Sunnuntai 16.6.2019
"
Jeesus sanoi: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny vedestä ja Hengestä, hän ei pääse Jumalan valtakuntaan. Mikä on syntynyt lihasta, on lihaa, mikä on syntynyt Hengestä, on henkeä." Joh. 3:5-6

Runonlausuja Marja-Leena Sikala: Hyvän runon löytäminen on ilo

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 28.2.2016 09:00 | Eija-Riitta Niinikoski


– Kalevalanpäivästä tulee ensimmäisenä mieleeni suomalaisuus, Marja-Leena Sikala kertoo kansalliseepoksen juhlapäivän mietteistä.
– Runopiirissä viime kerralla puhuimmekin juuri Kalevalasta. Se on käännetty yli 60 kielelle ja se on ollut innoituksen lähteenä monille runoilijoille, hän kertoo.
 
– Runot vievät mennessään. Nuorena koululaisena runot olivat läheisiä. Kun perhe kasvoi ja lapset varttuivat, oli jälleen aikaa runoille. Leipoessakin minulla oli runokirja pöydällä avoimena.
 
Juhlapäivän mieluinen tehtävä

Marja-Leena on osallistunut ilmaisutaidon piiriin ja runopiiriin jo pitkään. Lausuntaa hän on harrastanut lähes kolmenkymmenen vuoden ajan. Tänään Kalevalanpäivänä Marja-Leenalla on jälleen mieluinen tehtävä.

– Päivä menee juhlien merkeissä. Esitän pari runoa Jokilaaksojen sotaorpojen kymmenvuotisjuhlassa. Toinen runoista on Inkeri Hynysen kirjoittama Hämärissä. Siinä pieni poika kyselee äidiltään, milloin isä tulee kotiin. Äiti kertoo isän puolustavan maamme rajaa ja perheen omaa majaa, ja vakuuttaa isän saapuvan kun joutaa.

Ja kerran hämyssä illansuun
isä palasi jälleen kotiin.
Tuli kylmänä valkeessa arkussaan
ja mennyt ei enää sotiin.
 
Runot tunteiden tulkkina

Runojen kautta käsitellään monia vaikeitakin asioita. Tunteiden kirjo on vahvasti läsnä. Esittäjä elää runon tunteet ja on niiden tulkkina.

– Jotta itseä koskettavan runon voi esittää, pitää sitä lukea monta kertaa. Sillä tavalla pääsee siihen sisälle ja vapauttaa itsensä, runonlausuja toteaa.
 
Joskus runoja harjoitellessa pitää itkeäkin välillä. Teuvo Ahon runoista Marja-Leenan mieleen on jäänyt erityisesti Olen väsynyt laulaja.

– Luin sen erään rakkaan ystäväni hautajaisissa. Runon viimeisessä säkeistössä on lohdullinen viesti:

Olen väsynyt laulaja
matkani päässä.
Vaan yksinkö olisin,
hyljätty?
Kuulen lastesi äänen,
syttyy rinta:
olen saattajien parvessa
eikä sinun uskollisuutesi
ole vielä väsynyt minua kantamaan.


KUVA: H.H.
 
Elämän suuria löytöjä

Ystävä kulkee muistoissa. Hänen kauttaan Marja-Leena löysi elämäänsä suuria asioita.

– Olen kotoisin Keski-Suomesta Konnevedeltä. Menin 15-vuotiaana kotiapulaiseksi tähän uskovaiseen perheeseen. Äitini ei hirveästi tykännyt, kun melkein heti muutin perheen mukana Kestilään. Siellä sain parannuksen armon.
 
Ystävän perheen kanssa nuoren tytön tie kulki parin vuoden jälkeen Nivalaan. Nivalasta on tullut koti nyt 69-vuotiaalle 11 lapsen äidille, jolla on 40 lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta.
 
Runot muistojen lähteenä

Ilo sykkii Marja-Leenan kasvoilla, kun hän muistelee puolisonsa Veikon ensimmäistä käyntiä Konnevedellä. Silloin oli juhannus 1966.

– Olimme juhannusaattona menneet kihloihin ja kävimme juhannusyönä poimimassa lehdokkeja kotini lähellä olevassa metsikössä. Lehdokkien tuoksu oli huumaava.
 
Saman huumaavan tuoksun voi aistia Mika Waltarin armeijaikäisenä kirjoittamassa runossa Minä rakasta tätä maata.

– Tässä runossa on kuva Suomen koko luonnosta, Marja-Leena kertoo.

Suomen luontoa ei voi paremmin kuvata kuin mitä armeijaikäinen nuorukainen on tehnyt. Aivan kuin Marja-Leenan muisto on hänen usein esittämänsä Waltarin runon kohta:

Himmeänvalkoisia öitä, lehdokit avautuvat yöhön, suovesi kiiltää, pursujen tuoksussa on huumaava unohdus, arat linnut havahtuvat pesissään huomenkoiton kasteenraikkauteen. Minä rakastan, rakastan tätä maata.
 

KUVA: MATIAS HAARANIEMI

Runot elämän voimana

Aina runot eivät avaudu heti. Joskus oivallus syntyy vasta vuosien päästä.

– Joskus on vaikeita runoja, niihin ei tahdo päästä sisälle. Tuntuu todella vaikealta esittää runoa, jos sielu ei ole mukana, Marja-Leena pohtii.
 
Runolla on monta elämää. Kirjoittaja antaa sanoille merkityksen. Lukija peilaa sitä omien kokemustensa kautta. Esittäjä on runon tulkki.

– Joskus on helpompi ymmärtää runon sanoma, kun kuulee sen jonkun toisen esittämänä. Hyvän runon löytäminen on ilo. Runon esittäminen antaa itsellekin paljon, kun saa kertoa toisille löydöstä.

Vaivat unohtuvat

– Runoja lukiessa, esittäessä ja kuunnellessa kaikki vaivat unohtuvat, Marja-Leena toteaa.

Maaliskuussa Nivalan seurakunnan Naistenpäivillä hän aikoo esittää Eeva Kontiokarin runon Näkymätön reppu. Siinä on mainioita kohtia:

Meillä jokahittella on joukos sellaanen reppu, joka ei keiku selijäs, ei roiku käsipuoles eikä paina hartioota…. Siinä repus on elämän maku, tuska, kipu ja luopumus….On siinä traijaamista, jos sen pussin kans meinaa selevitä elämänsä lävitte. Eikä niiren kuormien kans yksin seleviäkkään. Tietämätänsä tai tietoosesti jokahine kantaa toisenki reppua. Onki sitte hupaasta, kun kantaa toisen kuormaa, niin omakin tuntuu jotenki keviämmältä…



KUVA: PÄIVI PELTONIEMI

Lisää aiheesta:

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi