Mo­nis­sa seu­ra­kun­nis­sa eri puo­lil­la maa­ta jär­jes­te­tään ke­sän ai­ka­na niin ul­koi­lu­ret­kiä kuin ju­ma­lan­pal­ve­luk­si­a­kin luon­non hel­mas­sa. Kir­kon toi­min­nan siir­ty­mi­nen ul­koil­maan tar­jo­aa iloa kai­kil­le ais­teil­le.

Tänä ke­sä­nä muun mu­as­sa Hel­sin­gis­sä ja Hä­meen­lin­nas­sa jär­jes­te­tään luon­non­kau­niil­la pai­koil­la met­sä-, luon­to- ja ke­sä­kir­kon ni­mil­lä kul­ke­via ju­ma­lan­pal­ve­luk­sia. Ero­na to­tut­tuun si­sä­ti­lois­sa ta­pah­tu­vaan ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen, met­säs­sä sei­ni­nä ovat puut ja kat­to­na tai­vas. Soit­ti­mia luon­to­kirk­koon ei ole ta­pa­na tuo­da, jo­ten vir­ret lau­le­taan il­man sä­es­tys­tä.

Met­sä­ju­ma­lan­pal­ve­luk­sen li­tur­gi­as­sa huo­mi­oi­daan ta­val­li­ses­ti luon­non te­ma­tiik­ka.

– Luon­to­kir­kos­sa luo­mi­sen te­o­lo­gia on vah­vas­ti läs­nä, Sa­von­lin­nan vs. kirk­ko­her­ra Toi­vo Loik­ka­nen ker­too.

– Ul­ko­na ais­ti­ha­vain­not ko­ros­tu­vat – au­rin­ko tun­tuu kas­voil­la ja tuu­li ihol­la, hän to­te­aa.

Luon­to­ju­ma­lan­pal­ve­lus voi in­nos­taa myös yh­des­sä liik­ku­mi­seen, ja ju­ma­lan­pal­ve­lus­paik­kaan kä­vel­les­sä voi syn­tyä mu­ka­via jut­tu­het­kiä hel­pom­min kuin seu­ra­kun­ta­sa­lis­sa is­tu­es­sa.

Ku­vi­tus­ku­va: Ar­vi Tyni