Lauantai 25.5.2019
"
Jeesus sanoi: "Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva." Joh. 16:13

”Miul ei muuta jäänt ko murre”

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 21.6.2016 09:06 | Päivämies


– Mie oon aina ihmetelt, mite Taivaan Isä on järjestänt asiat, sanoo 87-vuotias monia vaiheita elänyt ja yli 70 vuoden työuran tehnyt Irja Mäyränen. Olemme jututtamassa Irjaa hänen kotonaan Lappeenrannan Kiviharjussa. Sakset klipsuttavat, kun Irja parturoi Risto Romppasen hiuksia.
Asiakkaita käy vielä joka viikko, vaikka Irja on ollut eläkkeellä jo kohta 30 vuotta. 71 vuoden kokemus takaa sen, että sakset leikkaavat sieltä mistä pitääkin, vaikka Irja muistelee elämäänsä samalla eloisasti ja mukaansa tempaavasti.

Lapsuus Karjalassa

Irja syntyi Kanneljärvellä Karjalankannaksella. Isä kävi kirvesmiehen töissä Viipurissa, ja lapset odottivat joka lauantai asemalla isän junaa. Kotiin kävellessä Erkki ja Irja ehtivät kertoa viikon päällimmäiset kuulumiset. Kotona odotti äiti, joka oli paistanut pullaa, siivonnut ja kattanut pöydän kauniisti.

Irja kertoo, miten monitaitoinen ja puuhakas Aino-äiti oli. Hän ompeli ja uudisti vaatteita, laski asiantuntevasti uudisrakennuksen rakennustarvikkeiden tarpeen ja toimi myöhemmin Lappeenrannassa 25 vuotta kirkkoneuvostossa. Äiti antoi tytölleen yritteliään ja selviytyvän naisen mallin.

– Miun mielest ihmistä pittää kannustaa, toteaa Irja itsekin.

Nopea lähtö evakkoon 

Irjan vanhemmat olivat saaneet parannuksen armon aikuisina. Kanneljärvi oli vireä radanvarsipitäjä Pietarin ja Viipurin puolivälissä, mutta siellä oli vähän uskovaisia. Seuroja pidettiin harvakseltaan kodeissa. Irja muistelee, että heillä valmistauduttiin kotiseuroihin, kun evakkoonlähtökäsky tuli. 

Aikaa annettiin kaksi tuntia, eikä mukaan saanut ottaa kuin sen, minkä jaksoi kantaa. Äiti otti valokuvat. Seuroihin paistetut pullapitkot jäivät pöydälle valkoisen liinan päälle. Äiti suoristi matotkin lähtiessä siltä varalta, että isä pääsisi rintamalta käymään kotona. Isä kaatui helmikuussa 1940 ehtimättä enää kotiin. Irja oli tuolloin 11-vuotias.

Parturin ammattia oppimaan

Irjan koti ei ollut varsinainen maatila, mutta viljeltävää oli hehtaari. Talossa oli yksi lehmä, rakas Potrikki, joka ei päässyt evakkomatkalle. 

Irja muistelee Kanneljärven komeita mäkiä. Kansakoulussa naapurikylän pojat vähättelivät Irjan kotikylän Hötönmäkeä. Irja suivaantui ja haastoi pojat kokeilemaan mäenlaskua. Poikien oli pakko uskaltaa, kun tyttö laski edeltä hame hulmuten.

Evakkomatka toi perheen Kiikan kautta Lappeenrannan mummolaan. Jatkokoulusta valmistunut 14-vuotias Irja lähti Jyväskylään oppimaan parturin ammattia enon vaimon liikkeeseen. Partaveitset teroitettiin kiven avulla ja permanentti tehtiin sähköllä. Silloin alkanut työura jatkuu edelleen.

Koti Lappeenrantaan

Aviopuoliso löytyi, ja koti perustettiin Lappeenrantaan aviomiehen rakentamaan taloon, jonka tontin Irja sai sotaorpona käyttöönsä valtiolta. Perheeseen syntyi neljä tyttöä. 

Aviomies ehdotti, että vaimo voisi mennä tehtaaseen töihin, mutta Irja päätti aloittaa kotonaan parturin työt. Asiakkaita tuli paljon. Irjan mielestä päivä oli hiljainen, jos kävi vain 25 parturoitavaa.

Moni lappeenrantalainen muistaa parturiliike Tykin Matkamiehenkadulla. Siellä käytiin myös kuulemassa Irjan mainioita juttuja. Lapsiasiakkaalle viritettiin lauta istuimeksi, ja jännitystä lievensi ikkunalaudalla makoileva Mussu-kissa.

Karjalaisuuden henkilöitymä

Irja on Lappeenrannan rauhanyhdistyksen piirissä karjalaisuuden henkilöitymä. Hänen evakkomuistelujaan ja eloisaa murrettaan on kuultu myyjäismatkoilla eri puolilla Suomea. Eräissä myyjäisissä Irjalta kysyttiin, mistä hinnasta hän jättäisi murteensa.

– Nii paljo rahhaa ei maalimas oo, et miult tää murre jäis. Miul ei muuta jääntkää ko murre. Isä kaatu ja koti män kaks kertaa.

Muistelukset olivat osa iltaohjelmaa. Päivällä Irja keitti soppaa tai myöhempinä vuosina parturoi asiakkaita. 

Kun autolliset eivät ole ehtineet, Irja on polkenut pyörällä tai matkustanut bussilla tervehtimään huonokuntoisia ystäviään ja on leikannut samalla heidän hiuksensa.

Paljon rakkautta

Lapset, lapsenlapset ja heidän lapsensa tulevat ruokituiksi ja rakastetuiksi. Nuorin asiakas, 6-vuotias Otso, tulee hiusten leikkuusta aina Hanna-tädin kakku -pussin kanssa. Seuroissa Irja huomioi kaikki. Paikkakunnalta muuttaneet odottavat tapaavansa hänet, kun käyvät vanhassa kotisiionissa ja saattavat saada häneltä yösijankin.

Menetykset ja murheet, joita matkan varrella on tullut, eivät ole katkeroittaneet Irjaa. Hän on kertonut huolensa Taivaan Isälle ja luottanut siihen, että asiat järjestyvät.

– Minnuu tarvitaa vielä. Taivaan Isä tietää, mite kauva.

Teksti ja kuva: Mirja Romppanen ja Leea Ohtamaa

Tämä haastattelu julkaistaan myös Päivämiehen numerossa 25. 

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi