Lii­sa Ven­ga­sa­ho

Lap­peen­ran­ta

Ai­kuis­ten il­las­sa pu­hut­ti us­ko Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen.

Lap­peen­ran­nas­sa py­säh­dyt­tiin mar­ras­kui­se­na il­ta­na tu­le­vai­suu­den ja toi­von ky­sy­mys­ten ää­rel­le ai­kuis­ten il­las­sa. Il­las­sa nou­si­vat eri­tyi­ses­ti esil­le luot­ta­mus ih­mi­siin ja Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen.

Ke­sä­lah­del­ta Lap­peen­ran­taan alus­ta­maan tul­lut Ris­to Asi­kai­nen nos­ti pu­heen­vuo­ron­sa aluk­si esiin jat­ku­van muu­tok­sen ja epä­var­muu­den.

– Maa­il­ma ym­pä­ril­läm­me muut­tuu no­pe­as­ti. Tu­le­vai­suu­den suun­nit­te­lu saat­taa tun­tua tur­hal­ta ja epä­var­mal­ta.

Asi­kai­nen ver­ta­si ai­kam­me elä­mää Juu­dan kan­san elä­mään, jota hal­lit­si­vat epä­ju­ma­lien pal­ve­lu ja si­veet­tö­myys.

− Ju­ma­la ei kui­ten­kaan hy­län­nyt kan­saan­sa lo­pul­li­ses­ti. Je­re­mia saar­na­si kan­sal­le toi­voa ja us­koa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen.

Alus­ta­ja muis­tut­ti, et­tä aar­tei­ta ei kan­na­ta ke­rä­tä maan pääl­le vaan tai­vaa­seen. Us­ko on lo­pul­ta se, joka rat­kai­see ian­kaik­ki­sen tu­le­vai­suu­den.

− Us­ko täh­tää ian­kaik­ki­seen elä­mään Ju­ma­lan luo­na tai­vaas­sa. Tämä pää­mää­rä on ai­noa, joka jää jäl­jel­le, kun oman elä­mäm­me, maa­pal­lom­me ja koko luo­ma­kun­nan ai­ka päät­tyy.

Toi­veis­sa us­kon säi­ly­mi­nen

Alus­tuk­sen jäl­kei­seen kes­kus­te­luun osal­lis­tu­jat ke­rä­si­vät voi­mia täyt­tä­väl­lä il­ta­pa­lal­la. Imat­ra­lai­nen Lea Lai­ne oli lu­pau­tu­nut kes­kus­te­lun ve­tä­jäk­si. Osal­lis­tu­jat sai­vat aluk­si kaik­ki vuo­rol­laan ker­toa omis­ta toi­veis­taan.

Kier­rok­sel­la nou­si­vat eri­tyi­ses­ti esiin toi­veet maa­il­man rau­has­ta, le­vol­li­ses­ta mie­les­tä, ter­vey­des­tä ja us­kon säi­ly­mi­ses­tä. Moni toi­voi myös so­pi­via tal­vi­ke­le­jä.

Kes­kus­te­lus­sa kävi myös il­mi, et­tä ih­mi­set on luo­tu ian­kaik­ki­suut­ta var­ten. On hyvä suh­teut­taa ajal­li­set mur­heet tä­hän. Toi­von nä­kö­a­la löy­tyy Ju­ma­lan sa­nas­ta.

Ru­kous tuo loh­tua

Moni ker­toi ko­ke­muk­si­aan, kuin­ka oli näh­nyt Ju­ma­lan joh­da­tuk­sen elä­mäs­sään. Se oli vah­vis­ta­nut us­koa ja an­ta­nut toi­voa tu­le­vai­suu­teen.

Jot­kut ko­ki­vat saa­van­sa ru­koi­le­mi­ses­ta loh­tua ja toi­voa.

– Toi­si­naan ei ole voi­mia kuin huo­kais­ta Ju­ma­lan puo­leen, ja se­kin riit­tää, to­te­si yk­si kes­kus­te­li­jois­ta.

Kes­kus­te­lun lop­pu­puo­lel­la nou­si esiin, kuin­ka ih­mis­ten vä­lil­le voi pe­siy­tyä epä­luot­ta­mus. Tämä on sie­lun­vi­hol­li­sen työ­tä.

– Ajal­lis­ten eri­mie­li­syyk­sien ei tule tul­la Ju­ma­lan las­ten vä­li­sen rak­kau­den rik­ko­jik­si, muis­tut­ti Ris­to Asi­kai­nen ko­ko­a­vas­sa lop­pu­pu­heen­vuo­ros­saan.

Il­ta päät­tyi alus­ta­jan roh­kai­suun tart­tua syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­seen.

Ju­tun voi lu­kea ko­ko­nai­suu­des­saan en­si vii­kon Päi­vä­mie­hes­tä.