Tä­nään tors­tai­na ni­mi­päi­vään­sä viet­tä­vä Ele­o­noo­ra Kaik­ko­nen toi­voo saa­van­sa päi­vän kun­ni­ak­si suk­laa­le­vyn.

Suk­laan­syö­mi­sen li­säk­si oh­jel­mas­sa on muu­ta­kin.

– Ai­on myös lei­poa.

Vii­si­vuo­ti­as ni­mi­päi­vä­san­ka­ri pi­tää ni­mes­tään.

– Nimi kuu­los­taa hy­väl­tä! En ha­lu­ais muu­ta ni­meä. Tää on just so­pi­va mul­le, hän va­kuut­taa.

Ele­o­noo­ra ker­too, et­tä van­hem­mat oli­vat en­nen hä­nen syn­ty­mis­tään miet­ti­neet, et­tä jos tu­lee tyt­tö, he lait­tai­si­vat toi­sek­si ni­mek­si Ele­o­noo­ran.

– Sit­ten minä syn­nyin. Isä eh­dot­ti en­sin Ing­ri­diä, mut­ta sit­ten Ele­o­noo­raa. äi­ti kek­si sii­hen jat­koa San­na, joka on myös äi­din oma nimi, ja kol­man­nek­si Maa­ria. Sit­ten nimi oli val­mis.

Pit­kä etu­ni­mi on ly­hen­ty­nyt ve­li­poi­kien suus­sa yl­lät­tä­vään muo­toon.

– Iso­vel­jet sa­noo mua vä­lil­lä Pe­kek­si tai Pek­sik­si, Ele­o­noo­ra se­lit­tää ja tar­ken­taa, et­tä niin saa­vat sa­noa vain vel­jet.

– Mum­mu sa­noo jos­kus, et­tä El­lis­kä. Mut­ta kai­kis­ta pa­ras on Ele­o­noo­ra!

Ele­o­noo­ran ara­bi­an­kie­li­nen vas­ti­ne El­li­nor mer­kit­see ’Ju­ma­la on va­lo­ni’. Yh­den o:n ver­sio, Ele­o­no­ra, on van­ha ja kan­sain­vä­li­nen nimi, sil­lä se on tun­net­tu jo 1000-lu­vun al­ku­puo­len Es­pan­jas­sa ja Eng­lan­nis­sa. Vuo­des­ta 1973 nimi li­sät­tiin Suo­men al­ma­nak­kaan muo­dos­sa Ele­o­noo­ra.

Läh­de: Lem­pi­äi­nen, Pent­ti 1999: Suu­ri etu­ni­mi­kir­ja.