Perjantai 26.4.2019
"
Herra, minun Jumalani, kukaan ei ole sinun vertaisesi! Sinä olet tehnyt suuria tekoja, sinä ajattelet meidän parastamme. Ps. 40:6

Voiko hauras olla vahva?

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 13.4.2014 05:00 | Siionin Lähetyslehti
Tavoittelen otetta haparoivista ajatuksistani. Ajattelen saamaani elämänlahjaa, sitä että paikkani on elää tässä ajassa, ei helpommassa tai vaikeammassa. Yhä on päivieni askellus vahvemmissa kuin omissa käsissäni. Luotanko siihen? Kun ympärillä viuhuvat puuskaiset tuulet, mieli hämmentyy. Tuntemiset vaihtelevat pysähdyksestä liikkeelle lähtöön, epämukavuudesta tuttuun lämpöön, hauraudesta vahvuuteen, epäilyksestä luottamukseen.

Muistan Psalmin ajatuksen, että ihminen on kuin ruoho. Hetken se kukoistaa, sitten lakastuu ja kuihtuu pois. Mietin, miltä näyttää lakastunut ruoho. Katson omaa haurauttani sitä vasten, mikä minulle on tarpeellista, mikä riittää. Psalmin sanat koskettavat: niin karut, niin elämää täynnä.

Kirkkovuoden kulussa lähestymme suurta juhlaa. Sitä edeltävä paastonaika kehottaa meitä hiljentymään, valmistautumaan pitkänperjantain ja pääsiäisen sanoman vastaanottamiseen. Mieleen nousee ajatus, voisiko useamminkin toistuva hiljentyminen vahvistaa hyvinvointiani jokapäiväisessä elämässä. Mitä tapahtuisi, jos vähäksi aikaa irrottautuisin pois ajan kiihkeästä sykkeestä? Inhimillinen pyrkimykseni on virittäytyä kuulemaan ja näkemään mahdollisimman paljon ja laajalle. Hyvä niinkin. Mutta voi olla, että mitä laajemmalle kurottaudun, sitä pinnallisemmin näen, ehkä väsyn. Monenlaisen sälän keskellä lienee paljon myös sellaista, mikä jää minulle merkityksettömäksi.

Jos kääntäisin katseen lähelleni, näkisinkö siinä jotain merkityksellistä, ajan pintahermolla pysymistäkin merkityksellisempää. Puhumme toinen toisemme rinnalla kulkemisen tarpeellisuudesta. Jään miettimään, mitä tuo kaunis ilmaisu tarkoittaa minun elämässäni. Puhunko vain? Tahtoisin tuntea, että toistemme rinnalla kulkeminen on meille elinehto. Se on toisen kuulemista ja itse kuulluksi tulemista. Se on sanallisen ja sanattoman tuen antamista ja saamista. Tarvitsen tilaa, että voin kuunnella toista ja että voin itse avautua.  Kun vaikeitakin keskusteluja kannattelee toivon ja luottamuksen henki, mieli ilahtuu. Usko avaa näkymiä myös niiden kysymysten yli, joihin ei löydy vastausta.  

Mielessäni on tuokio seurapenkissä. Isä ja lapset istuvat vieretysten, ja virsi kaikuu voimallisena: ”Myös isämme uskoivat ennen / ja kylvivät, leikkasivat. / Me saarnaamme aikojen mennen / kuin isämme saarnasivat.” Pieni poika, isoveli, laulaa sydämensä pohjasta, katsoo välillä virren sanoja, ja laulaa. Pikkusisarukset piirtelevät vihkoihinsa. ”Nyt uskossa autuuden rantaa / jo täältä me katselemme. / Jo virtemme kiitosta kantaa, / me toivossa riemuitsemme.” Isäkin laulaa.



Seurasalin penkkirivien täyttyminen tuntuu joskus itsestäänselvyydeltä, eikä se sitä kuitenkaan ole. Näky Jumalan sanan kuulijoista puhuttelee. Mistä tulemmekin, millaisin ajatuksin ja kokemuksin, saman lähteen luokse halajamme kokoontua. Ajan tuulissa uskoni joutuu koetukselle, ja koetus pyrkii peittämään alleen elämäni aarteen. Kuuntelen puhetta, armahtavan rakkauden sanoja juuri minulle. Se on uskon saarnaa. Vaatimukset ovat jossain muualla. Jumalan sanan kirkkaan peilin valossa näen lähelle ja kauas. Yksinkertainen ilosanoma tavoittaa epäilevän ja hauraan mielen. Tässä minun on hyvä olla, hauraana mutta vahvana, Jumalan armon varassa.

Marja-Liisa Sivula

Kirjoitus on julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 4/2014.

Kuvat: Jaakko Koskelo, Jarmo Määttä ja Henrikki Hetemaa

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi