Lauantai 17.11.2018
"
"He eivät enää voi kuolla, sillä he ovat enkelien kaltaisia. He ovat Jumalan lapsia, ylösnousemuksesta osallisia." Luuk. 20:36

Lehti-ilmoitus toi Maijan Lappiin

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 10.1.2017 09:45 | Päivämies


Kittiläläinen, rauhanyhdistyksemme vanhimpia jäseniä oleva Maija Hietala, o.s. Teerijoki, syntyi Oulaisissa kesäpäivänseisauksen aikaan 21.6.1933.
Nuoruutensa Maija eli Suomessa, jossa tehtiin paljon työtä, koettiin sodan raskaat vaiheet ja jälleenrakennettiin tappioita kokenutta maata. Lapin Kansassa vuonna 1955 ollut lehti-ilmoitus sai Maijan hakemaan asuntolanhoitajan paikkaa Kittilän Kiistalan kylältä.

Maija tuli valituksi tehtävään. Kun hän istui linja-autossa matkalla uuteen työhön, oli samassa kyydissä myös sähkömies, joka tuli sähköistämään Kurulanperää. Tuohon Kurulan pirttiin majoitetuille 29 lapselle Maija toimi kolme vuotta kuin toisena äitinä. Kurulan talon pirtissä oli tilaa 17 tytölle, ja kamariin majoitettiin 12 poikaa. 

Lapsia oli majoitettu Kiistalan koulun läheisyyteen kaukaa, jopa Vesmasta ja Pokan kylältä saakka. Kävelymatkaa kertyi enimmillään 45 kilometriä, kun lapset lähetettiin kotiin joulu- ja pääsiäislomien ajaksi. Muuten koulukodissa asuttiin kaikki syksyiset ja keväiset viikonloput.

Valio Kurula oli asuntolan naapurin poikia, huumorintajuinen ja mukava nuori mies. Yhteinen taival Maijan kanssa avioitumisen jälkeen ehti kestää noin yksitoista vuotta, vuoteen 1967 saakka. Perheeseen syntyi kuusi lasta, joista nuorin, Hannu, oli kaksiviikkoinen isän äkkikuoleman yllättäessä. Maija ja Valio Kurulan rakkaat lapset ovat viisi poikaa Juhani, Esko, Heikki, Pekka ja Hannu sekä ainut tyttölapsi Heli.

Vain 33-vuotiaana aivoverisuonen katkeamiseen kuolleen Valio-isän hautajaisissa annettiin nimi pienelle Hannu-pojalle. Nuori leski keräsi lähelleen lapset, jotka Herra oli antanut, ja teki työtä heidän eteensä. Vuodet kuluivat ja lapset kasvoivat. Jumala antoi elämäntehtävään voimaa ja piti terveenä. 

1980-luvun alussa Maija tutustui edesmenneen miehensä ensimmäiseen serkkuun Volmari Hietalaan. Jo aikuiseen ikään ehtinyt Volmari oli 58-vuotias, kun hänet vihittiin pikkuista vaille 50-vuotiaan Maijan kanssa. Taivaan Isä oli lähettänyt Maijan elämään sukulaispojat samalta kylältä.

Maija ja Volmari olivat ahkeria sipulinkasvattajia. Näin löytyi työtä ja leipää pöytään. Maijan täyttäessä 60 vuotta ja jäädessä eläkkeelle hän muutti Volmarin kanssa Lintulaan.

Lintulasta tuli paikka, jossa pidettiin seuroja yleensä pari kertaa vuodessa. Vieraat majoitettiin ja heille tarjottiin seuroissa ruokaa. Myös Maijan ja Volmarin seurareissut Kittilään olivat tärkeitä. Yleensä sunnuntaina käytiin myös kylässä. 

Nykyään Lintulan kylällä asuu enää neljä alkuperäistä kittiläläistä. Kiistalassa tarvittiin majoitusta, kun malmintutkijat viipyivät kylällä useita viikkoja. Myöhemmin Lintula on kultakaivoksen tiimoilta vuokrattu kokonaan kaivosmiehille. 

Volmari ja Maija saivat nauttia yhdessä levollisista vanhuudenpäivistä aina Volmarin kuolemaan saakka, vuoteen 2012. Maija muutti kaksi vuotta Volmarin kuoleman jälkeen Lintulasta Kittilän kylälle. Kylältä aiemmin hankittu talo, Ahava, oli ollut kauaskantoinen ja viisas ratkaisu. 

Vaikka Maijan kunto on edelleen hyvä, oma koti lähellä kirkonkylän palveluja tekee itsenäisen omien asioi­den hoitamisen huomattavasti helpommaksi. Kaupat, posti, pankki, kirkko, seurapaikka ja ystävät ovat lähempänä.

Maijan olemus on tuttu näky Kittilän kirkossa. Potkutellen pääsee melkeinpä minne tahansa. Itse Maija hoitaa kotinsa siivoamisen, laittaa ruoan ja leipoo. 

Maijan matka lehti-ilmoituksesta löytyneen työpaikan tiimoilta on kestänyt jo 61 vuotta.

Jokainen lapsista on löytänyt paikkansa elämässä. Jumala on johdattanut, varjellut ja tuonut elämään paljon siunausta. Pieniä fyysisen kunnon rapistumisen merkkejä on ilmassa, mutta muuten Maija kokee elävänsä elämää, jossa hänestä pidetään hyvää huolta.

Kiitollisuus täyttää Maijan mielen ja olemuksessa on iloa. Hiljaisina hetkinä Maija juttelee asioitaan taivaalliselle Isälle ja rukoilee, että ”pidä Jumala huolta niin kuin tähänkin saakka”. Ikkunaan on ripustettu tähti, joka loistaa pehmeää valoa tykkylumipuiden sekaan.  

Teksti ja kuva: Maarit Niskanen
Julkaistu Päivämiehessä 4.1.2017.

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Katri Isopahkala ja Heli Säkkinen (toim.)

Siionin Joulu 2018

Siionin Joulu vieraili lampolassa seurailemassa lampaiden elämää. Lehden hartaustekstit kertovat Vapahtajasta, joka toi ihmisille rauhan ja vapauden. Sivuilta löytyy myös hiljaista puhetta joulusta ilman rakasta läheistä. Lisäksi lehti sisältää muun muassa käytännönläheisiä vinkkejä jouluaskareisiin.

7 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi