Keskiviikko 13.11.2019
"
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Room. 1:16

Surulla on monet kasvot

Usko ja elämä - Puhutaan maasta ja taivaasta 2.11.2019 06:55 | Päivämies-verkkolehti


Puhu ja tunne. Tiina Linjama on jakanut Facebook-profilissaan ajatuksiaan neuvoksi aikuiselle, joka kohtaa läheisensä menettäneen lapsen.
Päivityksessään 31. tammikuuta 2019 Linjama kirjoittaa:

Äitikultani kuolemasta tulee pian kuluneeksi 30 vuotta. Koska kuolema kuuluu jokaiseen elämään, ja sitä kohtaavat jatkossakin valitettavasti myös lapset, tekee mieli pohtia erikseen lapsen surua. Tässä muutama ajatus sinulle, aikuinen, joka kuljet kuoleman surua kantavan lapsen lähellä tai vähän kauempanakin. Osa alla olevista toteutui omalla kohdallani paremmin, osa huonommin, mutta on hoitavaa, että mikään huonomminkaan sujunut ei johtunut rakkauden tai hyvän tahdon puutteesta.

Mielestäni lapsen olisi hyvä saada...

- kuulla kuolleesta puhuttavan. Lapsi kantaa häntä mielessään, mutta hänellä ei välttämättä ole rohkeutta aloittaa keskustelua, etenkin kun hän tietää aiheen olevan kipeä muillekin. Aikuisen vastuulla on tehdä keskustelunavauksia. Esimerkiksi opettajana voit aloittaa jutun vaikkapa näin: ”Tiedän, että sinun äiti on kuollut. Se on tosi surullista. Jos haluat, voidaan jutella siitä.” Lapsen on tärkeä tietää, että aikuiset lähellä tietävät asiasta ja ovat valmiita keskustelemaan siitä.

- kuulla kuolleesta puhuttavan myös vähemmän mairittelevia asioita. En tarkoita panettelua tai kaivelua, vaan toteavaa puhetta vaikkapa siitä, mitkä asiat olivat kuolleelle vaikeita tai milloin hän suuttui. Lapsella ei ole sinun muistojasi, ja siksi hän tarvitsee isompien apua rakentaakseen kuolleesta totuudenmukaisen kuvan. Jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi sellaisena kuin on tai oli, myös kuollut.

- kuulla, ettei kuolema tai sairaus ollut lapsen syy. Leikki-ikäinen lapsi voi kehittymättömässä ajattelussaan päätyä mitä ihmeellisimpiin syy-seuraus- suhteisiin, joista hän ei välttämättä uskalla puhua, koska ne ovat pelottavia (”Äiti kuoli, koska olin hänelle vihainen"). Lapsen on tärkeä tietää myös, ettei kuollut halunnut hylätä tai jättää lasta.

- kuulla, jos tiedetään kuoleman lähestyvän. Kerro, vaikka se olisi vaikeaa, tai pyydä jotakuta muuta läheistä aikuista kertomaan. Lapsi aistii ympäristöään tarkasti ja vakavan sairauden läsnä ollessa pelkää kuolemaa joka tapauksessa. Tieto ei lisää pelkoa, vaan antaa mykälle, tyhjälle kauhulle sanat ja raamit. Voit kertoa myös, että lähestyvälle kuolemalle ei kukaan voi mitään, eikä kukaan sitä halua. Se on surullista ja pelottavaa, mutta siitä selvitään, yhdessä, pikkuhiljaa.

- kuulla, mitä oikeasti tapahtui. Puhu kuolemasta kuolemana, älä esimerkiksi unena tai poislähtönä, koska lapsi voi ymmärtää sanasi hyvinkin kummallisesti ja alkaa esimerkiksi pelätä nukkumista.

- kuulla ja nähdä, että sinuakin surettaa. En tarkoita, että vuodattaisit surusi lapselle tai käyttäisit häntä uskottunasi, mutta salli surun olla yhteinen asia, ja anna mallia siitä, että eri tunteita saa kokea ja niistä saa puhua.

- tietää, että kuolemasta huolimatta elämä saa jatkua. Lapsi saa olla iloinen, leikkiä ja touhuta kivoja arkisia juttuja.

- leikkiä vapaasti ja turvallisesti myös kuolemaan liittyviä leikkejä. Uskalla nähdä kuolemaa leikkivä lapsi – leikki ei tapa ketään eikä sitä tarvitse kauhistella. Jos mahdollista, mene leikkiin mukaan, herkästi, lasta kuulostellen. Voit todeta vaikka ”Ai sulla on tällainen leikki. Haluatko kertoa mitä sun leikissä tapahtuu?”

