Lauantai 19.10.2019
"
Pahan poluille en jalallani astu, minä tahdon totella sinun sanaasi. Sinun säädöksesi antavat minulle ymmärrystä. Sen tähden minä vihaan kaikkia valheen teitä! Ps. 119:101,104

Voiko hauras olla vahva?

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 13.4.2014 05:00 | Siionin Lähetyslehti
Tavoittelen otetta haparoivista ajatuksistani. Ajattelen saamaani elämänlahjaa, sitä että paikkani on elää tässä ajassa, ei helpommassa tai vaikeammassa. Yhä on päivieni askellus vahvemmissa kuin omissa käsissäni. Luotanko siihen? Kun ympärillä viuhuvat puuskaiset tuulet, mieli hämmentyy. Tuntemiset vaihtelevat pysähdyksestä liikkeelle lähtöön, epämukavuudesta tuttuun lämpöön, hauraudesta vahvuuteen, epäilyksestä luottamukseen.

Muistan Psalmin ajatuksen, että ihminen on kuin ruoho. Hetken se kukoistaa, sitten lakastuu ja kuihtuu pois. Mietin, miltä näyttää lakastunut ruoho. Katson omaa haurauttani sitä vasten, mikä minulle on tarpeellista, mikä riittää. Psalmin sanat koskettavat: niin karut, niin elämää täynnä.

Kirkkovuoden kulussa lähestymme suurta juhlaa. Sitä edeltävä paastonaika kehottaa meitä hiljentymään, valmistautumaan pitkänperjantain ja pääsiäisen sanoman vastaanottamiseen. Mieleen nousee ajatus, voisiko useamminkin toistuva hiljentyminen vahvistaa hyvinvointiani jokapäiväisessä elämässä. Mitä tapahtuisi, jos vähäksi aikaa irrottautuisin pois ajan kiihkeästä sykkeestä? Inhimillinen pyrkimykseni on virittäytyä kuulemaan ja näkemään mahdollisimman paljon ja laajalle. Hyvä niinkin. Mutta voi olla, että mitä laajemmalle kurottaudun, sitä pinnallisemmin näen, ehkä väsyn. Monenlaisen sälän keskellä lienee paljon myös sellaista, mikä jää minulle merkityksettömäksi.

Jos kääntäisin katseen lähelleni, näkisinkö siinä jotain merkityksellistä, ajan pintahermolla pysymistäkin merkityksellisempää. Puhumme toinen toisemme rinnalla kulkemisen tarpeellisuudesta. Jään miettimään, mitä tuo kaunis ilmaisu tarkoittaa minun elämässäni. Puhunko vain? Tahtoisin tuntea, että toistemme rinnalla kulkeminen on meille elinehto. Se on toisen kuulemista ja itse kuulluksi tulemista. Se on sanallisen ja sanattoman tuen antamista ja saamista. Tarvitsen tilaa, että voin kuunnella toista ja että voin itse avautua.  Kun vaikeitakin keskusteluja kannattelee toivon ja luottamuksen henki, mieli ilahtuu. Usko avaa näkymiä myös niiden kysymysten yli, joihin ei löydy vastausta.  

Mielessäni on tuokio seurapenkissä. Isä ja lapset istuvat vieretysten, ja virsi kaikuu voimallisena: ”Myös isämme uskoivat ennen / ja kylvivät, leikkasivat. / Me saarnaamme aikojen mennen / kuin isämme saarnasivat.” Pieni poika, isoveli, laulaa sydämensä pohjasta, katsoo välillä virren sanoja, ja laulaa. Pikkusisarukset piirtelevät vihkoihinsa. ”Nyt uskossa autuuden rantaa / jo täältä me katselemme. / Jo virtemme kiitosta kantaa, / me toivossa riemuitsemme.” Isäkin laulaa.



Seurasalin penkkirivien täyttyminen tuntuu joskus itsestäänselvyydeltä, eikä se sitä kuitenkaan ole. Näky Jumalan sanan kuulijoista puhuttelee. Mistä tulemmekin, millaisin ajatuksin ja kokemuksin, saman lähteen luokse halajamme kokoontua. Ajan tuulissa uskoni joutuu koetukselle, ja koetus pyrkii peittämään alleen elämäni aarteen. Kuuntelen puhetta, armahtavan rakkauden sanoja juuri minulle. Se on uskon saarnaa. Vaatimukset ovat jossain muualla. Jumalan sanan kirkkaan peilin valossa näen lähelle ja kauas. Yksinkertainen ilosanoma tavoittaa epäilevän ja hauraan mielen. Tässä minun on hyvä olla, hauraana mutta vahvana, Jumalan armon varassa.

Marja-Liisa Sivula

Kirjoitus on julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 4/2014.

Kuvat: Jaakko Koskelo, Jarmo Määttä ja Henrikki Hetemaa

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi