JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

”Ei­kö sy­dä­mem­me heh­ku­nut in­nos­ta?”

Uutiset
9.4.2021 15.00

Juttua muokattu:

9.4. 15:02
2021040915025020210409150000

Jari Heik­ki­lä

Ou­lu

Vie­tim­me Pa­te­nie­mes­sä vir­tu­aa­lis­ta il­ta­ky­lää maa­lis­kui­se­na sun­nun­tai-il­ta­na seu­ro­jen jäl­keen. Edel­li­sen sun­nun­tain vuo­si­ko­kouk­ses­sa oli kes­kus­tel­tu yh­teis­ten il­ta­ky­lien jär­jes­tä­mi­ses­tä, ja nyt ko­kei­lim­me käy­tän­töä. Il­ta­ky­läs­tä tie­do­tet­tiin yh­dis­tyk­sen kes­kus­te­lu­rin­gis­sä What­sAp­pis­sa.

Il­ta­ky­lää isän­nöi Es­ko Ala­saa­re­la. Aluk­si Jari Heik­ki­lä luki Mak­sim Gor­kin lap­si­ai­hei­sen no­vel­lin, jos­sa nuo­ri juu­ta­lais­poi­ka esit­tää tai­to­temp­pu­ja lap­si­ryh­mäl­le an­sai­tak­seen muu­ta­man ko­li­kon louk­kaan­tu­neel­le isäl­leen. Ker­to­mus päät­tyi sa­noi­hin: ”Tämä ker­to­muk­se­ni on ko­vin vä­hä­pä­töi­nen ja yk­sin­ker­tai­nen – ei­kö niin? Mut­ta use­as­ti elä­mä­ni ai­ka­na näi­nä vai­kei­na päi­vi­nä olen kii­tol­li­se­na muis­tel­lut po­jan mie­hek­kyyt­tä.”

Nämä lop­pu­sa­nat joh­dat­ti­vat il­lan osal­lis­tu­jat kes­kus­te­le­maan vai­keis­ta päi­vis­tä, joi­ta ku­lu­neen vuo­den ai­ka­na olem­me ko­ke­neet. Osal­lis­tu­jat sai­vat ker­toa omia ko­ke­muk­si­aan sii­tä, mikä on an­ta­nut voi­mia kul­kea eteen­päin.

Pau­li Oja­la ker­toi vä­rik­kääs­ti ko­ke­muk­sis­taan La­pin luon­nos­sa. Hän lau­loi­kin näin: ”Jos sä ker­ran siel­lä käyt, niin unoh­taa et saa­ta hiih­to­lo­maa iha­naa ja tun­tu­reit­ten maa­ta.”

El­li Lai­ti­nen ker­toi ko­ke­muk­si­aan il­lan kes­kus­te­luis­ta:

– Poik­keu­sai­ka­na, kun on vie­tet­ty ai­kaa vain per­heen kans­sa, on al­ka­nut tul­la mie­li­ku­va, et­tä ol­laan ihan yk­sin maa­il­mas­sa. Uu­des­ta nor­maa­lis­ta on tul­lut ta­val­lis­ta elä­mää. Vaik­ka voi­si pi­tää yh­teyt­tä ja ky­sel­lä kuu­lu­mi­sia pu­he­li­mel­la, tu­lee soi­tel­tua vain har­voil­le. Seu­ro­ja kuun­nel­laan ra­di­os­ta ja ne­tis­tä, jol­loin ei ko­e­ta sitä yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­net­ta, mikä nor­maa­lis­ti seu­rois­sa käy­des­sä saa­vu­te­taan.

– Sun­nun­tain net­ti-il­ta­ky­lä pa­laut­ti yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­teen. Kun sai kuul­la mat­ka­ys­tä­vien ker­to­van elä­mäs­tään ku­lu­neen vuo­den ai­ka­na ja sai näh­dä hei­tä ka­me­ran vä­li­tyk­sel­lä, tun­tui taas sil­tä, kuin oli­si ol­lut tois­ten kes­kel­lä. Se oli vir­voit­ta­vaa ja voi­maan­nut­ta­vaa.

Lai­ti­nen poh­dis­ke­li, et­tä il­ta­ky­läs­sä voi­si ol­la ai­na jo­kin tee­ma.

– Se voi­si hel­pot­taa il­ta­ky­län jär­jes­tä­jän urak­kaa. Ta­val­laan­han meil­lä oli nyt tee­ma­na ”ko­ro­na­e­lä­mä”. On on­ni, et­tä meil­lä on jou­kos­sam­me Es­kon kal­tai­sia hen­ki­löi­tä, jot­ka jak­sa­vat suun­ni­tel­la ja jär­jes­tää täl­lai­sia il­ta­ky­liä!

Jo­han­na Ho­lap­pa to­te­si, et­tä il­ta oli vir­kis­tä­vä.

– Mi­nus­ta oli kyl­lä mu­ka­va kuul­la ih­mis­ten kuu­lu­mi­sia sii­tä, mi­ten ko­ro­na-ai­ka on su­ju­nut ja mil­lais­ta yh­tey­den­pi­toa ja har­ras­tuk­sia on ol­lut. Oma so­si­aa­li­nen elä­mä on niin ra­joit­tu­nut­ta, et­tä vir­kis­tää kuul­la mi­ten muil­la me­nee.

– Mon­ta ker­taa aja­tuk­sis­sa on ol­lut Pa­te­nie­men sii­o­nin väki, kun on miet­ti­nyt, mi­ten siel­lä vart­tu­neil­la­kin ai­ka on ku­lu­nut. Oli­si mu­ka­va, kun use­am­pi roh­kais­tui­si ker­to­maan kuu­lu­mi­si­aan. Ihan ta­val­li­set asi­at riit­tä­vät. Il­ta oli tar­peel­li­nen, Ho­lap­pa tii­vis­ti.

Rai­li Oja­leh­to miet­ti, mil­lai­nen ta­pah­tu­ma vir­tu­aa­li­nen il­ta­ky­lä voi­si jat­kos­sa ol­la.

– Olin hah­mot­ta­nut il­lan kes­kus­te­lu­tuo­ki­ok­si. Nyt ha­e­taan vas­ta käy­tän­töä ja sik­si ke­hi­ty­sa­ja­tuk­sia tu­li­si miet­tiä. Kes­kus­te­lun tu­li­si ol­la ylei­sel­lä ta­sol­la ja ve­tä­jän ky­sy­mys­ten tu­li­si ol­la laa­ja-alai­sia, ei lii­an ra­jaa­via. Ti­laa pi­täi­si jät­tää aja­tuk­sil­le ja as­so­si­oin­nil­le.

– Suu­ren jou­kon kans­sa voi ol­la vai­ke­ah­ko löy­tää yh­teis­tä sä­vel­tä. Täl­lai­sel­le il­lal­le pi­täi­si ol­la jo­kin tee­ma, ei ai­na vält­tä­mät­tä hen­gel­li­nen. Il­taan kuu­luu ly­hyt il­ta­har­taus. Pu­heen­vuo­rot ei­vät sai­si ol­la lii­an pit­kiä. Vai­kei­ta­kin asi­oi­ta pi­täi­si us­kal­taa kä­si­tel­lä tai esit­tää. Hel­pot­taa, kun saa sa­noa ja toi­nen ko­kee sa­moin. Meil­lä kai­kil­la on tie­ten­kin mil­joo­na po­si­tii­vis­ta asi­aa, Oja­leh­to päät­ti.

Il­lan isän­tä Es­ko Ala­saa­re­la to­te­si il­ta­ky­län jär­jes­tä­mi­sen hel­pok­si, kun­han ei pyri täy­del­li­syy­teen.

– Tar­vit­see vain so­pia ajan­koh­ta ry:n kes­kus­te­lu­ryh­mäs­sä, teh­dä ko­kous­link­ki ja pyy­tää muu­ta­ma osal­lis­tu­ja val­mis­te­le­maan pari pu­heen­vuo­roa ja oh­jel­ma­nu­me­roa, joil­la kes­kus­te­lun saa käyn­tiin ja joil­la sitä voi oh­ja­ta. Tee­man va­lin­ta hel­pot­taa ja aut­taa py­sy­mään ai­hees­sa. Aja­tuk­se­na oli löy­tää kor­vi­ket­ta pe­rin­tei­sen il­ta­ky­län kah­vi­pöy­däs­sä vi­ri­ä­väl­le kes­kus­te­lul­le mut­ta ke­hit­tä­mis­mah­dol­li­suuk­sia on ra­jat­to­mas­ti.

Vink­ki­nä Ala­saa­re­la to­te­aa, et­tä kan­nat­taa käyt­tää sel­lais­ta ko­kous­pal­ve­lua, jos­sa on pu­heen­vuo­ro­jen pyy­tä­mis­toi­min­to eli kä­den nos­to. Sen avul­la voi hil­li­tä tois­ten pääl­le pu­hu­mis­ta.

Il­lan lo­puk­si hil­jen­nyim­me il­ta­har­tau­teen, jon­ka piti Ee­ro Hyy­ti­nen. Har­tau­den ai­heek­si hän luki kah­des­ta ope­tus­lap­ses­ta Em­mauk­sen tiel­lä.

”Kun hän sit­ten ate­ri­oi hei­dän kans­saan, hän ot­ti lei­vän, kiit­ti Ju­ma­laa, mur­si lei­vän ja an­toi sen heil­le. Sil­loin hei­dän sil­män­sä au­ke­ni­vat ja he tun­si­vat hä­net. Mut­ta sa­mas­sa hän jo oli pois­sa hei­dän nä­ky­vis­tään. He sa­noi­vat toi­sil­leen: ’Ei­kö sy­dä­mem­me heh­ku­nut in­nos­ta, kun hän kul­kies­sam­me pu­hui meil­le ja opet­ti mei­tä ym­mär­tä­mään kir­joi­tuk­set?’” (Luuk. 24:30–32.)

Me­kin muis­te­lim­me kai­ho­ten ai­kaa, jol­loin saim­me ko­koon­tua yh­teen kir­joi­tus­ten ää­rel­le ja sy­dä­mem­me sai heh­kua in­nos­ta. Tätä yh­tei­sen ko­koon­tu­mi­sen mah­dol­li­suut­ta kai­paam­me ja sa­moin mah­dol­li­suut­ta osal­lis­tua py­häl­le muis­to­a­te­ri­al­le. Saim­me tur­val­li­ses­ti jää­dä us­ko­maan syn­tim­me an­teek­si.

16.5.2021

Jee­sus ru­koi­li ja sa­noi: "Sen kirk­kau­den, jon­ka sinä olet an­ta­nut mi­nul­le, olen minä an­ta­nut heil­le, jot­ta he oli­si­vat yh­tä, niin kuin me olem­me yh­tä." Joh. 17:22

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Toi­sen­lai­ses­sa va­los­sa

Mi­ka­e­lan per­hees­sä ei pal­jon pu­hu­ta asi­ois­ta. Teh­dään töi­tä, käy­dään kou­lua. Mut­ta jos­sain pin­nan al­la on sa­lai­suus, joka saa äi­din hy­räi­le­mään su­ru­mie­li­ses­ti ja Mi­ka­e­lan sil­mäi­le­mään tar­kem­min muu­ta­mia nuo­ria kou­lun käy­tä­vil­lä ja ruo­ka­las­sa.

Se­läs­sä au­rin­gon kat­se

An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan ru­nois­sa heit­täy­dy­tään nuo­ren elä­män aal­lok­koon, sen iloi­hin ja ki­pui­hin, ko­et­te­le­muk­siin ja ar­jen su­loi­seen tur­vaan – kun on us­ko, jo­hon no­ja­ta ja rin­nal­la saat­ta­jia. Sy­viä tun­to­ja ke­ven­tää rai­kas huu­mo­ri: ”Kun­pa voi­sin aset­tua het­kek­si koi­ran turk­kiin. / Tun­tea sen läm­mön / kar­ku­mat­ko­jen tuok­sun / ja myl­lä­tyn kuk­ka­pen­kin ilon. Pai­jaa­via sor­mia riit­täi­si.”

Ome­na­pos­ki ja Nal­le Kar­hu­nen

Kah­dek­san­vuo­ti­as Nal­le Kar­hu­nen on kuu­si­vuo­ti­aan Nu­pun eli Ome­na­pos­ken vii­sas, kilt­ti ja hel­lä iso­ve­li. Jos­kus Nal­le käyt­täy­tyy kuin tal­viu­nil­taan he­rä­tet­ty hur­ja ja äk­ki­pi­kai­nen kar­hu. Sil­loin Nu­pun on pa­ras­ta läh­teä ulos tai lait­taa oman huo­neen ovi vi­sus­ti kiin­ni.

Ta­kai­sin Isän ko­tiin

Kir­joit­ta­jat eri puo­lil­ta maa­il­maa ker­to­vat sii­tä, kuin­ka Ju­ma­la on joh­dat­ta­nut hei­dät val­ta­kun­taan­sa. Ker­to­muk­sia yh­dis­tää ko­ke­mus ko­tiin­pa­luus­ta, Raa­ma­tun mu­kai­sen us­kon löy­ty­mi­ses­tä ja us­ko­vais­ten vä­li­ses­tä rak­kau­des­ta.

Ke­tun­po­jat ja Ja­gu­ar-mies