Maanantai 22.7.2019
"
Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman. Jes. 52:7

Lehti-ilmoitus toi Maijan Lappiin

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 10.1.2017 09:45 | Päivämies


Kittiläläinen, rauhanyhdistyksemme vanhimpia jäseniä oleva Maija Hietala, o.s. Teerijoki, syntyi Oulaisissa kesäpäivänseisauksen aikaan 21.6.1933.
Nuoruutensa Maija eli Suomessa, jossa tehtiin paljon työtä, koettiin sodan raskaat vaiheet ja jälleenrakennettiin tappioita kokenutta maata. Lapin Kansassa vuonna 1955 ollut lehti-ilmoitus sai Maijan hakemaan asuntolanhoitajan paikkaa Kittilän Kiistalan kylältä.

Maija tuli valituksi tehtävään. Kun hän istui linja-autossa matkalla uuteen työhön, oli samassa kyydissä myös sähkömies, joka tuli sähköistämään Kurulanperää. Tuohon Kurulan pirttiin majoitetuille 29 lapselle Maija toimi kolme vuotta kuin toisena äitinä. Kurulan talon pirtissä oli tilaa 17 tytölle, ja kamariin majoitettiin 12 poikaa. 

Lapsia oli majoitettu Kiistalan koulun läheisyyteen kaukaa, jopa Vesmasta ja Pokan kylältä saakka. Kävelymatkaa kertyi enimmillään 45 kilometriä, kun lapset lähetettiin kotiin joulu- ja pääsiäislomien ajaksi. Muuten koulukodissa asuttiin kaikki syksyiset ja keväiset viikonloput.

Valio Kurula oli asuntolan naapurin poikia, huumorintajuinen ja mukava nuori mies. Yhteinen taival Maijan kanssa avioitumisen jälkeen ehti kestää noin yksitoista vuotta, vuoteen 1967 saakka. Perheeseen syntyi kuusi lasta, joista nuorin, Hannu, oli kaksiviikkoinen isän äkkikuoleman yllättäessä. Maija ja Valio Kurulan rakkaat lapset ovat viisi poikaa Juhani, Esko, Heikki, Pekka ja Hannu sekä ainut tyttölapsi Heli.

Vain 33-vuotiaana aivoverisuonen katkeamiseen kuolleen Valio-isän hautajaisissa annettiin nimi pienelle Hannu-pojalle. Nuori leski keräsi lähelleen lapset, jotka Herra oli antanut, ja teki työtä heidän eteensä. Vuodet kuluivat ja lapset kasvoivat. Jumala antoi elämäntehtävään voimaa ja piti terveenä. 

1980-luvun alussa Maija tutustui edesmenneen miehensä ensimmäiseen serkkuun Volmari Hietalaan. Jo aikuiseen ikään ehtinyt Volmari oli 58-vuotias, kun hänet vihittiin pikkuista vaille 50-vuotiaan Maijan kanssa. Taivaan Isä oli lähettänyt Maijan elämään sukulaispojat samalta kylältä.

Maija ja Volmari olivat ahkeria sipulinkasvattajia. Näin löytyi työtä ja leipää pöytään. Maijan täyttäessä 60 vuotta ja jäädessä eläkkeelle hän muutti Volmarin kanssa Lintulaan.

Lintulasta tuli paikka, jossa pidettiin seuroja yleensä pari kertaa vuodessa. Vieraat majoitettiin ja heille tarjottiin seuroissa ruokaa. Myös Maijan ja Volmarin seurareissut Kittilään olivat tärkeitä. Yleensä sunnuntaina käytiin myös kylässä. 

Nykyään Lintulan kylällä asuu enää neljä alkuperäistä kittiläläistä. Kiistalassa tarvittiin majoitusta, kun malmintutkijat viipyivät kylällä useita viikkoja. Myöhemmin Lintula on kultakaivoksen tiimoilta vuokrattu kokonaan kaivosmiehille. 

Volmari ja Maija saivat nauttia yhdessä levollisista vanhuudenpäivistä aina Volmarin kuolemaan saakka, vuoteen 2012. Maija muutti kaksi vuotta Volmarin kuoleman jälkeen Lintulasta Kittilän kylälle. Kylältä aiemmin hankittu talo, Ahava, oli ollut kauaskantoinen ja viisas ratkaisu. 

Vaikka Maijan kunto on edelleen hyvä, oma koti lähellä kirkonkylän palveluja tekee itsenäisen omien asioi­den hoitamisen huomattavasti helpommaksi. Kaupat, posti, pankki, kirkko, seurapaikka ja ystävät ovat lähempänä.

Maijan olemus on tuttu näky Kittilän kirkossa. Potkutellen pääsee melkeinpä minne tahansa. Itse Maija hoitaa kotinsa siivoamisen, laittaa ruoan ja leipoo. 

Maijan matka lehti-ilmoituksesta löytyneen työpaikan tiimoilta on kestänyt jo 61 vuotta.

Jokainen lapsista on löytänyt paikkansa elämässä. Jumala on johdattanut, varjellut ja tuonut elämään paljon siunausta. Pieniä fyysisen kunnon rapistumisen merkkejä on ilmassa, mutta muuten Maija kokee elävänsä elämää, jossa hänestä pidetään hyvää huolta.

Kiitollisuus täyttää Maijan mielen ja olemuksessa on iloa. Hiljaisina hetkinä Maija juttelee asioitaan taivaalliselle Isälle ja rukoilee, että ”pidä Jumala huolta niin kuin tähänkin saakka”. Ikkunaan on ripustettu tähti, joka loistaa pehmeää valoa tykkylumipuiden sekaan.  

Teksti ja kuva: Maarit Niskanen
Julkaistu Päivämiehessä 4.1.2017.

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi