Studiossa on kolme huonetta peräkkäin: kahvihuone, äänitarkkailijan huone ja lukutila. Tarkkailu- ja lukutilojen välisessä seinässä on matala, leveä ikkuna. Lukutilan pöydällä on vesipulloja ja pastillirasioita. Juontaja Saara Hirvonen antaa viime hetken vinkit studiovierailleen Kirsti Tuikkaselle ja Arto Heikkilälle.

Ikkunan toisella puolella istuvat äänitarkkailijat Pekka Karjula ja Jaakko Tiri. Äänipöydässä on lukuisia nappuloita ja säätimiä. Niitä kun säädellään, ääni kuuluu oikeasta mikrofonista ja se saadaan jaettavaksi eteenpäin niin, että se kuulostaa radiossa mahdollisimman hyvältä. Tuon äänimikserin vieressä on kaksi kannettavaa tietokonetta, joista toisella tarkkaillaan radiolähetystä ja toisella nettiradiota.


 

Tuolit asetellaan niin, että studiokolmikko juttelee ikään kuin muita kuulijoita ei olisikaan. Äänitarkkailija muistuttaa käsimerkeistä.
– Viisi minuuttia lähetyksen alkuun, hän ilmoittaa.

Tuo tieto ei hetkauta lähetykseen osallistuvia ollenkaan, vaan juttelu jatkuu tauotta. Kolmen minuutin kohdalla kehotetaan laittamaan kuulokkeet korville. Kun alkuun on aikaa kaksi minuuttia, tunnelma on vapautunut, ja Heikkilä tekee kuoronjohtajan liikkeitä omalta paikaltaan.
– Minuutti.

Studiossa käydään vain lyhyitä sananvaihtoja; ajatus on jo lähetyksessä. Äänitarkkailijan sormi nousee. Äänipöydän nappula siirtyy eri asentoon. Alkuun soitetaan kuulijoille tuttu tunnus Maan korvessa kulkevi lapsosen tie -laulun säestämänä: ”Kesäseuraradio”. Siitä se lähtee, kesän viimeinen lähetys.
 

Juontaja toivoo, että kuunneltavat laulut ilahduttavat myös niitä, joiden toivetta ei nyt pystytä toteuttamaan. Moni laulu on toivojalleen kuin rukous. …tänään yhtä pyydän vain: Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain. Kaikki studiossa hiljentyvät.

Toiveiden edetessä tunnelma studiossa rentoutuu ja näyttää menevän omalla painollaan. Juontaja puhuu, studiovieras puhuu, virsi alkaa. Äänitilan ovet avataan, ettei happi lopu. Hörpätään vesimukista ja vaihdetaan muutama ajatus, ehtiipä pitkän laulun aikana jaloitellakin. Äänipöytämiehet seuraavat läppäriltä laulun kestoa ja hyvissä ajoin ennen laulun loppua laittavat studion ovet kiinni. Laulu loppuu, äänitarkkailijan peukalo nousee, ja jälleen juontaja pääsee ääneen.
 

Kahta kerrosta ylempää kuuluu laulu vaimeana. Portaiden yläpäässä kaiuttimesta kuuluva laulu voimistuu …tämä päivä, juuri tässä löytyy Luojan siunaus. SRK:n toimiston yläkerran kahvitilaan on kokoontunut parisenkymmentä radiotyöhön osallistunutta talkoolaista kuuntelemaan päätöslähetystä. Kaksi naista juttelee hiljaa, muut kuuntelevat keskittyneinä, joku silmät suljettuina, toinen harmaasta villalangasta jotain neuloen. Radiossa toivotaan, että nuoret pysyisivät taivastiellä.



Mukava juttu kaiuttimista saa kuulijoiden suut hymyyn, ja Kirstin lyhyt laulunpätkä ilahduttaa kovasti. Välillä jokaisen katse painuu alaviistoon. On kuin kuulijat yhtyisivät tuohon rukoukseen, joka herkkänä lauluna kuuluu korvaan: Taas anna enkeleittesi turvana olla tielläni. Joku pyyhkäisee silmäkulmaa.

Tunti on kulunut. Radioihmiset nyökkäilevät; kaikki sujuu hyvin, kaikki saavat tästä jotain. Kirstiltä radiossa tulee hyvä huomio:
– Ei ole samantekevää, mitä päästämme korvistamme sisälle.



Nyökkäillään jälleen. Pian huulet tapailevat seuraavan laulun sanoja, joku hyräilee.

 
Tunnelma alhaalla radiostudiossa on leppoisa ja lämmin. Juontajan kertomat seuraradion kuulijaluvut kuulostavat maallikon korvaan uskomattoman suurilta: 250 000 kuuntelukertaa kesän aikana.

Yksi toivelaulu lähestyy loppuaan, ja studion ovi on jo sulkeutumaisillaan, kun äänitarkkailija vielä hihkaisee:
– Ja tähän tunnari perrään!

SRK:n radioryhmän puheenjohtajana kolme vuotta toiminut Sanna Isopahkala tulee studioon.
– Aina uudestaan palaa siihen, että on niin kiitollinen siitä, että ihmiset jaksavat tehdä tätä työtä talkoilla, hän toteaa.
– Tätä työtä on tehty yhdessä.
 

Juontaja ja äänitarkkailija joutuvat jättämään vielä yhden toivelaulun pois lähetyksestä, jotta iltahartaudellekin jää aikaa. Arto Heikkilä nostaa hartaudessa esille musiikkiin liittyviä tapahtumia Raamatusta.



Israelin kansan valtava virsi Punaisen meren äärellä, Daavidin psalmit, paimenten kuulema jouluyön virsi sekä Marian, Sakarian ja Simeonin kiitosvirret puhuttelevat. Heikkilä toteaa, että musiikki tuo iloa ja lohtua, ja sillä on parantava voima, mutta kerran Jumalan lapset saavat laulaa loputonta kiitosvirttä Karitsalle Isän edessä taivaassa.

Kuvat: Elisa Raappana

Lue lisää Kesäseuraradio-asiaa huomenna ilmestyvästä Päivämiehestä.