Mo­nes­sa per­hees­sä poh­di­taan par­hail­laan, mi­ten kou­lu­lai­sen il­ta­päi­vä jär­jes­te­tään. Tu­lee­ko lap­si yk­sin ko­tiin vai jää­kö hän il­ta­päi­vä­hoi­toon tai ker­hoon?

Suo­men lais­sa ei mää­ri­tel­lä ikää, jol­loin lap­sen voi jät­tää il­ta­päi­vän ajak­si yk­sin ko­tiin. Kun­tien, seu­ra­kun­tien ja yh­dis­tys­ten jär­jes­tä­mää aa­mu- ja il­ta­päi­vä­toi­min­taa tar­jo­taan eka- ja to­ka­luok­ka­lai­sil­le sekä eri­tyi­so­pe­tuk­ses­sa ole­vil­le, mut­ta kol­mas­luok­ka­lai­sen kat­so­taan sel­vi­ä­vän il­ta­päi­vän ajan yk­sin ko­to­na.

Aa­mu- ja il­ta­päi­vä­toi­min­nan jär­jes­tä­mi­nen on kun­nan vas­tuul­la. Kun­ta voi jär­jes­tää toi­min­taa it­se, yh­des­sä mui­den kun­tien kans­sa tai se voi hank­kia pal­ve­lut esi­mer­kik­si jär­jes­töil­tä tai yh­tei­söil­tä.

Seu­ra­kun­tien tar­jo­a­ma il­ta­päi­vä­toi­min­ta ja eri­lai­set kou­lu­lai­sil­le jär­jes­te­tyt ker­hot poh­jau­tu­vat kris­til­li­seen ih­mis­ku­vaan ja ar­vo­poh­jaan. Myös kirk­ko­vuo­den juh­lat ovat seu­ra­kun­tien jär­jes­tä­mäs­sä toi­min­nas­sa esil­lä.

Il­ta­päi­vän ai­ka­na syö­dään vä­li­pa­la; usein teh­dään myös läk­syt. Li­säk­si pe­la­taan, lei­ki­tään, lii­ku­taan, lu­e­taan ja vaik­ka­pa as­kar­rel­laan tai lei­vo­taan. Myös le­po­het­ki on mah­dol­li­nen. Il­ta­päi­vä­ker­hos­ta saa­te­taan teh­dä ret­kiä lä­hi­luon­toon tai kau­em­mak­si­kin.

Il­ta­päi­vä­toi­min­nan hin­ta vaih­te­lee kun­nit­tain. Jos lap­si käy il­ta­päi­vä­toi­min­nas­sa sään­nöl­li­ses­ti jo­kai­se­na kou­lu­päi­vä­nä, hin­ta aset­tuu noin 80–160 eu­ron vä­lil­le.

En­täs kol­mas­luok­ka­lai­nen?

Il­ta­päi­vä­toi­min­nan ul­ko­puo­lel­le jää­vä kol­mas­luok­ka­lai­nen on yleen­sä 9-vuo­ti­as. Moni van­hem­pi poh­tii, voi­ko 9-vuo­ti­as viet­tää joka päi­vä use­am­man tun­nin yk­sin ko­to­na.

Man­ner­hei­min las­ten­suo­je­lu­lii­ton mu­kaan kou­lu­lai­sen on hyvä ol­la pää­sään­töi­ses­ti ai­kui­sen seu­ras­sa. Sil­ti moni kou­lui­käi­nen ha­lu­aa ja voi har­joi­tel­la myös yk­si­no­loa. Pää­a­sia on, et­tä lap­sel­la on tur­val­li­nen olo: hä­nel­lä on naa­pu­ris­sa tut­tu­ja ih­mi­siä tai hän voi soit­taa tar­vit­ta­es­sa van­hem­mil­leen.

Van­hem­pien on hyvä kes­kus­tel­la yk­sin ole­mi­ses­ta ja sen he­rät­tä­mis­tä tun­te­muk­sis­ta lap­sen kans­sa. Jo­kai­nen lap­si on eri­lai­nen ja ko­kee yk­sin ole­mi­sen omal­la ta­val­laan. Mah­dol­li­set vaa­ra­ti­lan­teet ja toi­min­ta nii­den ai­ka­na on syy­tä käy­dä läpi. Tär­ke­ät pu­he­lin­nu­me­rot voi kir­joit­taa pa­pe­ri­la­pul­le esi­mer­kik­si jää­kaa­pin oveen.

Las­ta voi roh­kais­ta ja kan­nus­taa sel­vi­ä­mään it­se­näi­ses­ti aa­mu- ja il­ta­päi­vis­tä. Sa­mal­la on kui­ten­kin tär­keä an­taa ti­laa lap­sen omil­le ko­ke­muk­sil­le: iso kou­lu­lai­nen­kin saa tun­tea pel­koa ja ker­toa sii­tä.

Yk­si­no­lol­le saat­taa löy­tyä hy­viä vaih­to­eh­to­ja eri­lai­sis­ta ker­hois­ta, iso­van­hem­pien luo­na ky­läi­lys­tä tai vaik­ka­pa ka­ve­rin luo­na käy­mi­ses­tä. Kou­lu­lai­sen yk­si­no­lo­tun­nit vä­hen­ty­vät myös sil­lä, jos van­hem­pi pys­tyy te­ke­mään osit­tais­ta etä­työ­tä tai käyt­tä­mään työ­ai­ka­liu­ku­mia.

Li­sä­tie­toa il­ta­päi­vä­toi­min­nas­ta ja ker­hois­ta oman kun­nan ja seu­ra­kun­nan net­ti­si­vuil­ta.

Kuva: Pi­xa­bay