuimmekin juuri Kalevalasta. Se on käännetty yli 60 kielelle ja se on ollut innoituksen lähteenä monille runoilijoille, hän kertoo.
 
– Runot vievät mennessään. Nuorena koululaisena runot olivat läheisiä. Kun perhe kasvoi ja lapset varttuivat, oli jälleen aikaa runoille. Leipoessakin minulla oli runokirja pöydällä avoimena.
 
Juhlapäivän mieluinen tehtävä

Marja-Leena on osallistunut ilmaisutaidon piiriin ja runopiiriin jo pitkään. Lausuntaa hän on harrastanut lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Tänään Kalevalanpäivänä Marja-Leenalla on jälleen mieluinen tehtävä.

– Päivä menee juhlien merkeissä. Esitän pari runoa Jokilaaksojen sotaorpojen kymmenvuotisjuhlassa. Toinen runoista on Inkeri Hynysen kirjoittama Hämärissä. Siinä pieni poika kyselee äidiltään, milloin isä tulee kotiin. Äiti kertoo isän puolustavan maamme rajaa ja perheen omaa majaa, ja vakuuttaa isän saapuvan kun joutaa.

Ja kerran hämyssä illansuun
isä palasi jälleen kotiin.
Tuli kylmänä valkeessa arkussaan
ja mennyt ei enää sotiin.
 
Runot tunteiden tulkkina

Runojen kautta käsitellään monia vaikeitakin asioita. Tunteiden kirjo on vahvasti läsnä. Esittäjä elää runon tunteet ja on niiden tulkkina.

– Jotta itseä koskettavan runon voi esittää, pitää sitä lukea monta kertaa. Sillä tavalla pääsee siihen sisälle ja vapauttaa itsensä, runonlausuja toteaa.
 
Joskus runoja harjoitellessa pitää itkeäkin välillä. Teuvo Ahon runoista Marja-Leenan mieleen on jäänyt erityisesti Olen väsynyt laulaja.

– Luin sen erään rakkaan ystäväni hautajaisissa. Runon viimeisessä säkeistössä on lohdullinen viesti:

Olen väsynyt laulaja
matkani päässä.
Vaan yksinkö olisin,
hyljätty?
Kuulen lastesi äänen,
syttyy rinta:
olen saattajien parvessa
eikä sinun uskollisuutesi
ole vielä väsynyt minua kantamaan.


KUVA: H.H.
 
Elämän suuria löytöjä

Ystävä kulkee muistoissa. Hänen kauttaan Marja-Leena löysi elämäänsä suuria asioita.

– Olen kotoisin Keski-Suomesta Konnevedeltä. Menin 15-vuotiaana kotiapulaiseksi tähän uskovaiseen perheeseen. Äitini ei hirveästi tykännyt, kun melkein heti muutin perheen mukana Kestilään. Siellä sain parannuksen armon.
 
Ystävän perheen kanssa nuoren tytön tie kulki parin vuoden jälkeen Nivalaan. Nivalasta on tullut koti nyt 69-vuotiaalle 11 lapsen äidille, jolla on 40 lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta.
 
Runot muistojen lähteenä

Ilo sykkii Marja-Leenan kasvoilla, kun hän muistelee puolisonsa Veikon ensimmäistä käyntiä Konnevedellä. Silloin oli juhannus 1966.

– Olimme juhannusaattona menneet kihloihin ja kävimme juhannusyönä poimimassa lehdokkeja kotini lähellä olevassa metsikössä. Lehdokkien tuoksu oli huumaava.
 
Saman huumaavan tuoksun voi aistia Mika Waltarin armeijaikäisenä kirjoittamassa runossa Minä rakasta tätä maata.

– Tässä runossa on kuva Suomen koko luonnosta, Marja-Leena kertoo.

Suomen luontoa ei voi paremmin kuvata kuin mitä armeijaikäinen nuorukainen on tehnyt. Aivan kuin Marja-Leenan muisto on hänen usein esittämänsä Waltarin runon kohta:

Himmeänvalkoisia öitä, lehdokit avautuvat yöhön, suovesi kiiltää, pursujen tuoksussa on huumaava unohdus, arat linnut havahtuvat pesissään huomenkoiton kasteenraikkauteen. Minä rakastan, rakastan tätä maata.
 

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

Runot elämän voimana

Aina runot eivät avaudu heti. Joskus oivallus syntyy vasta vuosien päästä.

– Joskus on vaikeita runoja, niihin ei tahdo päästä sisälle. Tuntuu todella vaikealta esittää runoa, jos sielu ei ole mukana, Marja-Leena pohtii.
 
Runolla on monta elämää. Kirjoittaja antaa sanoille merkityksen. Lukija peilaa sitä omien kokemustensa kautta. Esittäjä on runon tulkki.

– Joskus on helpompi ymmärtää runon sanoma, kun kuulee sen jonkun toisen esittämänä. Hyvän runon löytäminen on ilo. Runon esittäminen antaa itsellekin paljon, kun saa kertoa toisille löydöstä.

Vaivat unohtuvat

– Runoja lukiessa, esittäessä ja kuunnellessa kaikki vaivat unohtuvat, Marja-Leena toteaa.

Maaliskuussa Nivalan seurakunnan Naistenpäivillä hän aikoo esittää Eeva Kontiokarin runon Näkymätön reppu. Siinä on mainioita kohtia:

Meillä jokahittella on joukos sellaanen reppu, joka ei keiku selijäs, ei roiku käsipuoles eikä paina hartioota…. Siinä repus on elämän maku, tuska, kipu ja luopumus….On siinä traijaamista, jos sen pussin kans meinaa selevitä elämänsä lävitte. Eikä niiren kuormien kans yksin seleviäkkään. Tietämätänsä tai tietoosesti jokahine kantaa toisenki reppua. Onki sitte hupaasta, kun kantaa toisen kuormaa, niin omakin tuntuu jotenki keviämmältä…



KUVA: PÄIVI PELTONIEMI

Lisää aiheesta:

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi