Erityisesti papiston, mutta myös seurakuntalaisten keskuudessa on keskusteltu, miten toimia tilanteessa, jossa jumalanpalveluksen esirukoukseen tuodaan rukous siviiliavioliittoon aikovan tai sellaisen solmineen samaa sukupuolta olevan parin puolesta. Papille, joka Raamatun mukaisesti uskoo, että samaa sukupuolta olevien liitto on Jumalan sanan vastainen, voi olla ylivoimainen asia rukoilla tällaisen liiton puolesta.

Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo toteaa, että piispainkokouksen selonteon mukaan samaa sukupuolta oleviin pareihin suhtaudutaan avioliiton esteiden tutkinnassa kuten muihinkin siviilivihkimisenä vihittäviin pareihin. Sellaiseen voi sisältyä myös liittäminen jumalanpalveluksen esirukoukseen.

Repo korostaa, että kirkon ei pidä torjua esirukousta pyytäviä ihmisiä hengellisestä yhteydestään. Hän toteaa, että asiaa voidaan kuitenkin tarkastella paitsi rukouksen myös vihkimisen näkökulmasta.

– Esirukousta jumalanpalveluksessa avioliiton puolesta voidaan pitää liturgisen vihkitoimituksen ensimmäisenä osana, jossa seurakunta julkisesti ja Jumalan nimessä liittyy tukemaan pariskunnan avioliittoa.

Tästä näkökulmasta on Revon mukaan ymmärrettävää, että pappi ei välttämättä tahdo lukea esirukousta, koska hän ei voi liittoa myöskään vihkiä eikä siunata kirkollisena toimituksena.

​​​Repo toteaa, että jos pappi kokee tehtävän itselleen vaikeaksi, esirukouksen voi lukea hänen sijastaan myös joku muu.

Myös Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma tukeutuu piispainkokouksen selontekoon. Hänen mukaansa lopullinen harkinta rukouksesta jää aina paikallisseurakunnalle. Jos yksittäinen pappi kokee tehtävän mahdottomaksi, rukouksen voi toteuttaa joku toinen.

Oulun hiippakunnan piispa Samuel Salmen viesti hänen hiippakuntansa papeille on, että jos joku ei omantuntonsa tähden voi lukea esirukousta samaa sukupuolta olevan parin avioliiton puolesta, hänellä on lupa väistyä tehtävästä.

Arkkihiippakunnassa seurakuntia on ohjeistettu mahdollisen rukoushetken osalta, että jos seurakunnassa ei ole sellaista työntekijää, jolle mukana oleminen on luontevaa, “pari on ystävällisesti ohjattava sellaisen seurakunnan puoleen, missä rukoushetken järjestäminen onnistuu”.

Aiheesta lisää ensi keskiviikon Päivämies-lehdessä.