Tiistai 20.11.2018
"
Hyvä on sen osa, jota sinä, Herra, kasvatat ja jolle sinä opetat lakiasi. Pahana päivänä sinä varjelet häntä, kun hauta jo aukeaa sille, joka rikkoo lakiasi. Ps. 94:12-13

Uskon lahja avasi joulun merkityksen

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 27.12.2016 10:37 | Päivämies


Joulukuinen pakkaspäivä hämärtyy ulkona. Sisällä ollaan lämpimässä ja valoisassa, Helmiriitta Honkasen muistojen ja maalausten keskellä. Helmiriitan kotona Espoossa juttelemme jouluista, joita hän on nähnyt lähes sata.
Lapsuuden joulukuusissa roikkui nokikolari. Se ei taida enää olla tallessa, Helmiriitta tuumii ottaessaan esille pienen pahvilaatikon, jossa on joulukoristeita. Laatikosta löytyy kuitenkin lippujen nauha, joka kiersi kuusen oksia lapsuuden jouluina. Oksiin ripustettiin myös lumiukko, omenoita ja karamelleja. Kuusen latvassa oli tietenkin tähti, ja oksilla oikeat kynttilät.

– Ei silloin sähkökynttilöitä ollut, mutta ei syttynyt palamaan sentään, Helmiriitta muistelee.

Kirjavia paperikoristeita ripustettiin kattoon pyöreän pöydän päälle pyöreässä hallissa. Koti oli Arkadiankadun kulmassa Helsingissä. Elämä 1920-luvulla oli vaatimatonta verrattuna nykyajan yltäkylläisyyteen, mutta oli sentään rauhan aika.


Pahvilaatikossa on joulukoristeita vuosikymmenten varrelta.

Jouluherkkuja Viipurista asti

Pyöreän pöydän ääressä nautittiin jouluateria. Oli lipeäkalaa, kinkkua, rosollia ja aladobia eli lihahyytelöä. Jälkiruoaksi oli sekahedelmäsoppaa kermavaahdolla. Jokainen sai myös Fazerilta ostetun marsipaanipossun.

Erityisen tarkasti Helmiriitan muistissa on isoäidin Viipurista lähettämä pulla.

– Se pullarinkilä oli pikkuisen raaka sisältä, ja se oli niin kauhean hyvää. Se oli minusta ihan ennenkuulumatonta, että Viipurista asti lähetettiin pulla.
Joulutorttujakin isoäiti lähetti.

– Ja meidän joulutortuissa piti aina olla omenaa.

Joulun satu mureni

Kuusivuotiaana Helmiriitta näki Stockmannin tavaratalossa joulutontun ja oli ihastuksissaan. Parin viikon päästä sama tonttu tuli vastaan ja tervehti – ja silloin tyttö tajusi, että tonttu olikin eräs tuttu poika.

– Huomasin, että sehän olikin vain leikkiä, että ei se ollutkaan oikea joulutonttu.

Myöhemmin poika kaatui sodassa.

Joulun satu oli murentunut. Sitten mureni myös perhe. Kun Helmiriitta oli 9-vuotias, hänen epäuskoiset vanhempansa erosivat. Tytöllä ei ollut ketään, jolle olisi voinut puhua asiasta. Siksi hän osti 25 pennillä vihon päiväkirjaksi ja purki siihen tuntojaan.

Jouluaatot olivat yhtä ravaamista

Helmiriitta asui äidin kanssa. Jouluaattoisin isä kutsui hänet Stockmannille puoli kahdeltatoista – juuri ennen sulkemisaikaa – valitsemaan joululahjaa. Sitten Helmiriitta palasi kotiin äidin luokse, mutta myöhemmin isä vei hänet vielä iltavesperiin Johanneksen kirkkoon. Illemmalla hän meni äidin kanssa hautausmaalle ja sieltä isoäidin luokse.

Lapsuuden jouluaatot ovatkin Helmiriitan muistoissa ”yhtä ravaamista”.

– Kerran olin onneksi niin sairas aattona, että saatoin vain viheltää, eikä tarvinnut ravata. 

