Torstai 20.6.2019
"
Kiitetty olet sinä, Herra, meidän isiemme Jumala, ylistetty ja korkealle korotettu ikuisesti. Dan. 3:52 (apokr.)

Tänään liehuu satavuotias siniristilippu

Uutiset 28.5.2018 14:36 | Päivämies-verkkolehti


Suomen lippu täyttää tänään 100 vuotta: eduskunta hyväksyi siniristilipun Suomen lipuksi 28.5.1918. Tätä oli edeltänyt pitkä ja monivaiheinen keskustelu, jonka päätteeksi Suomen kansallinen identiteetti sai väreikseen sinisen ja valkoisen.
Suomen lipusta ja sen väreistä keskusteltiin vuosikymmeniä. Keskustelu alkoi keväällä 1848 ylioppilaskunnan lipusta, jossa oli valkoisella pohjalla Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna. Sininen ja valkoinen nousivat esiin 1850- ja 1860-luvuilla käydyssä keskustelussa, jossa Suomen kansallisvärejä hahmoteltiin.

Useimpien maiden kansallisväreillä on heraldinen alkuperä. Heraldiikan eli vaakunaopin perussäännön mukaan tarvitaan vähintään kaksi väriä, joista toinen on tumma ja toinen vaalea, jolloin syntyy kontrasti ja lippu näkyy kauas.

Värit keskiössä

Keskustelua lipusta käytiin ajan mediassa. Useita kansallislippuehdotuksia käytettiin 1800-luvun lopulla huvilalippuina, ja ennen pitkää sinivalkoiset värit vakiintuivat esimerkiksi purjehdusseurojen lippujen ja viirien pääväreiksi.

Suomen itsenäistymisen yhteydessä käytettiin leijonalippua, joka muun muassa nostettiin Senaatintalon ja valtioneuvoston lippusalkoon 6.12.1917. Lippu sai muutaman kuukauden aikana lähes valtiolipun aseman. Lippu oli karmiininsinoberinpunainen, ja sen keskellä oli kullankeltainen vaakunaleijona hopeanvalkoisine varustuksineen ja ruusukkeineen.

Sisällissodan jälkeen punainen väri arvelutti porvareita, leijonavaakuna työväestöä, ja monet kääntyivät sinivalkoisen lipun kannattajiksi.

Päätös lipusta

Eduskunta halusi päättää Suomen lipusta nopeasti. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan esitys valkoisesta siniristilipusta ei innostanut taitelija luutnantti Akseli Gallen-Kallelaa, joka johti sotilaspukukomitean piirustuskonttoria. Mestarin lomaillessa maaseudulla yleisesikunnan piirustuskonttorissa toiminut taiteilija Eero Snellman viimeisteli lippuluonnoksen valiokunnan käsiteltäväksi taitelija Bruno Tuukkasen avustuksella.

Uusissa luonnoksissa mariininsinistä ristiä levennettiin ja sinistä väriä tummennettiin. Punakeltainen leijonavaakuna sommiteltiin lipun keskelle, jolloin värien kompromissi uudeksi kansallissymboliksi oli valmis. Siniristilipusta tuli kansallislippu. Valtiolippuun, tasavallan presidentin sekä puolustusvoimien lippuun jäi vanhemmasta lipusta muistoksi punakeltainen vaakuna ristin keskelle.

Perustuslakivaliokunnan mietintö hyväksyttiin yksimielisesti 28.5.1918 eduskunnassa. Laki lipusta vahvistettiin seuraavana päivänä, jolloin Senaatti kokonaisuudessaan allekirjoitti eduskunnan säätämän lain vahvistamisen. Lakiin on sen jälkeen tehty pieniä muutoksia, mutta lippu on pysynyt samana. 

Liputus kuuluu kaikille

Suomen lippukulttuurin perinteet ovat yleiseurooppalaisella asteikolla mitattuna varsin nuoret ja vähäiset. Liputtamiseen liittyy varovaisuutta: kysytään, kehtaisiko nyt liputtaa ja mietitään, miten lippu pitikään viikata oikeaoppisesti.

Liputtamista ei kuitenkaan tarvitse jännittää. Tärkeintä on kohdella lippua kunnioittaen. Suomesta sopii iloita, ja mikäpä olisi verrattomampi tapa kuin nostaa satavuotias Suomen lippu salkoon.

Sisäministeriö suosittaa yleistä liputusta koko maassa tänään, kun Suomen lippu täyttää 100 vuotta.

Lähde: Artikkeli "Suomen lippu täyttää sata vuotta" valtioneuvoston verkkosivuilla

Kuvituskuva: Arttu Alasaarela
 

Toimittanut Olli Lohi

Avaa suusi, pääskysen poika

Lapin luonto oli Laestadiuksen ”yrttitarhaa”. Siellä hän viihtyi, ja siellä hän tunsi olevansa kotonaan. Hänestä kehittyi yksi aikansa parhaista Lapin kasviston tuntijoista. Laestadius maalasi saarnoissaan Lapin maisemaa ainutlaatuisella tavalla. Hän riisui teologialta kaavun ja asetti sen kasvotusten arkitodellisuuden kanssa.

20 €

Tapio Holma

Ettekö ole lukeneet? Sytykkeitä Raamatun tutkimiseen

Kirja nostaa esiin raamatunkohtia, joiden henkilökuvat tai tapahtumat antavat ajattelemisen aihetta. Monet henkilöistä ovat Raamatun suurten kertomusten sivuhahmoja, tavallisia ihmisiä, joiden kohdalle Jeesus pysähtyi, tai jotka Jumala valitsi työvälineikseen.
Pääosa kirjoituksista on julkaistu aiemmin Päivämiehen Kapsäkki-liitteessä.

19 €

Hanna Aho
Kuvittanut Silja-Maria Wihersaari

Minne Taivaan Isä meni?

Kertomus lapsenuskosta ja ihmeellisestä varjeluksesta maailmassa, jossa ei uskota Jumalaan. Mukana on CD-äänikirja.

22 €

Kiiruhda katsomaan – Pääsiäinen sävelin

Pääsiäisajan virsiä, Siionin lauluja ja muuta pääsiäismusiikkia sisältävä äänite on jatkoa Joulu sävelin -äänitteen aloittamalle soitinmusiikin sarjalle. Jeesuksen kärsimystä ja kuolemaa käsittelevä osuus vie kuulijan keskelle Golgataa ja kristikunnan suurta surua. Äänitteen loppupuolella surumielisyys väistyy ja kuoleman voiton sanoma tuo lohtua ja iloa.

24 €

Toimittanut Hanna Kallunki

Hyvä että kerroit

Blogitekstejä elämästä, uskosta ja toivosta

Teksteissä avautuu ikkunoita Päivämiehen blogikirjoittajien arkeen ja ajatuksiin. Kirjoituksissa pohditaan niin keskeneräisyyttä ja katoavaisuutta kuin harrastuksen olemusta ja kasvatuksen haasteita. Kipu ja kaipaus, ilo ja toivo, elämän ihmettely saavat muotonsa sanoissa.

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi