Lintutorneilla bongattiin kahlaajia, joutsenia ja sorsia. Varis seisoi vedessä ja söi kalaa. Torni hiljeni, kun kahden hirven nähtiin tulevan rantaa pitkin kohti. Näytti siltä, että emä yritti vierottaa vasaa.

Kalasatamassa nähtiin kiikareilla ja kaukoputkilla kurki seisomassa meressä. Hanhet, merimetsot ja erilaiset sorsat lentelivät.

Ruskosuohaukka kaarteli ihan tornin läheisyydessä. Kamerat räpsivät, ja lintua ihasteltiin. Kohta taivaanrannassa näkyi pieni tumma piste. Merikotka, kuului lajimäärittely. Kävimme kallioilla katsomassa ja kuuntelemassa haahkoja.


KUVA: HEIKKI VUONOKARI

Leirin aikana kuultiin monia mielenkiintoisia esityksiä: esimerkiksi Minna Mikkola kertoi lintujen nimien suomen-, latinan-, englannin-, ranskan- ja ruotsinkielisistä merkityksistä.

Hiljennyimme myös kuuntelemaan useita hartauksia ja alustuksia, muun muassa aiheista Ilo ja Luopumisen aika. Keskusteluissa saimme rohkaistua uskomaan ja luottamaan Jumalan johdatukseen.

Preiviikin kirkossa osallistuimme lintuleirin perinteisiin kuuluvaan sanajumalanpalvelukseen. Sen toimitti leiriläinen Hannu Kinnunen. Rukoussunnuntain aiheeseen liittyen Kinnunen puhui:

– Taivaan Isä antaa meille mitä tarvitsemme, usein eri tavalla kuin olemme pyytäneet. 
 


Heräsin lauantaiaamuna varhain ja lähdin ulos kuuntelemaan lintujen laulua. Pihapiiriin kuului kumea mörinä. Mikä tuo on? ajattelin. Hiivin hiljaa kohti ääntä. Harmittelin, kun kamera jäi sisään. Ei tuo voi olla lintu, olisiko hirvi? Kohta näin ääntelijät. Kaksi valkohäntäkaurista siellä keskusteli. Aamupalapöydässä oli mukava kysellä toisilta, mikä ääni oli kyseessä. Harva arvasi.

Lue leiristä lisää ja katsele kuvia tämän viikon Päivämiehestä!