Tiistai 23.7.2019
"
Herra sanoi Abramille: "Lähde maastasi, asuinsijoiltasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan." 1 Moos. 12:1

Uskon lahja avasi joulun merkityksen

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 27.12.2016 10:37 | Päivämies


Joulukuinen pakkaspäivä hämärtyy ulkona. Sisällä ollaan lämpimässä ja valoisassa, Helmiriitta Honkasen muistojen ja maalausten keskellä. Helmiriitan kotona Espoossa juttelemme jouluista, joita hän on nähnyt lähes sata.
Lapsuuden joulukuusissa roikkui nokikolari. Se ei taida enää olla tallessa, Helmiriitta tuumii ottaessaan esille pienen pahvilaatikon, jossa on joulukoristeita. Laatikosta löytyy kuitenkin lippujen nauha, joka kiersi kuusen oksia lapsuuden jouluina. Oksiin ripustettiin myös lumiukko, omenoita ja karamelleja. Kuusen latvassa oli tietenkin tähti, ja oksilla oikeat kynttilät.

– Ei silloin sähkökynttilöitä ollut, mutta ei syttynyt palamaan sentään, Helmiriitta muistelee.

Kirjavia paperikoristeita ripustettiin kattoon pyöreän pöydän päälle pyöreässä hallissa. Koti oli Arkadiankadun kulmassa Helsingissä. Elämä 1920-luvulla oli vaatimatonta verrattuna nykyajan yltäkylläisyyteen, mutta oli sentään rauhan aika.


Pahvilaatikossa on joulukoristeita vuosikymmenten varrelta.

Jouluherkkuja Viipurista asti

Pyöreän pöydän ääressä nautittiin jouluateria. Oli lipeäkalaa, kinkkua, rosollia ja aladobia eli lihahyytelöä. Jälkiruoaksi oli sekahedelmäsoppaa kermavaahdolla. Jokainen sai myös Fazerilta ostetun marsipaanipossun.

Erityisen tarkasti Helmiriitan muistissa on isoäidin Viipurista lähettämä pulla.

– Se pullarinkilä oli pikkuisen raaka sisältä, ja se oli niin kauhean hyvää. Se oli minusta ihan ennenkuulumatonta, että Viipurista asti lähetettiin pulla.
Joulutorttujakin isoäiti lähetti.

– Ja meidän joulutortuissa piti aina olla omenaa.

Joulun satu mureni

Kuusivuotiaana Helmiriitta näki Stockmannin tavaratalossa joulutontun ja oli ihastuksissaan. Parin viikon päästä sama tonttu tuli vastaan ja tervehti – ja silloin tyttö tajusi, että tonttu olikin eräs tuttu poika.

– Huomasin, että sehän olikin vain leikkiä, että ei se ollutkaan oikea joulutonttu.

Myöhemmin poika kaatui sodassa.

Joulun satu oli murentunut. Sitten mureni myös perhe. Kun Helmiriitta oli 9-vuotias, hänen epäuskoiset vanhempansa erosivat. Tytöllä ei ollut ketään, jolle olisi voinut puhua asiasta. Siksi hän osti 25 pennillä vihon päiväkirjaksi ja purki siihen tuntojaan.

Jouluaatot olivat yhtä ravaamista

Helmiriitta asui äidin kanssa. Jouluaattoisin isä kutsui hänet Stockmannille puoli kahdeltatoista – juuri ennen sulkemisaikaa – valitsemaan joululahjaa. Sitten Helmiriitta palasi kotiin äidin luokse, mutta myöhemmin isä vei hänet vielä iltavesperiin Johanneksen kirkkoon. Illemmalla hän meni äidin kanssa hautausmaalle ja sieltä isoäidin luokse.

Lapsuuden jouluaatot ovatkin Helmiriitan muistoissa ”yhtä ravaamista”.

– Kerran olin onneksi niin sairas aattona, että saatoin vain viheltää, eikä tarvinnut ravata. 

Joulun pyhinäkään ei oltu vain kotona. Jouluaamuna mentiin serkkujen kanssa kuudelta Johanneksen kirkkoon. Siellä oli niin täyttä, että istumaan mahtui vain lattialle.
Tapaninpäivänä serkukset vanhempineen matkustivat junalla Järvenpäähän. Siellä olivat vastassa hevonen ja reki, ja matka jatkui isoisä Eemil Nestor Setälän luokse, vastapäätä Sibeliuksen Ainolaa.


Eri maiden liput roikkuivat kuusen oksilla Helmiriitan lapsuudessa.

Sotajouluna toivottiin pyryä

Syksyllä 1939 Helmiriitta oli 19-vuotias taideopiskelija. Lokakuussa opiskelu keskeytettiin sodan uhan takia. Helmiriitta lähti isoäidin kanssa perheen kesäpaikalle Vääksyyn, missä hän oli muonituslottana. Talvisota alkoi marraskuun lopussa.

Jouluksi rukoiltiin lumipyryä, joka estäisi lentokoneita lentämästä. Pyry tuli, ja joulu saatiin viettää ilman venäläisiä pommikoneita.

Kesällä alkoi uusi sota, ja seuraavana talvena Helmiriitta työskenteli kanttiinissa Taivaskallion ilmatorjuntapatterissa Helsingissä. Sota-aikana kaikesta oli pulaa, mutta jouluna kanttiinissa saatiin ihan oikeaa kahvia. Se oli niin vahvaa, että uni ei tullut silmään koko jouluyönä.

– Mutta kun aamusella mentiin Käpylän kirkkoon, nukahdin heti, Helmiriitta muistelee.

Rauhallisen joulun toive

Monenlaiset joulut kokeneena Helmiriitta haluaa viettää rauhallisen joulun. Lapsuuden jouluaattojen vilkkaan ohjelman vuoksi hän aikuiseksi tultuaan päätti, että enää ei tarvitse juosta minnekään.

Menneiden joulujen muisteleminen saa myös miettimään nykyistä tavaramäärää. Ennen osattiin iloita siitä vähästä, mitä sai – tai antoi – lahjaksi.

– Olin kauhean ylpeä, kun kykenin ostamaan lankarullan äidille joululahjaksi, Helmiriitta kertoo. Itse hän muistaa saaneensa muun muassa isoäidin kutomia sukkia.

– Nykyisin lapset saavat paljon krääsää, Helmiriitta pohtii.

Joulun syvin merkitys

Sodan jälkeen Helmiriitta sai parannuksen armon. Hän meni naimisiin ja jäi myöhemmin leskeksi. Graafikon ja taidemaalarin ura on jatkunut pitkään eläkkeelle jäännin jälkeenkin.

Jouluisin Helmiriitta näkee lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Joulussa tärkeintä eivät ole ulkoiset puitteet, Helmiriitta muistuttaa. Joulun merkitys on syventynyt hänelle uskon lahjan myötä: pääasia on, että synnit ovat anteeksi. Vapahtajan syntymäjuhla on muistutus juuri siitä.

– Joulu on tärkein juhla pääsiäisen jälkeen. 

Teksti ja kuvat: S.S.
Julkaistu Päivämiehessä 14.12.2016

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi