Jäm­sän opis­to­seu­ro­ja vie­te­tään par­hail­laan Keu­ruul­la. Seu­ra­tun­nuk­sen Tääl­lä on lepo ja vir­voi­tus (Jes. 28:12) ai­hees­ta kuul­tiin alus­tus lau­an­tai-il­ta­na.

Pu­heen­vuo­ron ai­hees­ta piti Ur­po Luok­ka­la, joka kä­sit­te­li le­von tee­maa niin ajal­li­ses­ta kuin ian­kaik­ki­ses­ta­kin nä­kö­kul­mas­ta.

– Le­von tar­ve on ih­mi­seen jo luo­mis­työs­sä si­sään­ra­ken­net­tu omi­nai­suus. Kun aher­ram­me ja teem­me työ­tä, ke­hom­me uu­puu ja vä­syy. Tar­vit­sem­me le­poa ja vir­kis­tys­tä. Ju­ma­la loi työ­viik­koon le­po­päi­vän, jot­ta ih­mi­nen sai­si le­vä­tä työs­tä ja vir­voit­tua Ju­ma­lan sa­nan ää­res­sä, Luok­ka­la tii­vis­ti seu­ra­tun­nuk­sen sa­no­maa.

Urpo Luokkala kävi Kesäseuraradion haastattelussa ennen illan puheenvuoroa.

Löy­tö­jä ai­heen ää­rel­lä

Le­von ja vir­voi­tuk­sen tee­maa tut­kies­saan Luok­ka­la ha­vah­tui sii­hen, et­tä ih­mi­nen on ai­na ol­lut sy­vim­mäl­tä ole­muk­sel­taan sa­man­lai­nen. Myös elä­mä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa on py­sy­nyt sa­mal­la pe­rus­tuk­sel­la.

– Ai­na on ko­ros­tu­nut hen­ki­lö­koh­tai­sen us­kon hoi­ta­mi­nen ja säi­lyt­tä­mi­nen, mi­hin kuu­luu tär­ke­ä­nä osa­na sa­nan­kuu­lo.

Muo­tok­ris­til­li­syys ei pe­las­ta

Luok­ka­la kä­sit­te­li pu­heen­vuo­ros­saan pe­rus­ta­van­laa­tui­sia asi­oi­ta, ku­ten sitä, et­tä Raa­ma­tun mu­kaan on ole­mas­sa vain yk­si elä­vä Ju­ma­la. Tämä on kui­ten­kin help­po unoh­taa, ja pe­rus­taa elä­mä epä­ju­ma­lien ja maal­lis­ten tur­va­ra­ken­tei­den va­raan. Näin kävi mo­nel­le lu­vat­tuun maa­han va­el­ta­val­le is­ra­e­li­lai­sel­le­kin.

– Oma­koh­tai­nen us­kos­ta elä­mi­nen ei ol­lut enää tär­kein asia, vaan muo­tok­ris­til­li­syys. Vaik­ka omai­suus­kan­san us­kon­nol­lis­ta pe­rin­töä kun­ni­oi­tet­tiin ja seu­rat­tiin, sy­dän luo­pui elä­väs­tä Ju­ma­las­ta ja ti­lal­le tuli syn­nin lu­val­li­suus.

Voimakkaat sadekuurot saivat lauantaina seuravieraisiin liikettä.

Ih­meen ajan­koh­tais­ta

Je­sa­jan kir­jan ää­rel­lä Luok­ka­la häm­mäs­te­li ih­mis­luon­teen muut­tu­mat­to­muut­ta vuo­si­tu­han­sien var­rel­la.

– Sii­nä ku­vat­tu hen­gel­li­syys on niin tut­tua myös mei­dän ai­ka­nam­me. Myös tänä päi­vä­nä ih­mi­nen ko­kee elä­vän Ju­ma­lan ka­ru­na ja van­ha­nai­kai­se­na.

Luok­ka­la löy­si mui­ta­kin yh­den­mu­kai­suuk­sia Je­sa­jan ai­kaan elä­nei­den ih­mis­ten ja ny­kyih­mis­ten vä­lil­lä:

– Le­pyt­tääk­seen Ju­ma­laa ih­mi­nen har­joit­taa hen­gel­li­siä ri­tu­aa­le­ja, nou­dat­taa it­sel­leen aset­ta­mia sään­tö­jä ja te­kee hy­viä te­ko­ja saa­dak­seen mie­len­rau­han.

Ih­mi­sen omat an­si­ot ei­vät kui­ten­kaan vie ih­mis­tä lä­hem­mäk­si Ju­ma­laa, sel­ven­si Luok­ka­la.

Sään seestyttyä seurakenttä täyttyi vieraista.

Hyvä Pai­men rau­hoit­taa

Seu­ro­ja Luok­ka­la ku­va­si le­väh­dys­paik­ka­na, jos­sa Pyhä Hen­ki kut­suu, vir­voit­taa ja vah­vis­taa.

– Kun ase­tum­me kuun­te­le­maan Ju­ma­lan sa­naa, huo­mi­om­me kes­kit­tyy Hy­vän Pai­me­nen ää­neen. Sii­nä ko­em­me, et­tä Jee­sus on lä­hel­lä. Lepo ja rau­ha syn­ty­vät evan­ke­liu­min kuu­le­mi­ses­ta ja us­ko­mi­ses­ta.

Täy­del­lis­tä rau­haa ja le­poa ih­mi­nen ei pää­se maal­li­sen elä­män­sä ai­ka­na ko­ke­maan. Luok­ka­la kan­nus­ti py­sy­mään us­kos­sa ja muis­ta­maan pää­mää­rää:

– Ker­ran koit­taa se päi­vä, et­tä pää­sem­me tääl­tä ian­kaik­ki­seen le­poon tai­vaa­seen. Kun va­jaa lak­kaa, sil­loin al­kaa täy­del­li­syys Isän ko­to­na tai­vaas­sa. Kan­nat­taa us­koa!

Opis­to­seu­rat Keu­ruul­la, Ison Kir­jan alu­eel­la päät­ty­vät sun­nun­tai­na kel­lo 14.30 al­ka­viin seu­roi­hin.

Ku­vat: Opis­to­seu­ro­jen ku­va­pal­ve­lu