Keskiviikko 20.3.2019
"
Jumala ei näet ole kutsunut meitä elämään synnillistä, vaan pyhää elämää. 1 Tess. 4:7

Lasten rakkaus ja kiintymys palkitsee sijaisvanhempia

Uutiset 10.1.2019 06:41 | päivitetty 11.1.2019 10:39 | Päivämies-verkkolehti


Sijaisperheessä talon ”yksi seinä levähtää auki” kun suvut ja yhteistyökumppanit tulevat mukaan. Lapsilla on tuplasti mummoja, pappoja ja muita sukulaisia.

– Olemme valtavan onnellisia ja kiitollisia lapsista, kertovat rautiolaiset sijaisvanhemmat Paula ja Jouni Myllylä.
”Onko perheessänne tilaa lapsille?” Paula Myllylä luki vuosia sitten kyseisen ilmoituksen paikallisesta sanomalehdestä. Hän leikkasi sen talteen.

Paulalla ja hänen miehellään Jounilla oli siinä vaiheessa yksi lapsi, muutaman vuoden ikäinen Hannes-poika. Myllylät ovat molemmat isosta perheestä, ja aikoinaan avioliiton solmittuaan he uskoivat itsekin tulevansa suuren perheen isäksi ja äidiksi. Neljän vuoden odotuksen jälkeen heille syntyi poika.

Ilo muuttui kuitenkin suureksi suruksi, sillä vauva menehtyi muutaman tunnin ikäisenä. Se oli kova isku. Lapsen kuolema sai heidät miettimään syvästi elämän tarkoitusta.

– Miten tästä eteenpäin?

Mietimme monia vaihtoehtoja. Saimme hoivata ystävien ja sisarusten lapsia ja iloitsimme niistä hetkistä. Vuonna 2005 tapahtui ihme. Meille syntyi Hannes-poika, joka on nyt 13-vuotias. Se tuntui uskomattomalta, Paula kertoo.
 
Myllylät sanovat, että heillä on aina ollut ihania ystäviä ja saattomiehiä. He ovat saaneet vertaistukea jokaisessa elämäntilanteessa.

– Vuosia kului. Olisimme halunneet enemmän lapsia ja Hanneskin kaipasi sisaruksia. Näihin aikoihin aiemmin mainittu lehti-ilmoitus osui silmiini. Säilytin ilmoitusta pitkään pöytälaatikossani.

Paula ja Jouni pohtivat asiaa ja päättivät ottaa haasteen vastaan. He ilmoittautuivat kaupungin järjestämälle PRIDE-valmennuskurssille, joka tähtää sijaisvanhemmuuteen. Kurssi osoittautui kattavaksi ja syvälliseksi. Siinä käydään läpi muun muassa oman elämän historia, perhetilanne ja uskonnollinen vakaumus. Näistä palasista kokoamalla katsotaan sopivuus sijaisvanhemmaksi. 
 
Myllylät alkoivat rakentaa uutta kotia Rautioon vuonna 2012. Muutettuaan uuteen kotiin seuraavana vuonna he saivat ryhtyä ensimmäiselle lapselle sijaisvanhemmaksi. Perheeseen tuli poika, joka on pari vuotta heidän omaa poikaansa nuorempi.

Kun muutamia vuosia kului, elämäntilanne vakiintui ja arki alkoi pyöriä hyvin. Myllylät alkoivat miettiä, että heidän kodissaan olisi tilaa, rakkautta ja huolenpitoa useammalle lapselle. Pian he kävivät keskustelua asiasta lastensuojelun viranomaisten kanssa. He ilmoittivat haluavansa lapsen tai lapsia, ja perheeseen saatiinkin vielä kaksi poikaa. Veljekset ovat tällä hetkellä kaksi- ja kolmevuotiaita.
 
Paula ja Jouni myöntävät, että vieraiden lasten ottaminen perheeseen on kaikesta huolimatta heittäytymistä tuntemattomaan. He uskovat, että Jumala antaa voimaa tähänkin tehtävään.

– Meidän tilannettamme helpotti se, että kaikki sukulaiset suhtautuivat ajatukseemme myönteisesti. Myös sijaislasten biologiset vanhemmat ja heidän muut sukulaisensa ovat olleet myötämielisiä. Luottamusta tarvitaan kaikkien osapuolten kesken.

– Kaiken A ja O on rakkaus lapsiin ja halu auttaa. Olemme valtavan iloisia, onnellisia ja kiitollisia. Tunnemme, että Jumala on siunannut meitä runsaasti, johdattanut elämämme vaiheita ja antanut tarkoituksen elämälle. Palkitsevinta on se, kun havaitsee lasten rakkauden ja kiintymyksen, mikä lisää myös omaa kiintymystä heihin, Paula ja Jouni kertovat auttaessaan kahta pellavapäätä leikkijunan kokoamisessa.
 
Paula jäi työstä virkavapaalle, kun nuorimmat pojat tulivat taloon. Hän suunnittelee jatkavansa työuraa vajaan vuoden päästä. Sijaisperheessä eletään aivan tavallista arkea: leikitään, nahistellaan, riidellään ja sovitaan. Perheen kaikki lapset ovat samanarvoisia.

Myllylät ovat liikunnallisia, ja perheen harrastukset liittyvätkin lähinnä ulkoiluun ja luonnossa liikkumiseen. Maaseudulla kaikkeen tähän on hyvät mahdollisuudet. Pihamaata, niittyä ja metsää on talon ympärillä, ja näin talvisaikaan lapsilla ja koko perheellä riittää puuhaa kelkkaillessa ja vaikkapa lumiukkoja rakentaessa.
 
Teksti ja kuvat: Leena Niskakangas
Julkaistu Päivämiehessä 9.1.2019
 

Väinö Havas

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja

Joulusta jouluun – Suomen kotien lukukirja julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1953. Äänikirja on tehty vuonna 1997 julkaistun uudistetun painoksen pohjalta ja sisältää 43 alkuperäisteokseen kuulunutta kertomusta. Havaksen lämminhenkisissä ja kielellisesti rikkaissa kertomuksissa korostuu kodin, uskonnon ja vapaan isänmaan arvo.

20 €

Taina Pyysaari
Kuvittanut Liisa Seppänen

Pinja ja Paulus

Pinja ja Paulus ovat kaksoset, ja Iisa on heidän hyvä ystävänsä. Siionin keväästä tutut kaverukset keksivät monenlaista puuhaa sisällä ja ulkona. Kuvakirja on mukavaa luettavaa ja katseltavaa niin alle kouluikäisille lapsille kuin pikkukoululaisillekin.

18 €

Toim. Hanna Aho ja Jouni Hintikka

JAKSANKO LUOTTAA? -ÄÄNIKIRJA

Jaksanko luottaa Jumalaan silloinkin, kun kaikki ympärilläni muuttuu ja oma elämä on kriisissä?  
Vuosikirjassa 2018 käsitellään ajankohtaisia asioita uskon ja luottamuksen näkökulmasta.

20 €

Toim. Anna Karjula

Elämänpolulla 18 – Usko ja mieli

Usko ja mieli avaa mielenterveyteen liittyviä kysymyksiä uskon näkökulmasta. Tekstit etsivät vaikeastakin tilanteesta tietä eteenpäin. Joskus paranemisen siemen on kylvetty pieneen hetkeen. Joskus sairauden kanssa on vain opeteltava elämään.

18 €

Mediatilan tähän myy Päivämiehen ilmoitusmyynti.
Ota yhteyttä:
pm.ilmoitukset@srk.fi