- olla sylissä, lähellä, keinutettavana, tuuditettavana, silitettävänä. Hyväksyvä kosketus lohduttaa ja piirtää minuudelle ääriviivoja, keinutuolin tuttu rytmi ja natina laulaa elämän jatkumisesta. Tutun ihmisen tuoksu kertoo siitä, ettei kaikki pienestä asti ollut ole kadonnut, vaikka elämässä onkin avaruuden kokoinen aukko.

Samaan aikaan sinulla aikuisena on oikeus olla osaamaton ja hämmentynyt, omine tunteinesi monenlainen ja kesken. Et voi suorittaa surevan lapsen kohtaamista täydellisesti etkä poistaa surua ja kipua lapsen elämästä. Saat olla hänen rinnallaan neuvoton ja vailla valmiita vastauksia kuoleman käsittämättömyyden edessä. Suru hellittää pikkuhiljaa, aaltoillen, mutta ei täydellisesti suoritetulla surutyöllä.

”Ei surua työstetä, se koetaan ja kestetään.”
- Juha Hänninen 

Kokeminen ja kestäminen jatkuu jossakin muodossa läpi elämän, eikä lapsen elämä enää palaa entiselleen. Se voi kuitenkin olla täyttä, onnellista, hyvää ja syvää. Lopulta kuoleman suru on kaikessa kauheudessaan ja kivuliaisuudessaan rakkauden jälki.

”...virta todistaa lähteen
varjo valon
kuolema elämän.”
- Topi Linjama 

LISÄTIETOA:
https://www.nuoretlesket.fi/lapsen-ja-nuoren-suru/
https://mieli.fi/fi/mielenterveys/vaikeat-elämäntilanteet/suru/lapsi-suree-omalla-tavallaan
https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/lapsi-ja-laheisen-kuolema/

Kuva: Olli Romppanen

Lue Tiina Linjaman haastattelu 30.10. ilmestyneestä Päivämiehestä. 

Tunnisteet:


kuolema lapsen suru

Lisää aiheesta:

Virsiä Suomenlinnassa, CD-133

Äänitteellä on kesästä, Suomen luonnosta ja isänmaasta kertovia virsiä yhteislauluna. Laulujen kautta välittyy laulamisen ilo, rohkaiseva ja turvallinen sanoma sekä syvä kiitollisuus Jumalan luomistyötä kohtaan. 

22 €

Toim. Sanna Isopahkala

Pysytään kuulolla

Kirjassa kokemuksiaan avaavat sekä seuraradion kuuntelijat että tekijät. Kirjaan on myös koottu SRK:n radiotyön historiaa ja merkkipaaluja.

20 €

Harri Vähäjylkkä
Piirrokset Anna Ratilainen

Tahdon

Tahdon-kirjassa opetellaan askel kerrallaan vanhemmuutta, ratkotaan kommunikointiongelmia puolisoiden välillä ja kohdataan yhdessä, mitä vastaan tulee: menetyksiä, rakkautta, väsymystä, syntymän ihmettä ja erilaisia näkemyksiä uskovaisena elämisestä.

18 €

Elina Sneck
Kuv. Sirkku Saukonoja

Keltakultakulleroinen

Elina Sneckin hellänhauskoissa vauvarunoissa eletään mukana vauva-arjessa – vauva syö roskia, mönkii, tonkii, luuttuaa lattiat ja nuohoaa takan. Väliin se jokeltaa ihanasti ja nukkuu sinisiipien unia. Hyväntuuliset runot pysäyttävät rakkauden ihmeen äärelle.

18 €

Toim. Anna Illikainen, Olli Lohi ja Päivi Martikainen

Vaellanko valossa? Ajankohtaista 2019

Yhteiskunnan moniarvoisuus tulee ihmistä usein vastaan arkielämässä. Vuosikirja 2019 avaa näkökulmia uskovaisena elämiseen tässä ajassa. Kirjoittajat pohtivat, miten kristilliset arvot näkyvät kodissa ja työelämässä ja miten toimia rakentavasti yhteiskunnassa erilaisten aatteiden ja virtausten keskellä. Kirjoituksissa käsitellään myös ihmisen vastuuta luonnosta, toisten kohtaamista ja oman paikan löytämistä.

23 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi