Tarjoilulinjastolle on katettu riisipuuroa, lohikeittoa ja Lapin lihakeittoa. Toisella pöydällä on hillomunkkeja ja kampaviinereitä, kauempana näyttää olevan karkkia ja sipsejä. Kuulostaako tutulta ruokalistalta? Nämä eivät ole vielä Suviseurat, vaikka sinne mieli kulkeutuu tuttujen ruokien myötä. Nyt ei ole joulukaan, vaikka herkkua onkin siinä monenlaista.
Olen saapunut Tampereen rauhanyhdistykselle ensi kesän Suviseurojen ja kesän muiden suurten seurojen ruokien maistelutilaisuuteen. Miksi tällainen tilaisuus on järjestetty? Löydän kahvion liepeiltä Rantasen Jari-Tapion, joka on vastannut tilaisuuden organisoinnista.
– Täällä on tarkoitus lyödä lukkoon viimeiset valinnat ensi kesän Suviseurojen ja muiden suurten seurojen tuotteista. Sopimukset tavarantoimittajien kanssa tehdään ensi viikolla, Rantanen kertoo.
Hän ja muut paikalle kokoontuneet ihmiset ovat Porin Suviseurojen ravintola- ja myymälätoimikunnan jäseniä, opistojen edustajia ja SRK:n hankintaryhmän jäseniä.
– Tuoteryhmät on kilpailutettu ja tarjousten perusteella on valittu näytteitä, joita nyt maistelemme, Porin Suviseurojen ravintolatoimikunnan puheenjohtaja Ilkka Säily kertoo.
Porin Suviseurojen ravintolatoimikunnan jäsenet ja vastuuhenkilöt miettivät tuotevalintoja. Kuvassa Lauri Saarnio, Harri Hintikka, Jari-Tapio ja Arja Rantanen.
Osanottajien kommentteja kuunnellessa on helppo uskoa, että tulevissakin kesäseuroissa löytyy sopivia makuja kaikille.
– Lohikeittoa, todella hyvää, kehuu SRK:n hankintaryhmän jäsen Eero Poukkula.
Itse täytän lautaseni Lapin lihakeitolla. Se on sitä samaa, jota tarjoiltiin viime kesänä Torniossa. Keitto on maistuvaa ja sopivan suolaista, enkä suinkaan ole ainoa, joka kehuu sitä ääneen. Mutta miten lappilainen ruoka nimetään Porin Suviseuroissa?
– Nimi pysyy samana, ravintolatoimikunnan jäsen, Porissa ruuan valmistuksesta vastaava Johanna Katainen vakuuttaa.
Osa paikalle kutsutuista ottaa maistelutehtävän vakavasti ja lastaa tarjottimelleen sekä lohi- että lihakeittoa tai toisen keiton kaveriksi riisipuuroa. Ylöjärveläiset nuoret perheenisät, Porin Suviseurojen myymäläpäälliköt, kehuvat kilvan maistelemiaan ruokia.
– Tämä Lapin lihakeitto on todella hyvää, Joonas Peltokorpi kiittelee.
– Mutta kyllä puurokin toimii, Juho Haukkala huomauttaa siihen.
Porin suviseurojen myymäläpäälliköt Juho Haukkala, Henri Konttinen ja Joonas Peltokorpi kehuvat suurten seurojen ruokaa laadukkaaksi ja hyvänmakuiseksi.
Tehtävänsä miehet ovat hoitaneet hyvillä mielin ja vastuuta jakaen. Henri Konttinen kertoo, että he ovat voineen joustavasti sopia vastuista ja käydä vuorotellen kokouksissa. Miesten puheista kuulee, että kyseessä on heille mieluinen tehtävä. Suviseuravastuun kantaminen vaatii kuitenkin sitoutumista ja organisointikykyä.
– Jokainenhan tekee oman osansa vuorollaan, Peltokorpi sanoo.
Kun ruoka on syöty ja olen kysellyt mielipiteitä siitä, on aika suunnata jälkiruuan pariin. Pitkälle sivupöydälle on lajiteltu makeisia, sipsejä ja limsaa.
– Toffeelaku on parasta, Soili Kalliokoski arvioi.
Toisten maistellessa herkkupuolta etsin käsiini Saaren Kaijan, joka vastaa Porissa ravintolan työhönotosta ja omien sanojensa mukaan “kaikesta muusta sekalaisesta.” Suviseuratyö on juuri nyt kiivaimmillaan, ja valmistelutyötä riittää lähes joka viikonlopulle.
– On turvallinen ja hyvä mieli, asiat etenevät aikataulussa, Saari kuvailee.
Mukavana asiana Saari näkee myös sen, että suviseuratyössä tutustuu uusiin ihmisiin ja saa lisää uskovaisia ystäviä.
Tilaisuus etenee ja väki kokoontuu yhteiseen alkurukoukseen. Siinä pyydetään Taivaan isän siunausta kaikille seurajärjestelyille. Rukouksen jälkeen Risto Väyrynen tuo terveiset päätoimikunnasta.
– Kaikkialla iloitaan siitä, että veljillä ja sisarilla on niin valtavasti lahjoja, sekä intoa ja voimia tehdä tätä työtä.
Sitten avataan Excel-tiedostot. SRK:n hankintaryhmän johdolla käydään läpi kaikki tarjoukset yksityiskohtaisesti. Joitakin asioita pitää miettiä erityisen tarkkaan, kuten vaikka kertakäyttölautasten jämäkkyys, jotta ne kestävät kenttäolosuhteissa.
Jätän tämän vuoden vastuunkantajat kokoustamaan ja maistelemaan vielä salaattia, pitsaa, makkaraa ja paninia.
Tuntuu mukavalta huomata, että suviseuratyöhön liittyvä ilo ja luottamus ovat läsnä täälläkin. Liikuttavaa on myös se, että olipa tilaisuudessa kyse kuinka käytännöllisestä asiasta, se aloitetaan aina yhteisellä laululla ja rukouksella. Ja ne rukousten pyynnöt, arat toiveet siitä, että Taivaan isä siunaisi kaiken työn; ne kuullaan varmasti.
Voit katsoa videon maistelutilaisuudesta
täältä.Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys