Su­vi­seu­ra­tel­tan sa­kas­tin lä­hei­syy­des­sä on esi­ru­kous­pyyn­nön jät­tä­mis­tä var­ten eri­tyi­nen tila. Esi­ru­kouk­sen pyy­tä­jä voi myös kes­kus­tel­la vas­taa­not­ta­jien kans­sa.

Esi­ru­kous­pal­ve­lu toi­mit­taa koos­teen esi­ru­kous­pyyn­nöis­tä pu­hu­jil­le. Esi­ru­kous­ten esit­tä­mi­ses­sä ote­taan en­tis­tä enem­män huo­mi­oon nii­den pi­tuus, jot­ta seu­ra­pu­hee­seen jää riit­tä­väs­ti ai­kaa.

Kaik­ki pyyn­nöt huo­mi­oi­daan esi­ru­kouk­sis­sa, mut­ta nii­den si­säl­tö ker­ro­taan ylei­sem­mäl­lä ta­sol­la. Näin suo­ja­taan myös hen­ki­löi­den yk­si­löl­li­syyt­tä.

Moni saa esi­ru­kouk­sis­ta ver­tais­tu­kea. Raa­mat­tu ke­hot­taa ano­maan, ru­koi­le­maan, pi­tä­mään esi­ru­kouk­sia ja kiit­tä­mään kaik­kien ih­mis­ten puo­les­ta. Näin teki Je­ru­sa­le­min seu­ra­kun­ta­kin, kun he ru­koi­li­vat van­keu­des­sa ole­van Pie­ta­rin puo­les­ta.

Esi­ru­kous kuu­luu kris­ti­tyn ru­kou­se­lä­mään. Ru­kous on suu­ri lah­ja, jos­sa saam­me lä­hes­tyä Ju­ma­laa. Seu­ra­kan­sa ha­lu­aa tu­kea vai­keis­sa ti­lan­teis­sa elä­viä lä­him­mäi­siä. Jaa­kob sa­noo: "Van­hurs­kaan ru­kous on voi­mal­li­nen ja saa pal­jon ai­kaan" (Jaak. 5:16). Yh­ty­es­säm­me ru­kouk­seen voim­me ko­kea ru­kouk­sen vah­vis­ta­van voi­man.

Ku­vi­tus­ku­va: Su­vi­seu­ro­jen ku­va­pal­ve­lu