Perjantai 16.11.2018
"
Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään. Ps. 126:5-6

Voiko hauras olla vahva?

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 13.4.2014 05:00 | Siionin Lähetyslehti
Tavoittelen otetta haparoivista ajatuksistani. Ajattelen saamaani elämänlahjaa, sitä että paikkani on elää tässä ajassa, ei helpommassa tai vaikeammassa. Yhä on päivieni askellus vahvemmissa kuin omissa käsissäni. Luotanko siihen? Kun ympärillä viuhuvat puuskaiset tuulet, mieli hämmentyy. Tuntemiset vaihtelevat pysähdyksestä liikkeelle lähtöön, epämukavuudesta tuttuun lämpöön, hauraudesta vahvuuteen, epäilyksestä luottamukseen.

Muistan Psalmin ajatuksen, että ihminen on kuin ruoho. Hetken se kukoistaa, sitten lakastuu ja kuihtuu pois. Mietin, miltä näyttää lakastunut ruoho. Katson omaa haurauttani sitä vasten, mikä minulle on tarpeellista, mikä riittää. Psalmin sanat koskettavat: niin karut, niin elämää täynnä.

Kirkkovuoden kulussa lähestymme suurta juhlaa. Sitä edeltävä paastonaika kehottaa meitä hiljentymään, valmistautumaan pitkänperjantain ja pääsiäisen sanoman vastaanottamiseen. Mieleen nousee ajatus, voisiko useamminkin toistuva hiljentyminen vahvistaa hyvinvointiani jokapäiväisessä elämässä. Mitä tapahtuisi, jos vähäksi aikaa irrottautuisin pois ajan kiihkeästä sykkeestä? Inhimillinen pyrkimykseni on virittäytyä kuulemaan ja näkemään mahdollisimman paljon ja laajalle. Hyvä niinkin. Mutta voi olla, että mitä laajemmalle kurottaudun, sitä pinnallisemmin näen, ehkä väsyn. Monenlaisen sälän keskellä lienee paljon myös sellaista, mikä jää minulle merkityksettömäksi.

Jos kääntäisin katseen lähelleni, näkisinkö siinä jotain merkityksellistä, ajan pintahermolla pysymistäkin merkityksellisempää. Puhumme toinen toisemme rinnalla kulkemisen tarpeellisuudesta. Jään miettimään, mitä tuo kaunis ilmaisu tarkoittaa minun elämässäni. Puhunko vain? Tahtoisin tuntea, että toistemme rinnalla kulkeminen on meille elinehto. Se on toisen kuulemista ja itse kuulluksi tulemista. Se on sanallisen ja sanattoman tuen antamista ja saamista. Tarvitsen tilaa, että voin kuunnella toista ja että voin itse avautua.  Kun vaikeitakin keskusteluja kannattelee toivon ja luottamuksen henki, mieli ilahtuu. Usko avaa näkymiä myös niiden kysymysten yli, joihin ei löydy vastausta.  

Mielessäni on tuokio seurapenkissä. Isä ja lapset istuvat vieretysten, ja virsi kaikuu voimallisena: ”Myös isämme uskoivat ennen / ja kylvivät, leikkasivat. / Me saarnaamme aikojen mennen / kuin isämme saarnasivat.” Pieni poika, isoveli, laulaa sydämensä pohjasta, katsoo välillä virren sanoja, ja laulaa. Pikkusisarukset piirtelevät vihkoihinsa. ”Nyt uskossa autuuden rantaa / jo täältä me katselemme. / Jo virtemme kiitosta kantaa, / me toivossa riemuitsemme.” Isäkin laulaa.



Seurasalin penkkirivien täyttyminen tuntuu joskus itsestäänselvyydeltä, eikä se sitä kuitenkaan ole. Näky Jumalan sanan kuulijoista puhuttelee. Mistä tulemmekin, millaisin ajatuksin ja kokemuksin, saman lähteen luokse halajamme kokoontua. Ajan tuulissa uskoni joutuu koetukselle, ja koetus pyrkii peittämään alleen elämäni aarteen. Kuuntelen puhetta, armahtavan rakkauden sanoja juuri minulle. Se on uskon saarnaa. Vaatimukset ovat jossain muualla. Jumalan sanan kirkkaan peilin valossa näen lähelle ja kauas. Yksinkertainen ilosanoma tavoittaa epäilevän ja hauraan mielen. Tässä minun on hyvä olla, hauraana mutta vahvana, Jumalan armon varassa.

Marja-Liisa Sivula

Kirjoitus on julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 4/2014.

Kuvat: Jaakko Koskelo, Jarmo Määttä ja Henrikki Hetemaa

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi