Poh­din kuu­den muun kuo­pi­o­lai­so­pis­ke­li­jan kans­sa us­ko­vai­sen opis­ke­li­jan elä­mää. To­te­sim­me, et­tä opis­ke­lu­vuo­det ei­vät ole vain vä­li­vai­he, vaan it­ses­sään täyt­tä elä­mää: mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja tur­haut­ta­vaa kau­ra­puu­ro­ar­kea, ris­ti­rii­to­ja ja unel­mia – ja sa­mal­la ar­vo­jen ja ta­voit­tei­den ra­ken­tu­mi­sen ai­kaa.

Huo­ma­sim­me myös, et­tä nuo­rel­le ai­kui­suu­del­le on yh­tä mon­ta ta­ri­naa kuin ko­ki­jaa. Pal­jon on sil­ti yh­teis­tä­kin.

Avau­tuu nyt oma tie

Ala­va­lin­ta­ky­sy­mys on ol­lut meil­le sa­mal­la ky­sy­mys it­ses­täm­me. Mikä mi­nul­le on mer­ki­tyk­sel­lis­tä? Mil­lai­sia lah­jo­ja olen saa­nut käy­tet­tä­väk­se­ni?

– Esi­mer­kik­si luo­vuut­ta tai tun­ne­ä­lyä voi ol­la vai­ke­am­pi näh­dä lah­joi­na, jos ne ei­vät näy pa­pe­ril­la nu­me­roi­na ja suo­ri­tuk­si­na, Juho J. miet­tii.

Kos­ka iden­ti­teet­ti­ky­sy­mys on elä­män­mit­tai­nen, mat­kal­le pe­rus­kou­lus­ta työ­e­lä­mään saat­taa mah­tua huk­ka­mut­kien tun­tua. Kou­lu­tu­syh­teis­kun­nas­sam­me on ny­kyi­sel­lä lain­sää­dän­nöl­lä on­nek­si vie­lä va­raa ha­pui­lul­le.

– Mi­nul­la on ko­ke­mus­ta sii­tä, et­tä ha­kee use­as­ti, ei­kä pää­se. Joka ker­ta on uu­des­taan tyh­jän pääl­lä, kun mi­kään kou­lu ei ala­kaan syk­syl­lä, ker­too Tuu­lia.

Olem­me ko­ke­neet, et­tä pet­ty­myk­sen ää­rel­lä ei jak­sa ta­ju­ta tar­koi­tuk­sia. Ja sil­ti elä­män­kou­lu on saat­ta­nut ol­la opet­ta­vai­sim­mil­laan juu­ri vaih­tu­vien kau­pun­kien ja mai­se­mien vuo­si­na, joi­na ajat­te­lun ke­hit­ty­mis­tä ei ole voi­nut mi­ta­ta opin­to­pis­teis­sä.

Us­koon, työ­hön me ra­ken­num­me

Jot­kut suo­ma­lai­sen kult­tuu­rim­me ar­vot saat­ta­vat näyt­täy­tyä nuo­rel­le ar­mot­to­mi­na­kin. Juho A. nos­taa esi­mer­kik­si aja­tus­mal­lin, jon­ka mu­kaan jo­kai­nen on oman on­nen­sa sep­pä.

– Voi al­kaa us­koa, et­tä me­nes­tys oli­si omaa an­si­o­ta, hän miet­tii.

Toi­saal­ta use­am­pi meis­tä tun­nis­taa it­ses­sään his­to­ri­as­tam­me kum­pu­a­van suo­ri­tus­men­ta­li­tee­tin. An­nuk­ka ko­kee jou­tu­neen­sa lu­ki­os­sa uu­pu­mi­sen jäl­keen op­pi­maan kan­ta­pään kaut­ta suh­tau­tu­maan it­seen­sä uu­del­la ar­mol­li­suu­del­la.

– Mi­nul­le on saa­vu­tus, et­tä am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun to­dis­tuk­ses­sa­ni on pe­rä­ti pari yk­kös­tä. Vä­lil­lä on täy­ty­nyt lait­taa oma jak­sa­mi­nen etu­si­jal­le, hän ko­ros­taa.

Poh­dim­me, et­tä suh­tees­sa työ­hön ja ra­haan oli­si hyvä säi­lyt­tää elä­män­lä­hei­syys, jol­loin tär­kein mo­tii­vi sai­si ol­la toi­meen tu­le­mi­nen.

– Kii­tol­li­suus nou­see, kun ha­lu­aa näh­dä kai­kes­sa suu­rem­man sal­li­muk­sen. Toi­saal­ta on­ni­han on tyy­ty­väi­syyt­tä. Sen nä­kö­kul­man va­lit­se­mal­la jo­kai­nen voi ol­la ter­vees­ti on­nen­sa sep­pä, An­nuk­ka sa­noo.

Au­ta ai­kaa löy­tä­mään

Olem­me ko­ke­neet, et­tä opis­ke­li­jan ar­ki voi tun­tua kou­lu­teh­tä­vien, ke­sä­työ­haun ja ih­mis­suh­de­poh­din­to­jen kans­sa es­te­juok­sul­ta. Ar­jen pe­ru­sa­si­ois­ta huo­leh­ti­mi­nen saat­taa jää­dä taka-alal­le: yöt ly­hyik­si ja ruo­ka hot­kais­tuk­si. Opis­ke­lu­vuo­si­na olem­me on­nek­si vas­tuus­sa lä­hin­nä it­ses­täm­me, jo­ten ar­jen ryt­miä saa vie­lä huo­let­ta har­joi­tel­la.

Vä­lil­lä on hyvä an­taa ai­kaa ih­mis­ten koh­taa­mi­sel­le. Opis­ke­lu­vuo­det­han ovat pait­si asi­an­tun­ti­juu­den hank­ki­mis­ta, myös kes­tä­vien ih­mis­suh­tei­den sol­mi­mi­sen ai­kaa.

– Työ­e­lä­mään­kin kai­va­taan ny­ky­ään per­soo­naa ja yh­teis­työ­tai­to­ja. Ja jos ne tai­dot ei­vät ke­hi­ty il­ta­ky­läs­sä, niin mis­sä sit­ten? miet­tii Tuu­lia.

Vas­ta­pai­nok­si voi sit­ten tar­vi­ta ih­mis­va­pai­ta il­to­ja; on tai­to osa­ta jää­dä käm­pil­le jär­jes­te­le­mään aja­tuk­si­aan.

Kes­kel­lem­me luo ar­vos­tus­ta

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nuo­ri­so­kult­tuu­ri on val­ta­van so­si­aa­lis­ta. Se voi ol­la pait­si an­toi­saa, myös uu­vut­ta­vaa – jopa ki­vu­li­as­ta, jos ko­kee tii­vii­den pii­rien kes­kel­lä ir­ral­li­suut­ta. Sil­loin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä käy­mi­ses­tä­kin voi tul­la ras­kas­ta.

Ko­em­me, et­tä omaa yk­si­näi­syys­ko­ke­mus­ta vas­ten ar­jen ih­mis­suh­teet näyt­täy­vät eri­tyi­se­nä kii­tol­li­suu­den ai­hee­na. Sil­loin on eh­kä hel­pom­pi ojen­taa kät­tä so­si­aa­lis­ten lä­hes­ty­mi­ses­tei­den yli­kin. Luo­tet­ta­va saat­to­mies on jo­kai­sen pe­rus­tar­ve.

– Ajat­te­len, et­tä ka­ve­rei­ta voi saa­da liik­keel­le läh­te­mäl­lä ja ak­tii­vi­suu­del­la, mut­ta lä­hei­nen ys­tä­vyys an­ne­taan lah­ja­na, An­nuk­ka sa­noit­taa.

Mie­ti­tään yh­des­sä

Nuor­ten ajan­viet­to­ta­vois­ta hei­jas­tuu ter­ve il­ma­pii­ri: Jos ry:llä ei ole vii­kon­lop­puil­ta­na seu­ro­ja, en­sim­mäi­nen ky­sy­mys on, kuka pi­tää net­ti­seu­rat. Vas­ta sen jäl­keen mie­ti­tään muu­ta te­ke­mis­tä.

Usein il­ta­ky­lät ajau­tu­vat kes­kus­te­lu­pai­not­tei­sik­si. Em­mil­le tär­ke­ää on ol­lut huo­ma­ta, et­tä kai­ken­lai­sis­ta asi­ois­ta ja il­mi­öis­tä voi pu­hua avoi­mes­ti.

– Tun­tuu tur­val­li­sel­ta huo­ma­ta, et­tä muut­kin miet­ti­vät sa­mo­ja asi­oi­ta, hän sa­noo.

Ris­ti­rii­to­ja vä­hen­tää, kun ajan­koh­tai­sia asi­oi­ta pun­ta­roi­daan yh­des­sä.

Suu­ren maa­il­man kes­kel­lä on paik­kam­me sel­keä

Tie­dos­tam­me, et­tä vaik­ka eläm­me val­ta­kult­tuu­ris­ta poik­ke­a­van taus­ta­yh­tei­sön kes­kel­lä, em­me ole muus­ta yh­teis­kun­nas­ta ir­ral­li­sia. Se vai­kut­taa mei­hin ja me sii­hen.

– Kyl­lä isot ju­tut maa­il­mal­la hei­laut­ta­vat tätä mei­dän­kin kup­laa. Esi­mer­kik­si jos koko yh­teis­kun­ta me­nee li­be­raa­lim­paan suun­taan, se vai­kut­taa ar­ki­siin asen­tei­siim­me, vaik­ka us­kon pe­rus­ta ei muu­tu, Juho A. sa­noo.

Ko­em­me kui­ten­kin, et­tä us­ko näyt­täy­tyy us­ko­vai­sen nuo­ren elä­mäs­sä aal­lon­mur­ta­ja­na. Sitä vas­ten us­kal­lam­me ra­ken­taa unel­mia tu­le­vas­ta­kin.

JU­TUS­SA HAAS­TA­TEL­TU­JEN NUOR­TEN ELä­MäN­TI­LAN­NE PäH­KI­NäN­KUO­RES­SA

- Ar­jen polt­to­ai­neet: uni, ruo­ka, lii­kun­ta, ys­tä­vyys, evan­ke­liu­mi

- Vii­kon ryt­mit­tä­jät: lu­ku­jär­jes­tys, seu­rat ja har­ras­tuk­set

- Pie­niä ky­sy­myk­siä: Ke­nel­lä on kylä? Eh­ti­sin­kö tiis­tai­säh­lyyn? Sel­vi­än­kö huo­mi­ses­ta ten­tis­tä?

- Ajan­koh­tai­sia ky­sy­myk­siä: Ketä ää­nes­tän edus­kun­ta­vaa­leis­sa? Saan­ko ke­sä­töi­tä?

- Suu­ria ky­sy­myk­siä: Kuka olen? Mi­hin kuu­lun? Siu­naa­ko Luo­ja mi­nul­le elä­män­kump­pa­nin? Jak­san­ko us­koa?

Teks­ti ja ku­vat: L.L.