Keskiviikko 24.7.2019
"
Minut armahdettiin, jotta Kristus Jeesus juuri minussa osoittaisi, kuinka suuri hänen kärsivällisyytensä on. 1 Tim. 1:16

Rukouksesta voimaa syöpäsairaudessa

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 2.11.2018 06:00 | Päivämies


– Yritä jaksaa kuunnella sairastunutta. Kysy kuulumisia. Sitä tunnemyrskyä ei kestä loputtomiin. Sitten se helpottaa, rohkaisee Sari kohtamaan syöpään sairastuneen.
Reilu kuusi vuotta sitten Sari itse sairastui syöpään. Tästä kokemastaan hän tuntee nyt kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.

Alkuun Sari halusi kieltää kaiken huomatessaan itsessään merkkejä sairastumisesta. Muutaman kuukauden kuluttua Sari meni lääkäriin, pääsi tutkimuksiin ja sai rintasyöpädiagnoosin.

– Lyhyt puhelinsoitto lääkäriltä oli hyvin riisuva. Musertava. Painuin polvilleni lattialle. Itkin. Kädet menivät ristiin. Ääneen huusin, että miten tästä eteenpäin, muistelee Sari itkien aikaa, jolloin jäi sairauslomalle.

Samaan aikaan Sarin elämässä tapahtui myös muita kuormittavia asioita.

– Luoja järjesti tämän pysähdyksen! Olin vain suorittanut elämää. Minut laitettiin pohtimaan myös omaa uskonasiaa, kertoo Sari tästä valtavasta käännekohdasta elämässään.

Syöpäkasvaimen leikkausaikaa odotellessaan Sari käveli paljon luonnossa ja pohti elämäänsä. Hän pystyi kertomaan vain kahdelle siskolleen sairastumisestaan.

– Olisin kovasti halunnut lukea Päivämiehestä rohkaisevia kirjoituksia vakavan sairauden vieraillessa, mutta en löytänyt, Sari muistelee.

Kuolemanpelkoa Sari ei koskaan tuntenut. Yksinhuoltajana ainoa pelko liittyi lapseen.

– Mitä jos joudun luopumaan omasta lapsesta, jolla ei ole toista vanhempaa!

Sari koki vaikeana kertoa 13-vuotiaalle pojalleen syövästä. Poika löysi kuitenkin avoimena olevan syöpää käsittelevän kirjan ja kysyi äidiltä suoraan.

– Onko sulla joku syöpä, vai?

– Kyllä on ja se leikataan pois, Sari oli vastannut.

Koko sairauden ajan Sari halusi näyttää pojalleen vain vahvan puolen itsestään, ei pelkojaan. Näin jälkeenpäin Sari ajattelee, että jos hän olisi kuollut, olisi joku toinen jatkanut kasvatustehtävää siitä, mihin se olisi häneltä jäänyt.

Sarin arki täyttyi tutkimuksista, suunnitelmista, leikkauksista ja sytostaattihoidoista. Hoitojen välillä Sari pystyi tekemään toimistotyötä.

Lähellä asuvat sisarukset auttoivat arkisissa asioissa. Tämä aika on Sarilla jäänyt hämärän peittoon.

– Saitko sä edes ruokaa silloin, kyselee Sari toisinaan vieläkin pojaltaan sairausajoista.

Sarin rintasyöpäkasvain leikattiin. Syöpä ei ollut levinnyt, ja Sari pystyi kertomaan vanhemmilleen ensimmäistä kertaa sairaudestaan. 

Leikkauksen jälkeiset sytostaattihoidot olivat rankkoja. Hoidot myös hidastivat leikkaushaavojen parantumista.

– Vointi meni huonoksi. Ei jaksanut oikein kävellä. Tehtiin haavahoitoja. Oli pahoinvointia ja sydäntuntemuksia, sanoo Sari.

Monen valvotun yön jälkeen Sari oli aivan loppu:

– Tuska oli järjetön! Sanoin sitä ei voi sanoa. Istuin poikani sängyn laidalla. Olin itkenyt niin paljon, ettei kyyneliä enää tullut. Sormet olivat käpristyneinä rukoukseen. Ajattelin vain, että nyt hajoan täysin.

– Yhtäkkiä näin aivan kuin kultainen putous olisi valunut ylhäältä olkapäätäni kohti. Siihen loppui itku ja nousin, kertoo Sari hämmentävästä näystä.

Näky toi Sarille täydellisen mielenrauhan.

– Jumala on näyttänyt minulle vahvuutensa. Mun ei tarvi pelätä mitään! Kaikki kuusi sytostaattihoitoa tehtiin, eikä pelottanut. Oli mitkä tahansa riskit, hän pitää minusta huolen, kertoo syövästä parantunut Sari.

Syöpäsairaudesta toipumiseen menee vuosia. Fyysisesti toipuu nopeammin, henkiseen toipumiseen menee kauemmin.

Vielä toisinaan kultainen putous palautuu Sarin mieleen, ja se vakuuttaa hänet Jumalan huolenpidosta.

Jos Sari voisi nyt tehdä jotakin toisin, hän kertoisi läheisilleen avoimesti sairastumisestaan, peloistaan ja tuntemuksistaan. Puhumattomuudellaan Sari luuli suojelevansa läheisiään, mutta jättikin heidät suuren epätietoisuuden valtaan.

Yleensä läheiset haluavat auttaa ja lohduttaa. Samoin sairastunut kaipaa tukea, läsnäoloa ja kuulumisten kyselyä.  

Jos kaipaat syöpäsairauteesi vertaistukea Sarilta, voit ottaa yhteyttä toimitukseen.

Hanna Ainasoja
Julkaistu Päivämiehessä 31.10.2018
 

Tunnisteet:


syöpä

Lisää aiheesta:

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi