Kuu­lin ys­tä­väl­tä­ni Hel­sin­gin Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä pi­det­tä­väs­tä tors­tai­ker­hos­ta. Läh­din sel­vit­tä­mään, mil­lai­ses­ta ker­hos­ta on kyse.

Joka kuu­kau­den vii­mei­se­nä tors­tai­na pi­det­tä­vään ker­hoon ko­koon­tuu kes­ki­mää­rin vii­ti­sen­kym­men­tä osal­lis­tu­jaa. Ker­hoon ovat ter­ve­tul­lei­ta kaik­ki kyn­nel­le ky­ke­ne­vät, esi­mer­kik­si elä­ke­läi­set, opis­ke­li­jat, ko­ti­äi­dit ja -isät tai vaik­ka­pa osa-ai­ka­työ­tä te­ke­vät. Jo­kai­sel­la ker­ral­la kä­si­tel­lään jo­ta­kin ai­het­ta har­tau­den ja yh­des­sä lau­la­mi­sen li­säk­si.

Kah­vi­oon saa­pu­es­sa­ni har­mo­ni­nen tun­nel­ma py­säyt­tää omat ar­jen kii­reet. Al­ku­har­tau­des­sa Ah­ti Rii­hi­mä­ki ker­too vii­den lei­vän ja kah­den ka­lan ruok­ki­mi­sih­mees­tä. Har­tau­den jäl­keen pää­sem­me naut­ti­maan kah­via ja lei­von­nai­sia, jot­ka ovat her­kul­li­sia ja var­mas­ti ko­ti­te­koi­sia.

Täl­lä ker­taa tee­ma­na on ys­tä­vyys. Kirs­ti Rii­hi­mä­ki pi­tää ai­hees­ta na­pa­kan alus­tuk­sen, jon­ka jäl­keen saam­me hä­nen opas­tuk­sel­laan pie­nis­sä ryh­mis­sä tu­tus­tua uu­siin ys­tä­viin. Ai­he pu­hut­taa ker­ho­lai­sia suu­res­ti. Saam­me haus­kan teh­tä­vän: tu­le­van vuo­den ai­ka­na et­siy­dym­me seu­rois­sa uu­sien ys­tä­vien vie­reen is­tu­maan.

Ryh­mä­työn lo­puk­si lu­em­me raa­ma­tus­ta Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min kuu­den­nen lu­vun ja­keen 26, joka on paas­to­na­jan nel­jän­nen sun­nun­tain teks­ti. Teks­tis­sä Jee­sus vas­ta­si kan­sal­le: ”To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti minä sa­non teil­le: et­te te mi­nua sen­täh­den et­si, et­tä olet­te näh­neet tun­nus­te­ko­ja, vaan sen­täh­den, et­tä sait­te syö­dä nii­tä lei­piä ja tu­lit­te ra­vi­tuik­si.” Lop­pu­ru­kouk­sen jäl­keen lau­lam­me vir­siä ja Sii­o­nin lau­lu­ja.

Mui­den jo läh­det­tyä ko­ti­mat­kal­le jääm­me jut­te­le­maan Syl­vin ja Va­pun kans­sa ys­tä­vyy­des­tä. Ka­ve­ruk­set ker­toi­vat ta­van­neen­sa noin 30 vuot­ta sit­ten äi­dit ja lap­set -lei­ril­lä. Syl­vil­le ja Va­pul­le ys­tä­vyys mer­kit­see tu­kea ja tur­vaa us­ko­ne­lä­mäs­sä ja ar­jen asi­ois­sa. Luo­tet­ta­vuus ja oma­na it­se­nä ole­mi­nen ovat tär­kei­tä ar­vo­ja ys­tä­vyys­suh­teis­sa, he tuu­mai­le­vat.

– Voim­me lenk­keil­lä, ky­läil­lä, shop­pail­la ja kul­kea yh­des­sä seu­ra­mat­koil­la.

– Hy­väl­le ys­tä­väl­le voi soit­taa ja pyy­tää käy­mään mil­loin vain.

​

Tors­tai-ker­ho tun­tuu ole­van kei­das ar­jen kes­kel­lä. Tän­ne ha­lu­an tul­la uu­des­taan.

Ku­vat: Lau­ri Pa­ju­la ja Jar­mo Määt­tä