Sunnuntai 18.8.2019
"
Jeesus sanoi: "Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole." Luuk. 16:9

Luonto, lapset ja valokuvaus tuovat iloa sairauden keskelle

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 6.5.2017 06:34 | Hanna Kallunki


Muhoslaisilla Eija ja Reino Rajalalla on ollut kiireinen kevät. Muhoksen kulttuurikeskuksessa oli maalis–huhtikuussa Reinon valokuvanäyttely, jossa hänen valokuvansa kuvittivat Sakari Topeliuksen Koivu ja tähti -satua. Näyttelyn pystytys vaati paljon työtä, mutta nyt Eija ja Reino ovat helpottuneita ja tyytyväisiä. 
– Mukavat palautteet ovat rohkaisseet ja antaneet onnistumisen kokemuksia. Tuntuu, että näyttely on koskettanut monia, erityisesti sota-ajan lapsia. Eräs vanha mies totesi liikuttuneena, että kuvat ovat koskettavia, Reino kertoo.

Reino on harrastanut valokuvausta tiiviisti viitisen vuotta.

– Luontokuvaaminen on minulle henkireikä, luonto antaa voimaa ja tuo turvaa.

Tapaturma laukaisi hermosairauden

Reinolle sattui elokuussa 2010 työtapaturma, kun raivaussahan terälaite hajosi.

– Sahan kettinki osui vasempaan jalkapöytään. Tuli iskuvamma, joka räjäytti hermot palasiksi jalkapöydästä, Reino kertoo.
– Muistan aina sen puhelun, kun Reino soitti ja sanoi, että sattui pikku tapaturma. Ei osannut ajatella, että kyse on pysyvästä vammasta, Eija muistelee.

Tapaturma laukaisi harvinaisen hermosairauden, CRPS-oireyhtymän, joka merkitsee kokoaikaista kiputilaa, hermosärkyä.

– Älysin heti, että nyt ei kävellä. Ketjulla oli noin 700 kilometrin tuntinopeus, kun se osui jalkaan, Reino kertoo.

Aluksi luultiin, että jalka olisi kunnossa parin päivän sairausloman jälkeen. Vaivaa ei alettu heti hoitaa CRPS:nä, mikä kroonisti kivun.

– Jos vaivaa olisi silloin alettu hoitamaan CRPS:nä, sinä kävelisit, Eija toteaa Reinolle.

Valokuvaus kannattelee

Tapaturman sattuessa Eija ja Reino olivat olleet reilun vuoden naimisissa.

– Sitten onnettomuus muutti koko elämän. Neljä vuotta olen nyt ollut pyörätuolissa. Välissä kävelin vähän aikaa, Reino kertoo.

Hermosärky lähti myös leviämään muualle kehoon.

– Se on nyt levinnyt kaikkialle – pää on ainut, missä särkyä ei ole. Raastavaa tuskaa, kipukohtauksia, turvotusta. Ainut mikä auttaa, on uni. Ennuste on, että en kävele koskaan, Reino sanoo.

Valokuvaus on kannatellut Reinoa sairauden aikana. Kuvaustilanteet ovat tärkeitä myös kivunhallinnan vuoksi.

– Kun uppoutuu ja keskittyy kuvaamiseen, etsimään helmiä luonnosta, se on terapeutti ja kipulääke. Silloin on hetkiä, jolloin kipua ei oikeastaan tunnu.


– Tästä kuvasta teetätin taulun terapeutilleni, kun hän jäi eläkkeelle. Halusin muistaa ihmistä, joka on ollut valopilkkuna, tuonut toivon näköalaa ja auttanut eteenpäin, Reino Rajala kertoo yhdestä näyttelykuvastaan.

Vaikeita kokemuksia

Eija toteaa, että Reinon sairaus on iso osa heidän elämäänsä.

– Olen kokenut, että olen niin erilainen, kun meillä ei ole lapsia ja olen invalidin vaimo. On vaikea löytää ystäviä siionista. Toisaalta olen ajatellut, että kun ei ole lapsia, voi olla sisarusten lapsille tärkeä, Eija kertoo.

Kun Reino joutui pyörätuoliin, ensimmäinen seurakerta oli vaikea. Oli raskasta tuntea ihmisten katseet ja ottaa vastaan säälinsekaisia kommentteja, Eija kertoo.

Rajalat kokevat, että usko on voimavara elämässä, mutta vaikea sairaus on tuonut mukanaan myös uskonkriisejä.

– Välillä on tosi vaikeaa, kun puhutaan hyvästä Jumalasta. Se tuntuu niin kaukaiselle, kun mielessä on kysymys, että miksi vointi koko ajan vain pahenee ja pahenee, Reino kuvaa.

– Joskus, kun on liian vaikeaa, tulee tunne, että eikö Jumala anna yhtään hyvää hetkeä, Eija kertoo.

Lapsettomuuden he molemmat kokevat kipeäksi asiaksi.

– Nyt jaksaa kuitenkin jo ajatella, että ehkä lapsettomuus on ollut Jumalan johdatusta, Eija sanoo.

Ystävät ovat tärkeitä

Eija ja Reino ovat kiitollisia ystävistä, jotka tulevat tai pyytävät kylään – miettimättä, onko pöytä koreana tai koti siivottuna.

– Mutta on tämä karsinut aika paljon ystäviä. Usein koemme yksinäisyyttä. Monet lapsiperheet sanovat, että eivät voi tulla kylään lasten vuoksi. Kuitenkin kun he ovat käyneet, lapset ovat tykänneet olla meillä. En tiedä, onko heidän vaikea kohdata meidät, Eija pohtii.

Eija ja Reino toivottavatkin vieraat heille lämpimästi tervetulleiksi.

– Lapsiperheetkin ovat tervetulleita, on paljon leikkikalujakin. Lapset ovat lähellä sydäntä, Reino kertoo.

Hän kertoo kiitollisena, että on ihmisiä, jotka ovat halunneet erityisesti huomioida heidän tilanteensa. Esimerkiksi naapuri on tehnyt luiskan talonsa portaisiin.

Se, että Reino liikkuu pyörätuolilla, rajoittaa pariskunnan kulkemista.

– Joka paikkaan ei edes pääse, kun on portaita. Joskus pystyn portaat kävelemään, joskus en, se riippuu kiputilasta. Jotkut luulevat, että en laiskuuttani pysty kävelemään, Reino kertoo.

Iloa vertaistuesta ja lapsista

Eija ja Reino ovat olleet mukana SRK:n järjestämällä lapsettomien aviopuolisoiden leirillä, joka järjestetään kerran vuodessa jossakin leirikeskuksessa.

– Se on ollut tosi tärkeä juttu. Sieltä on saanut ystäviä ja vertaistukea, Eija kertoo.

Iloa Eijalle ja Reinolle tuovat kaksi lasta, joille he ovat tukiperheenä.

– He aina odottavat, että pääsevät meille, Eija kertoo.
– Se on ollut sellainen kosketus lapsiin. Lasten kanssa touhuaminen myös helpottaa kipuja ja vie ajatuksia pois vaikeuksista. He ovat sopeutuneet tosi hyvin tähän pyörätuoliinkin. Seuroissa poika istuu tuossa tuolin kynnyksellä tai kiikkuu selkänojalla. Huomaa niistä lapsista, että ollaan tärkeitä niille, Reino kertoilee.

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi