Lauantai 20.4.2019
"
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job 19:25

Saamenkäsitöissä elää pohjoinen kulttuuri

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 6.2.2018 06:23 | Hanna Kallunki


Saamelaisuus näkyy ivalolaisessa Pekkalan perheessä muun muassa käsityötaitona ja perinnekäsitöiden arvostuksena. Sanna Pekkala on tehnyt inarinsaamenpuvut itselleen ja miehelleen Aslakille. Sofia-tytär (kesk.) on tehnyt oman pukunsa Ranuan opistossa. 
Aslak on taustaltaan inarinsaamelainen, Sanna on kantasuomalainen ja kotoisin Siilinjärveltä.

 – Isänäitini oli inarinsaamelainen, mutta saamenkielentaito on suvussa katkennut häneen, koska hänet otettiin lapsena kasvattilapseksi suomalaiseen perheeseen, Aslak kertoo.

Sanna ja Aslak ovat hyvillään, että perheen kaikki kouluikäiset lapset ovat saaneet opiskella koulussa saamen kieltä, joko pohjoissaamea tai inarinsaamea. Eniten, peruskoulun ajan, isänsä sukukieltä inarinsaamea ovat opiskelleet kahdeksasluokkalainen Talvikki ja Ranuan opistoa käyvä Sofia.

Pekkalan perheessä on 13 lasta, joista kotona asuu vielä seitsemän. Yksi lapsista on kuollut jo ennen syntymäänsä.

Sanna on koulutukseltaan artenomi. Hän ollut pääosin kotiäitinä ja tehnyt myös suntion töitä. Aslak on sairaanhoitaja ja rajavartija ja toimii kouluttajana rajakomppaniassa. Aslakin suku on taustaltaan kalastajasaamelaisia.

Tärkeät perinnekäsityöt

Perinnekäsityöt ovat Pekkalan perheessä arvossaan. Poronkarvasta tehdyt kengät eli nutukkaat, joita Inarissa käytetään yleisesti talvikenkien tilalla, ovat lasten suosikkeja. He haluaisivat käyttää talvisin mieluiten juuri noita porotossuja.

– Äiti, mikset tee mulle porotossuja, yksi lapsista vasta kysyi. Harmi, että porotossujen tekijöitä on kovin vähän. Ne ovat niin työläät tehdä, että itse olen tehnyt vain parit tossut, Sanna sanoo. 

Aslakin isänisä on tehnyt paljon saamenkäsitöitä, puutöitä ja esineitä poron luusta ja sarvista. 

– Meillä on hänen tekemiään pauloja eli nauhoja, joita käytetään kengissä. Myös Aslakin täti tekee monenlaisia käsitöitä, Sanna ja Aslak kertovat.

Arvokas kansallispuku

Aikaisemmin saamenpuku on ollut ihan jokapäiväisessä käytössä. Nykyisin niitä käytetään lähinnä juhlissa ja muissa merkittävissä tapahtumissa. Sanna on itse tehnyt inarinsaamenpuvut itselleen ja Aslakille sekä joillekin lapsille. Osalle lapsista puvun on tehnyt Aslakin täti Eeva Pekkala

– Sofia on tehnyt itselleen puvun opistossa ja on aloittanut myös porotossujen tekemisen, Sanna toteaa.

Viime aikoina mediassa on keskusteltu siitä, kuka voi käyttää saamenpukua ja loukkaavatko tehdasvalmisteiset saamenpukua jäljittelevät asut saamelaisia. Sanna toteaa, että saamenpuku on kansallispuku.

– En osaa sanoa, kuka sitä voi käyttää ja kuka ei. Mutta ajattelen, että jos sitä käyttää, niin pitäisi käyttää aitoa pukua. Tehdaspuvut eivät ole saamenpukuja vaan enemmän näytelmäasuja, Sanna pohtii.

Lapista tuli koti

Saamelaista käsityötaitoa voi opiskella saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Sannalle tuo oppilaitos on ollut tärkeä. 

– Se oli paikka, joka kotiutti minut Lappiin. Reilut kymmenen vuotta sitten suoritin siellä saamen käsityön artesaanitutkinnon. 

Opinnoissa tutustuttiin myös saamelaiseen kulttuuriin ja historiaan. 

– Tuntui, että aloin sen myötä ymmärtää saamenkulttuuria ja saamelaisten ajattelutapaa. Ei tarvinnut enää miettiä, mitä voin tehdä ja mitä en. Tuli myös ihmissuhteita, Sanna pohtii. 

Saamen kielestä on hyötyä

Sanna ja Aslak näkevät, että saamen kieli on alkanut elpyä, ja sillä on tulevaisuutta.  

– Kun käy kaupassa, niin kuulee varmasti saamen kieltä. Koulussa voi opiskella saamea ylimääräisenä kielenä tai olla saamen kielen luokalla. Täällä on myös kielipesiä, saamenkielisiä päiväkotiryhmiä. Kielestä on myös konkreettista hyötyä. Se voi olla esimerkiksi työnsaannin peruste täällä. 

Saamelaisten kansallispäivää vietetään 6. helmikuuta. Lue saamelaiskäräjien verkkosivuilta lisää saamelaisuudesta ja siitä, kuka on saamelainen. 

Kuva: Eero Österberg

Tunnisteet:


saamelaisuus saame

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi