JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Lä­he­tys­mat­kal­la Gam­bi­as­sa ja Se­ne­ga­lis­sa

Päivämies-verkkolehti
Uutiset
18.12.2015 10.15

Juttua muokattu:

1.1. 23:23
2020010123234420151218101500

Koim­me, et­tä Ju­ma­la siu­na­si mat­kam­me. Gam­bi­as­sa ja Se­ne­ga­lis­sa on pie­ni, mut­ta kas­va­va us­ko­nys­tä­vien jouk­ko, joka on kil­voit­te­le­va seu­ra­kun­ta. He toi­vo­vat saa­van­sa li­sää seu­ro­ja ja heil­lä on evan­ke­liu­min kuu­le­mi­sen halu.

Juk­ka Kol­mo­nen ja minä läh­dim­me lä­he­tys­mat­kal­le Gam­bi­aan ja Se­ne­ga­liin 3. jou­lu­kuu­ta.

Lau­an­tai­aa­mu­na nou­sim­me hy­vän yö­u­nen jäl­keen. Il­ta­päi­väl­lä meil­lä oli oh­jel­mas­sa seu­rat Ker­se­ris­sä, jos­sa oli seu­ro­jen jär­jes­tä­jä­nä eräs Yu­suf-ni­mi­nen veli. Hä­nen isoi­sän­sä on Gam­bi­an mus­li­mien pää­i­maa­mi. Lau­loim­me Ame­ri­kan sii­o­nin lau­lu­kir­jas­ta al­ku­lau­lun, jon­ka jäl­keen pi­din seu­ra­pu­heen pai­menp­sal­mis­ta 23.

Ju­ma­las­sa on tur­va kai­kis­sa elä­män­ti­lan­teis­sa. Oli tun­ne, et­tä kuu­li­joil­la oli sa­nan näl­kä. Ju­kan pu­heen jäl­keen käy­tiin kes­kus­te­lua us­kon­van­hurs­kau­den pe­rus­ky­sy­myk­sis­tä. Seu­rois­sa oli läm­min tun­nel­ma.

Sun­nun­tai­aa­mu­na nou­sim­me seit­se­män mais­sa. Muis­tin ko­ti­maas­sa juh­lit­ta­van it­se­näi­syys­päi­vää. Il­ta­päi­väl­lä oli oh­jel­mas­sa kol­met ko­ti­seu­rat. En­sim­mäi­sis­sä, Al­fons-vel­jen ko­dis­sa Bu­sum­ba­lan ky­läs­sä pi­de­tyis­sä seu­rois­sa oli vä­keä 15 las­ta ja kuu­si ai­kuis­ta.

Luin teks­tin Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min kuu­den­nes­ta lu­vus­ta (5–13), jo­hon si­säl­tyy Isä mei­dän -ru­kous. Kos­ka ta­lon emän­tä ym­mär­si pa­rem­min rans­kaa, isän­tä­vä­ki pyy­si mi­nua pal­ve­le­maan rans­kak­si. Näin tein. Seu­ra­vä­ki kuun­te­li tark­kaa­vai­ses­ti ja useim­mat pyy­si­vät hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti­kin evan­ke­liu­mia.

Ju­kan puhe oli Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mis­ta (3:1–16) ja kä­sit­te­li Ni­ko­dee­muk­sen yöl­lis­tä käyn­tiä Jee­suk­sen luo­na. Vain uu­des­ti­syn­ty­nyt voi kä­sit­tää Hen­gen il­moi­tuk­sen. Ajal­li­nen vii­saus ei sii­hen yl­lä.

Seu­raa­vat seu­rat pi­det­tiin Gun­ku­ja­ma Ja­ta­jan ky­läs­sä, jos­sa me­nim­me ky­lä­pääl­li­kön Al­ga­lon ko­tiin. Piha oli täyn­nä leik­ki­viä lap­sia, joil­ta saim­me in­nos­tu­neen vas­taa­no­ton. Kun lap­set al­koi­vat me­kas­taa lii­an ää­nek­kääs­ti pi­hal­la, kuis­til­la is­tu­nut ky­lä­pääl­lik­kö to­rui ja sa­mas­sa tuli hil­jais­ta. Ky­lä­pääl­li­kön auk­to­ri­teet­ti oli sel­keä. Hä­nen ta­lon­sa kuis­til­la pi­dim­me seu­rat.

Pal­ve­lin eng­lan­nik­si ja Ala­gie tulk­ka­si pu­heen pai­kal­li­sel­le kie­lel­le. Pu­hees­sa­ni kä­sit­te­lin Ju­ma­lan pe­las­tus­suun­ni­tel­maa ih­mis­kun­taa koh­taan (Joh. 3:16).

Sun­nun­tain kol­man­net seu­rat oli­vat maa­lais­ky­läs­sä Gun­ku­ja­ma Ja­ta­jas­sa. Ko­koon­nuim­me siel­lä erään si­sa­ren, Tress Go­me­zin, ko­tiin. Hä­nel­lä on suu­ri per­he. Hä­nen mie­hen­sä, Fran­cis Go­mez, oli kau­ka­na ko­toa ja työs­ken­te­lee kuu­kau­si­kau­pal­la eros­sa per­hees­tään, mikä vaa­tii ko­to­na ole­vil­ta pal­jon. Koti on ai­dat­tu ki­vi­sel­lä muu­ril­la, jon­ka si­sä­puo­lel­la käys­ken­te­li pu­heen ai­ka­na­kin lam­pai­ta, sika ja ka­no­ja.

Juk­ka pal­ve­li näis­sä seu­rois­sa osoit­ta­en sa­nan­sa eri­tyi­ses­ti per­heen äi­dil­le. Teks­ti­nä oli Psal­mi 139, jos­sa ihas­tel­laan Ju­ma­lan luo­mis­työn ih­meel­li­syyt­tä sekä sitä, et­tä Isä nä­kee lap­sen­sa hä­dän ja tie­tää hä­nen tar­peen­sa kaik­ki­na päi­vi­nä. Per­hee­näi­ti oli lii­kut­tu­nut käyn­nis­täm­me ja iloit­si hä­nel­le osoi­te­tuis­ta loh­du­tuk­sen sa­nois­ta.

Maa­nan­tai­na me­nim­me Ala­gien äi­din ko­tiin, jos­sa pai­kal­la oli kol­me pik­ku­sis­koa – nuo­rin pik­ku­kou­lu­lai­nen, joka tuli rep­pu se­läs­sä ko­tiin. Yk­si ty­töis­tä oli to­ril­la myy­mäs­sä, ja nämä isot ty­töt te­ke­vät to­ril­la ko­vaa työ­tä kel­lon ym­pä­ri tu­lo­ja saa­dak­seen.

Ala­gien äi­ti toi alu­mii­ni­sen va­din täyn­nä ruo­kaa, rii­siä ja pais­tet­tua kis­sa­ka­laa, joka oli to­del­la mau­kas­ta. Söim­me lat­ti­al­la is­tu­en ja ku­kin ot­ti oi­ke­al­la kä­del­lä va­dis­ta ruo­kaa, me Ju­kan kans­sa to­sin ruo­ka­lu­si­kal­la.

Tiis­tai­na kä­vim­me ta­paa­mas­sa Wal­ly Mben­gaa hä­nen ko­dis­saan. Tämä 40-vuo­ti­as mies, en­ti­nen mus­li­mi, ker­toi us­kos­taan, jon­ka hän ko­kee tär­ke­äk­si. Wal­ly läh­ti mu­kaan, kun me­nim­me il­ta­päi­vän jo al­ka­es­sa vii­le­tä Ja­ban­giin Men­dyn ko­tiin, joka si­jait­see maa­seu­tu­mai­sem­mas­sa ym­pä­ris­tös­sä. Ka­no­ja, si­ko­ja ja ank­ko­ja liik­kui pi­hal­la va­paas­ti.

Juk­ka aloit­ti seu­rat ja pu­hui Je­sa­jan kir­jan (40:5–8) joh­dol­la. Puhe kä­sit­te­li ih­mi­se­lä­män hau­raut­ta ja ly­hyyt­tä, val­mii­na ole­mis­ta ja toi­saal­ta Ju­ma­lan sa­nan ian­kaik­kis­ta ole­mus­ta.

Mi­nun teks­ti­ni (Matt. 5:1–13) oli vuo­ri­saar­nas­ta. Pu­heen pää­tee­moi­na oli­vat Hen­gel­li­ses­ti vai­vai­set ovat on­nel­li­set tul­les­saan loh­du­te­tuik­si ja Us­kon­van­hus­kaus opet­taa pi­tä­mään oman­tun­non ta­lou­des­ta huol­ta.

Seu­ro­jen jäl­keen Af­ri­kan lä­he­tys­työl­le koh­den­net­tu eng­lan­nin­kie­li­nen Sii­o­nin Lä­he­tys­leh­den kie­li­nu­me­ro he­rät­ti run­saas­ti kiin­nos­tus­ta. Kou­lu­ty­töt piir­te­li­vät peh­me­ään hiek­kaan tai­dok­kai­ta ku­via.

Tors­tai­na aa­mu­päi­väl­lä Juk­ka läh­ti juok­su­len­kil­le, jon­ka ai­ka­na hän ta­pa­si erään mus­li­min. Aluk­si kes­kus­te­lu kos­ket­te­li lii­ke-elä­mää, mut­ta ete­ni us­ko­na­si­oi­hin. Mies an­toi ni­men­sä ja pu­he­lin­nu­me­ron­sa ja sa­noi, et­tä oli­si mu­ka­va kuul­la li­sää.

Sa­mal­la len­kil­lä Juk­ka ta­pa­si myös nai­sen, jon­ka kans­sa syn­tyi sa­ma­ten us­ko­na­si­ois­ta kes­kus­te­lu. Hän oli mus­li­mi ja Juk­ka ava­si ar­mol­li­sen Ju­ma­lan sy­vää ole­mus­ta. Lo­pul­ta Juk­ka ky­syi, ha­lu­si­ko nai­nen us­koa syn­nit an­teek­si. Hän lu­pa­si. Hän an­toi pu­he­lin­nu­me­ron­sa, jon­ka Juk­ka an­toi Ala­gil­le.

Mat­kaa päi­vän kol­man­teen seu­ra­paik­kaan mut­kis­ti se, et­tä pre­si­den­tin vie­rai­lun mat­ka­reit­ti osui mat­kal­lem­me ja mo­net isom­mat ka­dut oli sul­jet­tu. Il­lan jo pi­me­tes­sä pää­sim­me seu­ra­pai­kal­le, joka oli La­ma­sis­sa, Men­dyn ko­to­na. Juk­ka pu­hui en­sin Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min (10:1–4) joh­dol­la Hy­väs­tä Pai­me­nes­ta sekä lap­sen us­kos­ta us­kon esi­ku­va­na.

Minä käy­tin seu­ra­pu­hees­sa­ni teks­ti­nä Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­mia (3:16). Kä­vin läpi kol­miyh­teis­tä ju­ma­luut­ta, Po­jan so­vi­tus­työ­tä ja Hen­gen työ­tä seu­ra­kun­nas­sa, joka kut­suu, ko­ko­aa, va­lai­see ja py­hit­tää Ju­ma­lal­le lap­sia kaik­ki­al­la.

Pai­kal­la oli au­tos­sam­me ol­lei­den li­säk­si noin 20 pai­kal­lis­ta asu­kas­ta, jois­ta puo­let lap­sia. Seu­rat, jois­sa val­lit­si mu­ka­va il­ma­pii­ri, päät­tyi­vät pi­me­än jo tul­tua.

Per­jan­tai­na kän­nyk­kä he­rät­ti mei­dät kel­lo kuu­del­ta. Oli mat­ka­päi­vä MBou­riin. Suun­ta­sim­me laut­ta­ran­taan. Laut­ta ylit­ti joen va­jaas­sa tun­nis­sa ja saa­vuim­me Bar­raan. Het­ken pääs­tä olim­me Se­ne­ga­lin ra­jal­la ja saim­me pas­siim­me lei­mat. Jat­koim­me mat­kaa koh­ti Mbou­ria, ja il­ta­päi­väl­lä oli vie­lä yk­si vir­ran yli­tys.

Odo­tel­les­sam­me seu­ra­sim­me nuo­tan­ve­toa, joka ta­pah­tui ai­van ran­nas­sa ja oli tu­lok­se­kas: vii­si isoa as­ti­aa ja pari pie­nem­pää va­tia täyt­tyi. Saa­liik­si tuli kai­ken­lai­sia ka­lo­ja niin kuin Raa­ma­tun ver­tauk­ses­sa.

Lau­an­tai­aa­mu val­ke­ni mel­ko vii­le­ä­nä, mikä tar­koit­ti +20 as­tet­ta. Il­ta­päi­väl­lä läm­pö­ti­la nou­si noin +33 as­tee­seen. Läh­dim­me seu­ra­pai­kal­le, joka oli vuok­rat­tu erääl­tä kou­lul­ta (ylin kuva). Phi­lip Sene oli vas­tas­sa kou­lun pi­hal­la. Run­sas seu­ra­vä­ki koos­tui val­ta­o­sin kou­lui­käi­sis­tä lap­sis­ta. Ai­kui­sia oli noin 10–15.

Seu­rois­sa Juk­ka luki teks­tik­si Apos­to­lien te­ko­ja (2:1–3), jois­sa ker­ro­taan en­sim­mäi­sen hel­lun­tain ih­mees­tä. Ju­ma­la vuo­dat­ti Py­hän Hen­ken­sä nä­ky­väl­lä ta­val­la ja evan­ke­liu­mi kuul­tiin mo­nil­la kie­lil­lä. Näis­sä­kin seu­rois­sa pu­hut­tiin ja tul­kat­tiin kol­mel­la kie­lel­lä.

Kou­lul­ta läh­ties­säm­me tuli au­tom­me etu­pen­kil­le het­ki­sek­si al­le 20-vuo­ti­as nuo­ri­mies. Ala­gie to­te­si hä­nen ole­van kiin­nos­tu­nut us­ko­mi­ses­ta ja ke­hot­ti mi­nua avaa­maan asi­aa rans­kak­si. Ly­hy­en kes­kus­te­lum­me jäl­keen ky­syin, ha­lu­si­ko hän us­koa syn­tin­sä an­teek­si: "Veux tu croi­re tes pechés par­don­nés?" Hän ha­lu­si ja siu­na­sim­me hän­tä. Ala­gie lu­pa­si ot­taa yh­teys­tie­dot ylös, jot­ta hän pää­si­si seu­ra­kun­ta­yh­tey­teen.

Sun­nun­tai­na, 13. jou­lu­kuu­ta läh­dim­me puo­lil­ta­päi­vin koh­ti Da­ka­ria. Kos­ka mat­ka oli vain noin 75 ki­lo­met­riä, olim­me pian pe­ril­lä. Saim­me ruo­ak­si ko­to­na val­mis­te­tun her­kul­li­sen kana-rii­si­a­te­ri­an.

Al­kuil­las­ta aloi­tim­me seu­rat kat­to­ta­san­teel­la, jos­ta avau­tui hie­no nä­kö­a­la kau­pun­kiin. Seu­ra­vä­keä oli kool­la noin 25, nuo­ria ai­kui­sia. Pal­ve­lin rans­kak­si Ga­la­ta­lais­kir­jeen 5:nnen lu­vun tes­tis­tä, joka kos­ket­te­li Hen­gen he­del­miä ja toi­saal­ta li­han töi­tä. Olem­me py­sy­väs­ti us­ko­maan pääs­ty­äm­me­kin kak­si­o­sai­set ja ar­mo on meil­lä opet­ta­ja­nam­me.

Juk­ka ker­toi tii­viis­ti Moo­sek­sen elä­män­kaa­ren (Hepr. 11:13–16). Moo­sek­sen va­lin­ta oli seu­ra­ta Ju­ma­lan jouk­koa ajal­lis­ten etu­jen si­jaan. Tulk­ka­sin Ju­kan pu­heen rans­kak­si, kos­ka useim­mat kuu­li­jat sitä ym­mär­si­vät.

Kes­kus­te­lim­me vie­lä het­ki­sen, ja po­jat esit­ti­vät joi­ta­kin ky­sy­myk­siä. Heil­lä oli useil­la Raa­ma­tut ja to­te­sin muu­ta­mien ole­va hy­vin pe­ril­lä kir­joi­tuk­sis­ta. Pai­kal­li­set toi­voi­vat, et­tä Da­ka­riin saa­tai­siin li­sää seu­ro­ja. Heil­lä oli sa­nan näl­kä.

Läh­ties­säm­me len­to­ken­täl­le kii­tim­me ta­lon­vä­keä hy­väs­tä pal­ve­lus­ta. Saat­ta­maan läh­ti mu­kaan koko au­to täy­teen: isän­tä, pik­ku­sis­ko ja veli. Hy­väs­te­ly oli kuin val­ti­o­vie­rail­la – kui­ten­kin olem­me sa­man val­ta­kun­nan jä­se­niä. Em­me her­roi­na vaan pal­ve­li­joi­na.

Teks­ti ja ku­vat: Ilk­ka Ha­ku­li­nen

5.7.2020

Jee­sus sa­noo: "Mene, älä­kä enää tee syn­tiä." Joh. 8:11

Viikon kysymys