Joulun pyhinäkään ei oltu vain kotona. Jouluaamuna mentiin serkkujen kanssa kuudelta Johanneksen kirkkoon. Siellä oli niin täyttä, että istumaan mahtui vain lattialle.
Tapaninpäivänä serkukset vanhempineen matkustivat junalla Järvenpäähän. Siellä olivat vastassa hevonen ja reki, ja matka jatkui isoisä Eemil Nestor Setälän luokse, vastapäätä Sibeliuksen Ainolaa.


Eri maiden liput roikkuivat kuusen oksilla Helmiriitan lapsuudessa.

Sotajouluna toivottiin pyryä

Syksyllä 1939 Helmiriitta oli 19-vuotias taideopiskelija. Lokakuussa opiskelu keskeytettiin sodan uhan takia. Helmiriitta lähti isoäidin kanssa perheen kesäpaikalle Vääksyyn, missä hän oli muonituslottana. Talvisota alkoi marraskuun lopussa.

Jouluksi rukoiltiin lumipyryä, joka estäisi lentokoneita lentämästä. Pyry tuli, ja joulu saatiin viettää ilman venäläisiä pommikoneita.

Kesällä alkoi uusi sota, ja seuraavana talvena Helmiriitta työskenteli kanttiinissa Taivaskallion ilmatorjuntapatterissa Helsingissä. Sota-aikana kaikesta oli pulaa, mutta jouluna kanttiinissa saatiin ihan oikeaa kahvia. Se oli niin vahvaa, että uni ei tullut silmään koko jouluyönä.

– Mutta kun aamusella mentiin Käpylän kirkkoon, nukahdin heti, Helmiriitta muistelee.

Rauhallisen joulun toive

Monenlaiset joulut kokeneena Helmiriitta haluaa viettää rauhallisen joulun. Lapsuuden jouluaattojen vilkkaan ohjelman vuoksi hän aikuiseksi tultuaan päätti, että enää ei tarvitse juosta minnekään.

Menneiden joulujen muisteleminen saa myös miettimään nykyistä tavaramäärää. Ennen osattiin iloita siitä vähästä, mitä sai – tai antoi – lahjaksi.

– Olin kauhean ylpeä, kun kykenin ostamaan lankarullan äidille joululahjaksi, Helmiriitta kertoo. Itse hän muistaa saaneensa muun muassa isoäidin kutomia sukkia.

– Nykyisin lapset saavat paljon krääsää, Helmiriitta pohtii.

Joulun syvin merkitys

Sodan jälkeen Helmiriitta sai parannuksen armon. Hän meni naimisiin ja jäi myöhemmin leskeksi. Graafikon ja taidemaalarin ura on jatkunut pitkään eläkkeelle jäännin jälkeenkin.

Jouluisin Helmiriitta näkee lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Joulussa tärkeintä eivät ole ulkoiset puitteet, Helmiriitta muistuttaa. Joulun merkitys on syventynyt hänelle uskon lahjan myötä: pääasia on, että synnit ovat anteeksi. Vapahtajan syntymäjuhla on muistutus juuri siitä.

– Joulu on tärkein juhla pääsiäisen jälkeen. 

Teksti ja kuvat: S.S.
Julkaistu Päivämiehessä 14.12.2016

Iloinen jouluretki, SRKCD-130

Lähde jouluretkelle perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa. Laulujen kautta edetään joulun odotuksesta kohti jouluvalmisteluja, aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Tyttöjen ja poikien lauluryhmiä johtaa Ulla Metsänheimo. Pianoa soittaa Emilia Soranta. Lauluja säestetään myös monin muin soittimin. 

22 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Nuottivihko – Iloinen jouluretki

Lähde jouluiselle musiikkiretkelle! Retki alkaa joulun odotuksesta ja etenee jouluvalmistelujen kautta kohti aattopäivän jännitystä ja joulun suurta juhlaa. Retkelle lähdetään perinteisten, uusien ja harvinaisempien tonttu- ja leikkilaulujen matkassa.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi