Lauantai 19.1.2019
"
Muistakaa johtajianne, niitä, jotka julistivat teille Jumalan sanaa. Pitäkää mielessänne, miten he elämänsä elivät, ja ottakaa heidän uskonsa esikuvaksenne. Hepr. 13:7

Voiko hauras olla vahva?

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 13.4.2014 05:00 | Siionin Lähetyslehti
Tavoittelen otetta haparoivista ajatuksistani. Ajattelen saamaani elämänlahjaa, sitä että paikkani on elää tässä ajassa, ei helpommassa tai vaikeammassa. Yhä on päivieni askellus vahvemmissa kuin omissa käsissäni. Luotanko siihen? Kun ympärillä viuhuvat puuskaiset tuulet, mieli hämmentyy. Tuntemiset vaihtelevat pysähdyksestä liikkeelle lähtöön, epämukavuudesta tuttuun lämpöön, hauraudesta vahvuuteen, epäilyksestä luottamukseen.

Muistan Psalmin ajatuksen, että ihminen on kuin ruoho. Hetken se kukoistaa, sitten lakastuu ja kuihtuu pois. Mietin, miltä näyttää lakastunut ruoho. Katson omaa haurauttani sitä vasten, mikä minulle on tarpeellista, mikä riittää. Psalmin sanat koskettavat: niin karut, niin elämää täynnä.

Kirkkovuoden kulussa lähestymme suurta juhlaa. Sitä edeltävä paastonaika kehottaa meitä hiljentymään, valmistautumaan pitkänperjantain ja pääsiäisen sanoman vastaanottamiseen. Mieleen nousee ajatus, voisiko useamminkin toistuva hiljentyminen vahvistaa hyvinvointiani jokapäiväisessä elämässä. Mitä tapahtuisi, jos vähäksi aikaa irrottautuisin pois ajan kiihkeästä sykkeestä? Inhimillinen pyrkimykseni on virittäytyä kuulemaan ja näkemään mahdollisimman paljon ja laajalle. Hyvä niinkin. Mutta voi olla, että mitä laajemmalle kurottaudun, sitä pinnallisemmin näen, ehkä väsyn. Monenlaisen sälän keskellä lienee paljon myös sellaista, mikä jää minulle merkityksettömäksi.

Jos kääntäisin katseen lähelleni, näkisinkö siinä jotain merkityksellistä, ajan pintahermolla pysymistäkin merkityksellisempää. Puhumme toinen toisemme rinnalla kulkemisen tarpeellisuudesta. Jään miettimään, mitä tuo kaunis ilmaisu tarkoittaa minun elämässäni. Puhunko vain? Tahtoisin tuntea, että toistemme rinnalla kulkeminen on meille elinehto. Se on toisen kuulemista ja itse kuulluksi tulemista. Se on sanallisen ja sanattoman tuen antamista ja saamista. Tarvitsen tilaa, että voin kuunnella toista ja että voin itse avautua.  Kun vaikeitakin keskusteluja kannattelee toivon ja luottamuksen henki, mieli ilahtuu. Usko avaa näkymiä myös niiden kysymysten yli, joihin ei löydy vastausta.  

Mielessäni on tuokio seurapenkissä. Isä ja lapset istuvat vieretysten, ja virsi kaikuu voimallisena: ”Myös isämme uskoivat ennen / ja kylvivät, leikkasivat. / Me saarnaamme aikojen mennen / kuin isämme saarnasivat.” Pieni poika, isoveli, laulaa sydämensä pohjasta, katsoo välillä virren sanoja, ja laulaa. Pikkusisarukset piirtelevät vihkoihinsa. ”Nyt uskossa autuuden rantaa / jo täältä me katselemme. / Jo virtemme kiitosta kantaa, / me toivossa riemuitsemme.” Isäkin laulaa.



Seurasalin penkkirivien täyttyminen tuntuu joskus itsestäänselvyydeltä, eikä se sitä kuitenkaan ole. Näky Jumalan sanan kuulijoista puhuttelee. Mistä tulemmekin, millaisin ajatuksin ja kokemuksin, saman lähteen luokse halajamme kokoontua. Ajan tuulissa uskoni joutuu koetukselle, ja koetus pyrkii peittämään alleen elämäni aarteen. Kuuntelen puhetta, armahtavan rakkauden sanoja juuri minulle. Se on uskon saarnaa. Vaatimukset ovat jossain muualla. Jumalan sanan kirkkaan peilin valossa näen lähelle ja kauas. Yksinkertainen ilosanoma tavoittaa epäilevän ja hauraan mielen. Tässä minun on hyvä olla, hauraana mutta vahvana, Jumalan armon varassa.

Marja-Liisa Sivula

Kirjoitus on julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 4/2014.

Kuvat: Jaakko Koskelo, Jarmo Määttä ja Henrikki Hetemaa

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi