JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Ajan­koh­tai­nen kir­ja avi­o­pa­reil­le

Päivämies-verkkolehti
Uutiset
27.6.2019 12.00

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302444320190627120000

Tä­nään jul­kais­ta­va Har­ri Vä­hä­jyl­kän kir­ja Tah­don ku­vaa eri­lais­ten pa­ris­kun­tien elä­mää seu­rus­te­lu­vai­hees­sa ja avi­o­lii­tos­sa.

Kir­ja koos­tuu muu­ta­man si­vun mit­tai­sis­ta ker­to­muk­sis­ta. Niis­sä kä­si­tel­lään vaih­te­le­via elä­män­ti­lan­tei­ta ja haas­tei­ta, joi­ta nuo­ret ja vä­hän van­hem­mat­kin pa­rit koh­taa­vat: rak­kau­den ja luot­ta­muk­sen säi­lyt­tä­mis­tä, pa­ri­suh­teen hoi­toa, ra­ken­ta­vaa kes­kus­te­lua ja elä­män ki­pe­riä ky­sy­myk­siä us­ko­vais­ten ih­mis­ten nä­kö­kul­mas­ta. Jo­kai­ses­sa ta­ri­nas­sa on eri pää­hen­ki­löt.

Tuo­ki­o­ku­via elä­väs­tä elä­mäs­tä

Kir­jan di­a­lo­gi on luon­te­vaa ja sik­si miel­lyt­tä­vää lu­kea. Ker­ron­ta ja tyy­li tem­paa­vat mu­kaan­sa ja pi­tä­vät ot­tees­saan: Osa­sin kyl­lä aja­tel­la, ku­ten kuka ta­han­sa täy­si­päi­nen ai­kui­nen. Ei mo­to­riik­ka ol­lut sa­man­lais­ta kak­si­vuo­ti­aal­la kuin 12-vuo­ti­aal­la. Ei­kä lap­si ta­hal­laan är­syt­tä­nyt van­hem­paan­sa, kun piir­si tus­sil­la sei­nään. Sil­ti nois­sa ti­lan­teis­sa en osan­nut aja­tel­la sitä. Ai­em­min, en­nen omia lap­sia, olin näh­nyt tuol­lai­sis­sa ti­lan­teis­sa huu­mo­ria.

Vä­lil­lä ker­to­muk­sis­sa kä­si­tel­lään vai­kei­ta asi­oi­ta, ku­ten luot­ta­muk­sen hor­ju­mis­ta pa­ri­suh­tees­sa tai ar­jen uu­pu­mis­ta. Toi­si­naan kir­joit­ta­ja ku­vaa on­nel­li­sen pa­ris­kun­nan hu­pai­saa kes­kus­te­lua elä­män pie­nis­tä ilois­ta. Kos­ka kir­ja koos­tuu useis­ta ly­hyis­tä teks­teis­tä, sitä voi nau­tis­kel­la pa­lan ker­ral­laan. Si­ten se so­vel­tuu myös sel­lai­sel­le, joka ei muu­ten niin ha­na­kas­ti lu­ki­si.

Jo­kai­nen lu­ki­ja löy­tää var­mas­ti täs­tä kir­jas­ta asi­oi­ta, jot­ka kos­ket­ta­vat it­seä. Kir­jas­sa on osat­tu sa­noit­taa mo­nia tun­te­muk­sia, jot­ka saat­ta­vat omas­sa elä­mäs­sä mie­ti­tyt­tää. Vai­kei­ta tee­mo­ja kä­sit­te­le­vis­sä ker­to­muk­sis­sa löy­tyy yleen­sä jo­kin rat­kai­su, ei­kä lu­ki­jaa jä­te­tä yk­sin on­gel­mien kans­sa. Kir­jan lä­päi­see aja­tus sii­tä, mi­ten tär­ke­ää on luot­taa Ju­ma­lan hy­vään joh­da­tuk­seen elä­män eri vai­heis­sa. Näin kir­jan ker­to­muk­set ovat tur­val­li­sia ja te­ra­peut­ti­si­a­kin.

Sy­käh­dyt­tä­vä lu­ku­ko­ke­mus

Kir­jan eh­do­ton vah­vuus on mie­les­täm­me sii­nä, et­tä ker­to­mus­ten pää­hen­ki­löi­den elä­män­lä­hei­set ja so­pi­val­la sy­väl­li­syy­del­lä käy­dyt kes­kus­te­lut tuo­vat lu­ki­jan lä­hel­le asi­oi­ta, joi­ta lä­hes kaik­ki pa­rit poh­ti­vat. Kir­ja ei va­lis­ta tai saar­naa, vaan jät­tää ti­laa lu­ki­jan miet­teil­le. Sil­ti se vä­lit­tää us­kos­ta nou­se­via elä­mä­nar­vo­ja. Tyy­li toi­mii eri­no­mai­ses­ti; se ei luo tun­tua yl­hääl­tä alas tu­le­vas­ta vies­tis­tä. Pää­hen­ki­löt ovat iloi­neen, su­rui­neen, epäi­lyk­si­neen ja miet­tei­neen hy­vin sa­mais­tut­ta­via.

Ker­to­muk­sis­sa tois­tuu kes­kus­te­lun mer­ki­tys avi­o­lii­tos­sa. Yk­si kir­jan teh­tä­vis­tä on­kin muis­tut­taa avi­o­puo­li­soi­ta sii­tä, mi­ten tär­ke­ää avi­o­lii­tos­sa on muis­taa toi­sen tun­tei­den huo­mi­oon ot­ta­mi­nen ja päi­vit­täi­nen rak­kau­den ja huo­len­pi­don osoit­ta­mi­nen. Täs­sä teh­tä­väs­sä kir­ja on­nis­tuu mie­les­täm­me eri­no­mai­ses­ti. Kir­jan lu­et­tu­am­me kä­vim­me pal­jon kes­kus­te­lua sen tee­mois­ta kes­ke­näm­me ja ys­tä­vien kans­sa.

Kir­ja so­pii kai­kil­le avi­o­lii­tos­sa ole­vil­le. Eri­tyi­sen hy­vin se so­pii nuo­ril­le pa­reil­le, jot­ka suun­nit­te­le­vat avi­oi­tu­mis­ta tai elä­vät jo kes­kel­lä lap­si­per­heen ruuh­kaa tai lap­set­to­muu­den hil­jai­suut­ta. Kir­jan tee­mat ovat aja­tuk­sia he­rät­tä­viä elä­män­ti­lan­tees­ta riip­pu­mat­ta.

Teks­ti: Saa­ra ja Sau­li Ter­va­nie­mi

Kir­joit­ta­jan kom­ment­ti

"Ker­to­muk­sia si­nun ja mi­nun elä­mäs­tä. Avi­o­lii­tos­ta ja per­hees­tä. Elä­män kä­sit­tä­mät­tö­mäs­tä haus­kuu­des­ta ja ilos­ta. Myös sen traa­gi­suu­des­ta ja kar­di­naa­li­vir­heis­tä, joi­ta me hei­kot ih­mi­set teem­me. Mi­ten eläi­sim­me­kään il­man ar­moa ja an­teek­si­an­ta­mus­ta, lu­paa yrit­tää uu­des­taan? Kai­ken taus­tal­la Tai­vaan Isä, jon­ka halu ja suun­ni­tel­ma on hyvä sekä si­nul­le et­tä mi­nul­le, jo­kai­sel­le ih­mi­sel­le. Kir­ja ei ole en­si­si­jai­ses­ti mi­nun elä­mäs­tä­ni, vaan si­nun."

2.6.2020

Jee­sus sa­noi: "Ei ku­kaan voi tul­la mi­nun luok­se­ni, el­lei Isä, joka mi­nut on lä­het­tä­nyt, vedä hän­tä. Sen, joka tu­lee, minä he­rä­tän vii­mei­se­nä päi­vä­nä." Joh. 6:44

Viikon kysymys