Tiistai 25.9.2018
"
Herra sanoo: "Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa." Jes. 1:16

Jumala pitää meistä huolen! – Eevertin kirje kotiin

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 5.12.2016 06:40 | Päivämies


Rakas vaimoni ja lapset. Jumalan rauhan tervehdyksellä tervehdin teitä täältä kaukaa, ovat kirjeen ensimmäiset sanat. Kirje on päivätty elokuun 8. päivä 1941. Kirjeen kirjoittaja on pudasjärvinen Eevert Lauhikari, joka oli joutunut lähtemään kesäkuussa 1941 alkaneelle sotatielle monien muiden suomalaisten miesten kanssa.
Kirjeen saaja oli Eevertin puoliso Ruusa Lauhikari, joka odotti perheen kuudetta lasta.

Eevert oli syntynyt vuonna 1902, Ruusa oli pari vuotta vanhempi. Perheen vanhin poika, Jorma, tuleva appeni, oli tuolloin 12-vuotias.

Takana oli kuukausien raskas taistelujen taival Vienan Karjalan korpimailla. Nyt joukko-osasto oli Kiestingissä. Moni Eevertin toveri oli kaatunut tai haavoittunut. Hän itse oli vielä säästynyt terveenä, kuten hän kirjoitti kirjeessään: 

Terveenä olen vielä säilynyt tähän saakka, josta saan kiittää Jumalaa. Hän on minua varjellut kaikissa vaaroissa. Kyllä täällä on nykyään ollut kovat paikat, kovat taistelut käynnissä... meikäläisiä haavoittunut ja kaatunut.

Tarkemmin Eevert ei halunnut sodan tapahtumista kertoa. Kirjeen jatkuessa hän kiitti vaimoltaan saamastaan kirjeestä. Hän iloitsi saadessaan tietää, että kotona voidaan hyvin ja heinätyötkin sujuvat. Hän uskoi lähestyvän viljan leikkuunkin onnistuvan: Kyllähän ne siellä aina järjestyy hiljalleen.

Koti, vaimo ja lapset olivat usein mielessä. Kirjoittaminen ei aina ollut mahdollista vaihtuvien tilanteiden ja jatkuvan etenemisen vuoksi. Miehet olivat väsyneitä, lepoaikaa ei juuri ollut.

Olen kyllä aina koittanut kirjoittaa, milloin on ollut semmoisessa paikassa, että on ollut tilaisuutta. Vain ei sitä ole aina, kun on oltu metässä eikä ole mahollisuutta saada postiinkaan. Nyt ollaan maantien varressa mutta taas vihollinen kävi pommittamassa, kun kirjoitin. Piti vähäksi aikaa lopettaa.

Tuolloin 39-vuotias Eevert oli huolissaan kotiväestä ja omasta kohtalostaan. Hän kirjoitti, kuinka tuntuu, ettei hän palaa elävänä: Tämä homma on niin kauhiaa ettei tahdo hermot kestää. Kuitenkin hän kertoi yrittävänsä tehdä velvollisuutensa parhaansa mukaan, koska tunsi kuitenkin olevansa hyvissä voimissa. Kirjoituspaperit vain alkavat olla lopussa ja niitä hän pyytää vaimoaan lähettämään. Eevert päättää kirjeensä: Hyvästi taas Jumalan rauhaan, hän meistä huolen pitää. Kirjettä lukiessa tulee voimakas tunne: tämän on kirjoittanut uskovainen mies.

Kirje ei ole pitkä, mutta siitä voi lukea ja päätellä paljon. Kaipaus kotiin on varmasti ollut suuri. Mielialat ovat vaihdelleet epätoivon ja toivon välillä. Eevert halusi kirjeessään rohkaista ja lohduttaa perhettään. Hän halusi luottaa Jumalan huolenpitoon ja siihen, että Jumala tietää ja johtaa kaiken.

Eevert ei palannut koskaan kotiin. Syyskuun 2. päivänä, muutama viikko kirjeen kirjoittamisen jälkeen, hän katosi taistelussa. Suomalaisten joukko pääsi murtautumaan vihollisen saarroksen läpi vaikeakulkuisen suo- ja korpitaipaleen kautta. Kuumetta sairastava Eevert ei jaksanut tuolle reitille lähteä. Hän sanoi jäävänsä joukkosidontapaikalle muiden heikossa kunnossa olevien kanssa. Sen jälkeen Eevertistä ei ole varmoja havaintoja. Muutama päivä myöhemmin hänet ilmoitettiin kadonneeksi.

Tieto tapahtuneesta tuli pian kotiin. Ruusa-vaimo ei halunnut uskoa miehensä kuolleen. Uskollisesti hän odotti Eevertin palaavan aikanaan. Kotitalonsa ullakolle hän ripusti juhlahameen, jonka aikoi laittaa päälleen, kun aviomies tulee kotiin. Joka jouluksi hän kutoi uudet villasukat lahjaksi rakkaalle puolisolleen.

Pukua ja sukkia ei tarvittu koskaan. Ruusan odotus päättyi  huhtikuussa 1959, kun hän sai siirtyä vanhurskasten lepoon odottamaan ylösnousemuksen aamua ja rakkaan puolisonsa jälleennäkemistä.

Pudasjärven hautausmaalla muutaman kymmenen metrin päässä toisistaan on kaksi hautakiveä. Toisessa, sankarihautojen rivistössä olevassa graniittilaatassa, on Eevertin nimi, hauta kuitenkin on tyhjä. Toisessa kivessä on Ruusan nimi.

Muutaman kerran olemme käyneet pienellä ryhmällä Kiestingin mottialueella etsimässä Eeverttiä kaatumispaikan ympäristöstä. Vielä emme ole löytäneet sotavainajaa, sotatarvikkeita kylläkin. Mutta, jos Jumala suo, ehkä joskus voimme tuoda isänmaan hyväksi täyden uhrinsa antaneen miehen jäännökset kotipitäjän sankarihautausmaahan. 

Kimmo Heikkilä
Julkaistu Päivämiehessä 2.11.2016

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi