Tiistai 25.9.2018
"
Herra sanoo: "Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa." Jes. 1:16

Runo menee ihon alle

Uutiset 6.7.2018 10:30 | Päivi Martikainen

KUVA: PIXABAY
Tänään vietettävä Eino Leinon sekä runon ja suven päivä kutsuu juhlimaan suomen kesää ja runoutta. Liput hulmuavat saloissa ja eri puolilla Suomea voi osallistua monenlaisiin runotapahtumiin. Päivämies otti juhlapäivän kunniaksi selvää, mitä runoudelle kuuluu nykyään ja mitkä ovat lukijoiden lempirunoja.
Tietokirjailija ja runoharrastaja Sisko Ylimartimo, vieläkö runoja luetaan?
 
– Runoudelle kuuluu ymmärtääkseni hyvää. Runoja kirjoitetaan ja myös julkaistaan: jos ne eivät pääse julki kaupallisten kustantajien kautta, kokoelmia julkaistaan omakustanteina.
 
Ylimartimon mukaan runojen lukemisen puolesta todistavat myös radion toiverunoillat. Hän toteaa runojen lukemisen olevan paljolti tilanne- ja tunnesidonnaista.
 
– Kun etsimme sopivia säkeitä syntymäpäiväkorttiin tai hääonnitteluun, tulemme selanneeksi monia kokoelmia. Runo löytää kaikupohjaa tunteistamme, syvällisenä ja vertauskuvilla puhuessaan se menee ihon alle niin ilossa kuin surussakin.

Suuri lyyrinen näkijä

Sisko Ylimartimon mukaan lempirunoja voi olla useitakin: toinen puhuttelee tietyssä tilanteessa tai ikävaiheessa, toinen toisessa. Yksi runoilija on kiehtonut häntä nuoruusvuosista lähtien: suomenruotsalainen lyyrikko Edith Södergran.
 
– Kun selailen hänen runojaan, niiden ajattomuus ja modernius edelleenkin hämmästyttävät, vaikka ne syntyivät noin sata vuotta sitten. Niiden voimakas kieli ja hehkuvat runokuvat ovat kestäneet aikaa ainutlaatuisella tavalla.

 
Sisko Ylimartimo Edith Södergranin (1892–1923) muistomerkillä Raivolassa Karjalan kannaksella, kainalossaan kaksi Södergranin runokokoelmaa. Södergranin koti ja hauta sijaitsivat näillä tienoin, mutta ne tuhoutuivat sotien aikana.
 

Ylimartimo valitsi lempirunokseen jälkiosan Södergranin runosta Suuri puutarha,  Uuno Kailaan suomennoksena.

Jos minulla olisi suuri puutarha,
kutsuisin sinne kaikki sisarukseni.
Jokainen ottaisi mukaansa suuren aarteen.
Kun meillä ei ole mitään kotimaata, me voisimme tulla kansaksi.
Me rakennamme muurin puutarhan ympäri,
että ei mikään maailman ääni saavuta meitä.
Hiljaisesta puutarhastamme
annamme maailmalle uuden elämän.


GALLUP: Mikä on lempirunosi? Miksi?
 

Ari Pelkonen, Hollola

– Itselläni ei ole varsinaista lempirunoa, mutta monia puhuttelevia runoja löytyy niin uskovaisten kuin muidenkin kirjoittamina. Yksi tällainen on Oiva Paloheimon runo Kirkkotiellä, jossa pieni poika palaa äitinsä kanssa pitkäperjantaina kirkosta kotiin. Runossa minua puhuttelee tiivistetty sanoma Jeesuksen ristinkuolemasta sekä kuinka poika kuulee Jeesuksen itkevän äitinsä kohdalla, mutta ei omalla kohdallaan. Runo päättyykin sanoihin: "Jeesus äidissä itkee".

 
Kukka-Maaria Saarinen, Kokemäki

– Lempirunoni vaihtelee usein, mutta tämänhetkinen lempirunoni on Margaret Powersin Jalanjäljet hiekassa. Se on hyvin lohduttava runo. Siihen liittyy muisto viime syksyltä, kun minulla oli vaikeaa ja epäilykset vaivasivat. Siskoni lohdutti minua ja kertoi minulle tuon runon. Se antoi voimaa ja luottamusta. Siitä lähtien olen aina muistellut tuota runoa, kun on ollut vaikeaa. Laitoin sen myös seinälle, että se lohduttaisi minua, kun elämässä on seuraavan kerran vaikeaa.

 
Päivi Myllynen, Sotkamo

Tällä hetkellä minua ja elämäntuntojani lähinnä on Teuvo Ahon runo Ei puhuta paljon näinä vähäisinä päivinä. Kuunnellaan yhdessä ruohon puhetta, kuihtuvan korren laulua. Katsellaan muuttolintujen lähtemistä pitkälle matkalle, parveutumista hiljentyvien peltojen laitamille. Ennen uuden aamun valkenemista olenko minäkin jo matkalla? Teuvo Ahon, samoin kuin monen muunkin runoilijan runokieli on aina puhutellut minua hyvin vahvasti. Tämän kesän aikana minulle on jälleen hyvin selkeästi osoitettu elämän lahjan suuruus ja ihmisen elämän rajallisuus. Uskon lahja tuo vahvan turvan joka tilanteessa, myös silloin, kun aika on käymässä vähiin. Sairastavan rinnalla on turvallista hiljentyä kuuntelemaan, miten Jumala on elämän matkaa ohjaamassa. Jokainen päivä on lahjaa – tämän haluaisin muistaa paremmin!

 

Eemeli Takkinen, 
Nurmijärvi

– Sitikan takapenkillä, oli itikka iltalenkillä. Siksi koska siinä on sitikka ja itikka.
 

Seppo Puolitaival
, Oulunsalo

– Sellaiseksi voisi sanoa Aleksis Kiven runoa Laulu oravasta. Se on runo, jonka olen oppinut jo lapsena ja muistan vieläkin ulkoa. Olen lukenut sitä usein lapsilleni iltasatuna silloin kun he olivat pieniä. Runosta välittyy turvallinen tunnelma sekä ajatus paikasta, jossa saa olla rauhassa ja sivussa maailman myrskyiltä. Myös luonnonläheisyys puhuttelee tässä runossa.

Kuvat: Haastateltavilta

Tunnisteet:


runo

Lisää aiheesta:


Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka
 

Jaksanko luottaa? Ajankohtaista 2018

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.  

23 €

Toim. Eero Kukko ja Juha Paukkeri

ALKUSOITOT, SIIONIN LAULUT

Nuottikirja, joka sisältää alkusoiton jokaiseen Siionin lauluun. Alkusoittoja on 35 eri säveltäjältä. Kirja sopii kaikille seuroissa, kodeissa ja seurakuntatyössä näitä lauluja soittaville.

30 €

Toim. Ari-Pekka Palola

Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti

Kirja antaa tietoa vanhoillislestadiolaisen opetuksesta ja avaa sitä, mihin uskosta nousevat opinkäsitykset pohjautuvat. Artikkeleissa avataan myös käsitteiden merkityksiä. 

25 €

Toim. Annika Hintsala ja Jenni Hintsala

Heidän kanssaan kulje, kertomuksia nuorille

Kirja nuorista elämän murrosvaiheessa. Kertomuksissa käsitellään nuoren näkökulmasta uskoa, uskosta nousevia valintoja, omaa minuutta ja suhdetta toisiin ihmisiin. 

17 €

Liisa Louhisalmi

AATOKSEN SAIRAALAREISSU

Helppolukuinen lastenkirja, joka tutustuttaa lasta sairaalamaailmaan.

17 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi