Koimme, että Jumala siunasi matkamme. Gambiassa ja Senegalissa on pieni, mutta kasvava uskonystävien joukko, joka on kilvoitteleva seurakunta. He toivovat saavansa lisää seuroja ja heillä on evankeliumin kuulemisen halu.
Jukka Kolmonen ja minä lähdimme lähetysmatkalle Gambiaan ja Senegaliin 3. joulukuuta.
Lauantaiaamuna nousimme hyvän yöunen jälkeen. Iltapäivällä meillä oli ohjelmassa seurat Kerserissä, jossa oli seurojen järjestäjänä eräs Yusuf-niminen veli. Hänen isoisänsä on Gambian muslimien pääimaami. Lauloimme Amerikan siionin laulukirjasta alkulaulun, jonka jälkeen pidin seurapuheen paimenpsalmista 23.
Jumalassa on turva kaikissa elämäntilanteissa. Oli tunne, että kuulijoilla oli sanan nälkä. Jukan puheen jälkeen käytiin keskustelua uskonvanhurskauden peruskysymyksistä. Seuroissa oli lämmin tunnelma.
Sunnuntaiaamuna nousimme seitsemän maissa. Muistin kotimaassa juhlittavan itsenäisyyspäivää. Iltapäivällä oli ohjelmassa kolmet kotiseurat. Ensimmäisissä, Alfons-veljen kodissa Busumbalan kylässä pidetyissä seuroissa oli väkeä 15 lasta ja kuusi aikuista.
Luin tekstin Matteuksen evankeliumin kuudennesta luvusta (5–13), johon sisältyy Isä meidän -rukous. Koska talon emäntä ymmärsi paremmin ranskaa, isäntäväki pyysi minua palvelemaan ranskaksi. Näin tein. Seuraväki kuunteli tarkkaavaisesti ja useimmat pyysivät henkilökohtaisestikin evankeliumia.
Jukan puhe oli Johanneksen evankeliumista (3:1–16) ja käsitteli Nikodeemuksen yöllistä käyntiä Jeesuksen luona. Vain uudestisyntynyt voi käsittää Hengen ilmoituksen. Ajallinen viisaus ei siihen yllä.
Seuraavat seurat pidettiin Gunkujama Jatajan kylässä, jossa menimme kyläpäällikön Algalon kotiin. Piha oli täynnä leikkiviä lapsia, joilta saimme innostuneen vastaanoton. Kun lapset alkoivat mekastaa liian äänekkäästi pihalla, kuistilla istunut kyläpäällikkö torui ja samassa tuli hiljaista. Kyläpäällikön auktoriteetti oli selkeä. Hänen talonsa kuistilla pidimme seurat.
Palvelin englanniksi ja Alagie tulkkasi puheen paikalliselle kielelle. Puheessani käsittelin Jumalan pelastussuunnitelmaa ihmiskuntaa kohtaan (Joh. 3:16).
Sunnuntain kolmannet seurat olivat maalaiskylässä Gunkujama Jatajassa. Kokoonnuimme siellä erään sisaren, Tress Gomezin, kotiin. Hänellä on suuri perhe. Hänen miehensä, Francis Gomez, oli kaukana kotoa ja työskentelee kuukausikaupalla erossa perheestään, mikä vaatii kotona olevilta paljon. Koti on aidattu kivisellä muurilla, jonka sisäpuolella käyskenteli puheen aikanakin lampaita, sika ja kanoja.
Jukka palveli näissä seuroissa osoittaen sanansa erityisesti perheen äidille. Tekstinä oli Psalmi 139, jossa ihastellaan Jumalan luomistyön ihmeellisyyttä sekä sitä, että Isä näkee lapsensa hädän ja tietää hänen tarpeensa kaikkina päivinä. Perheenäiti oli liikuttunut käynnistämme ja iloitsi hänelle osoitetuista lohdutuksen sanoista.
Maanantaina menimme Alagien äidin kotiin, jossa paikalla oli kolme pikkusiskoa – nuorin pikkukoululainen, joka tuli reppu selässä kotiin. Yksi tytöistä oli torilla myymässä, ja nämä isot tytöt tekevät torilla kovaa työtä kellon ympäri tuloja saadakseen.
Alagien äiti toi alumiinisen vadin täynnä ruokaa, riisiä ja paistettua kissakalaa, joka oli todella maukasta. Söimme lattialla istuen ja kukin otti oikealla kädellä vadista ruokaa, me Jukan kanssa tosin ruokalusikalla.
Tiistaina kävimme tapaamassa Wally Mbengaa hänen kodissaan. Tämä 40-vuotias mies, entinen muslimi, kertoi uskostaan, jonka hän kokee tärkeäksi. Wally lähti mukaan, kun menimme iltapäivän jo alkaessa viiletä Jabangiin Mendyn kotiin, joka sijaitsee maaseutumaisemmassa ympäristössä. Kanoja, sikoja ja ankkoja liikkui pihalla vapaasti.
Jukka aloitti seurat ja puhui Jesajan kirjan (40:5–8) johdolla. Puhe käsitteli ihmiselämän haurautta ja lyhyyttä, valmiina olemista ja toisaalta Jumalan sanan iankaikkista olemusta.
Minun tekstini (Matt. 5:1–13) oli vuorisaarnasta. Puheen pääteemoina olivat Hengellisesti vaivaiset ovat onnelliset tullessaan lohdutetuiksi ja Uskonvanhuskaus opettaa pitämään omantunnon taloudesta huolta.
Seurojen jälkeen Afrikan lähetystyölle kohdennettu englanninkielinen Siionin Lähetyslehden kielinumero herätti runsaasti kiinnostusta. Koulutytöt piirtelivät pehmeään hiekkaan taidokkaita kuvia.
Torstaina aamupäivällä Jukka lähti juoksulenkille, jonka aikana hän tapasi erään muslimin. Aluksi keskustelu kosketteli liike-elämää, mutta eteni uskonasioihin. Mies antoi nimensä ja puhelinnumeronsa ja sanoi, että olisi mukava kuulla lisää.
Samalla lenkillä Jukka tapasi myös naisen, jonka kanssa syntyi samaten uskonasioista keskustelu. Hän oli muslimi ja Jukka avasi armollisen Jumalan syvää olemusta. Lopulta Jukka kysyi, halusiko nainen uskoa synnit anteeksi. Hän lupasi. Hän antoi puhelinnumeronsa, jonka Jukka antoi Alagille.
Matkaa päivän kolmanteen seurapaikkaan mutkisti se, että presidentin vierailun matkareitti osui matkallemme ja monet isommat kadut oli suljettu. Illan jo pimetessä pääsimme seurapaikalle, joka oli Lamasissa, Mendyn kotona. Jukka puhui ensin Johanneksen evankeliumin (10:1–4) johdolla Hyvästä Paimenesta sekä lapsen uskosta uskon esikuvana.
Minä käytin seurapuheessani tekstinä Johanneksen evankeliumia (3:16). Kävin läpi kolmiyhteistä jumaluutta, Pojan sovitustyötä ja Hengen työtä seurakunnassa, joka kutsuu, kokoaa, valaisee ja pyhittää Jumalalle lapsia kaikkialla.
Paikalla oli autossamme olleiden lisäksi noin 20 paikallista asukasta, joista puolet lapsia. Seurat, joissa vallitsi mukava ilmapiiri, päättyivät pimeän jo tultua.
Perjantaina kännykkä herätti meidät kello kuudelta. Oli matkapäivä MBouriin. Suuntasimme lauttarantaan. Lautta ylitti joen vajaassa tunnissa ja saavuimme Barraan. Hetken päästä olimme Senegalin rajalla ja saimme passiimme leimat. Jatkoimme matkaa kohti Mbouria, ja iltapäivällä oli vielä yksi virran ylitys.
Odotellessamme seurasimme nuotanvetoa, joka tapahtui aivan rannassa ja oli tuloksekas: viisi isoa astiaa ja pari pienempää vatia täyttyi. Saaliiksi tuli kaikenlaisia kaloja niin kuin Raamatun vertauksessa.
Lauantaiaamu valkeni melko viileänä, mikä tarkoitti +20 astetta. Iltapäivällä lämpötila nousi noin +33 asteeseen. Lähdimme seurapaikalle, joka oli vuokrattu eräältä koululta (ylin kuva). Philip Sene oli vastassa koulun pihalla. Runsas seuraväki koostui valtaosin kouluikäisistä lapsista. Aikuisia oli noin 10–15.
Seuroissa Jukka luki tekstiksi Apostolien tekoja (2:1–3), joissa kerrotaan ensimmäisen helluntain ihmeestä. Jumala vuodatti Pyhän Henkensä näkyvällä tavalla ja evankeliumi kuultiin monilla kielillä. Näissäkin seuroissa puhuttiin ja tulkattiin kolmella kielellä.
Koululta lähtiessämme tuli automme etupenkille hetkiseksi alle 20-vuotias nuorimies. Alagie totesi hänen olevan kiinnostunut uskomisesta ja kehotti minua avaamaan asiaa ranskaksi. Lyhyen keskustelumme jälkeen kysyin, halusiko hän uskoa syntinsä anteeksi: "Veux tu croire tes pechés pardonnés?" Hän halusi ja siunasimme häntä. Alagie lupasi ottaa yhteystiedot ylös, jotta hän pääsisi seurakuntayhteyteen.
Sunnuntaina, 13. joulukuuta lähdimme puoliltapäivin kohti Dakaria. Koska matka oli vain noin 75 kilometriä, olimme pian perillä. Saimme ruoaksi kotona valmistetun herkullisen kana-riisiaterian.
Alkuillasta aloitimme seurat kattotasanteella, josta avautui hieno näköala kaupunkiin. Seuraväkeä oli koolla noin 25, nuoria aikuisia. Palvelin ranskaksi Galatalaiskirjeen 5:nnen luvun testistä, joka kosketteli Hengen hedelmiä ja toisaalta lihan töitä. Olemme pysyvästi uskomaan päästyämmekin kaksiosaiset ja armo on meillä opettajanamme.
Jukka kertoi tiiviisti Mooseksen elämänkaaren (Hepr. 11:13–16). Mooseksen valinta oli seurata Jumalan joukkoa ajallisten etujen sijaan. Tulkkasin Jukan puheen ranskaksi, koska useimmat kuulijat sitä ymmärsivät.
Keskustelimme vielä hetkisen, ja pojat esittivät joitakin kysymyksiä. Heillä oli useilla Raamatut ja totesin muutamien oleva hyvin perillä kirjoituksista. Paikalliset toivoivat, että Dakariin saataisiin lisää seuroja. Heillä oli sanan nälkä.
Lähtiessämme lentokentälle kiitimme talonväkeä hyvästä palvelusta. Saattamaan lähti mukaan koko auto täyteen: isäntä, pikkusisko ja veli. Hyvästely oli kuin valtiovierailla – kuitenkin olemme saman valtakunnan jäseniä. Emme herroina vaan palvelijoina.
Teksti ja kuvat: Ilkka Hakulinen
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.