JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Mei­dän on täs­sä hyvä ol­la – opis­ke­lu­vuo­det ovat täyt­tä elä­mää

Päivämies-verkkolehti
Uutiset
16.4.2015 6.48

Juttua muokattu:

1.1. 23:52
2020010123522620150416064800

Poh­din kuu­den muun kuo­pi­o­lai­so­pis­ke­li­jan kans­sa us­ko­vai­sen opis­ke­li­jan elä­mää. To­te­sim­me, et­tä opis­ke­lu­vuo­det ei­vät ole vain vä­li­vai­he, vaan it­ses­sään täyt­tä elä­mää: mer­ki­tyk­sel­lis­tä ja tur­haut­ta­vaa kau­ra­puu­ro­ar­kea, ris­ti­rii­to­ja ja unel­mia – ja sa­mal­la ar­vo­jen ja ta­voit­tei­den ra­ken­tu­mi­sen ai­kaa.

Huo­ma­sim­me myös, et­tä nuo­rel­le ai­kui­suu­del­le on yh­tä mon­ta ta­ri­naa kuin ko­ki­jaa. Pal­jon on sil­ti yh­teis­tä­kin.

Avau­tuu nyt oma tie

Ala­va­lin­ta­ky­sy­mys on ol­lut meil­le sa­mal­la ky­sy­mys it­ses­täm­me. Mikä mi­nul­le on mer­ki­tyk­sel­lis­tä? Mil­lai­sia lah­jo­ja olen saa­nut käy­tet­tä­väk­se­ni?

– Esi­mer­kik­si luo­vuut­ta tai tun­ne­ä­lyä voi ol­la vai­ke­am­pi näh­dä lah­joi­na, jos ne ei­vät näy pa­pe­ril­la nu­me­roi­na ja suo­ri­tuk­si­na, Juho J. miet­tii.

Kos­ka iden­ti­teet­ti­ky­sy­mys on elä­män­mit­tai­nen, mat­kal­le pe­rus­kou­lus­ta työ­e­lä­mään saat­taa mah­tua huk­ka­mut­kien tun­tua. Kou­lu­tu­syh­teis­kun­nas­sam­me on ny­kyi­sel­lä lain­sää­dän­nöl­lä on­nek­si vie­lä va­raa ha­pui­lul­le.

– Mi­nul­la on ko­ke­mus­ta sii­tä, et­tä ha­kee use­as­ti, ei­kä pää­se. Joka ker­ta on uu­des­taan tyh­jän pääl­lä, kun mi­kään kou­lu ei ala­kaan syk­syl­lä, ker­too Tuu­lia.

Olem­me ko­ke­neet, et­tä pet­ty­myk­sen ää­rel­lä ei jak­sa ta­ju­ta tar­koi­tuk­sia. Ja sil­ti elä­män­kou­lu on saat­ta­nut ol­la opet­ta­vai­sim­mil­laan juu­ri vaih­tu­vien kau­pun­kien ja mai­se­mien vuo­si­na, joi­na ajat­te­lun ke­hit­ty­mis­tä ei ole voi­nut mi­ta­ta opin­to­pis­teis­sä.

Us­koon, työ­hön me ra­ken­num­me

Jot­kut suo­ma­lai­sen kult­tuu­rim­me ar­vot saat­ta­vat näyt­täy­tyä nuo­rel­le ar­mot­to­mi­na­kin. Juho A. nos­taa esi­mer­kik­si aja­tus­mal­lin, jon­ka mu­kaan jo­kai­nen on oman on­nen­sa sep­pä.

– Voi al­kaa us­koa, et­tä me­nes­tys oli­si omaa an­si­o­ta, hän miet­tii.

Toi­saal­ta use­am­pi meis­tä tun­nis­taa it­ses­sään his­to­ri­as­tam­me kum­pu­a­van suo­ri­tus­men­ta­li­tee­tin. An­nuk­ka ko­kee jou­tu­neen­sa lu­ki­os­sa uu­pu­mi­sen jäl­keen op­pi­maan kan­ta­pään kaut­ta suh­tau­tu­maan it­seen­sä uu­del­la ar­mol­li­suu­del­la.

– Mi­nul­le on saa­vu­tus, et­tä am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lun to­dis­tuk­ses­sa­ni on pe­rä­ti pari yk­kös­tä. Vä­lil­lä on täy­ty­nyt lait­taa oma jak­sa­mi­nen etu­si­jal­le, hän ko­ros­taa.

Poh­dim­me, et­tä suh­tees­sa työ­hön ja ra­haan oli­si hyvä säi­lyt­tää elä­män­lä­hei­syys, jol­loin tär­kein mo­tii­vi sai­si ol­la toi­meen tu­le­mi­nen.

– Kii­tol­li­suus nou­see, kun ha­lu­aa näh­dä kai­kes­sa suu­rem­man sal­li­muk­sen. Toi­saal­ta on­ni­han on tyy­ty­väi­syyt­tä. Sen nä­kö­kul­man va­lit­se­mal­la jo­kai­nen voi ol­la ter­vees­ti on­nen­sa sep­pä, An­nuk­ka sa­noo.

Au­ta ai­kaa löy­tä­mään

Olem­me ko­ke­neet, et­tä opis­ke­li­jan ar­ki voi tun­tua kou­lu­teh­tä­vien, ke­sä­työ­haun ja ih­mis­suh­de­poh­din­to­jen kans­sa es­te­juok­sul­ta. Ar­jen pe­ru­sa­si­ois­ta huo­leh­ti­mi­nen saat­taa jää­dä taka-alal­le: yöt ly­hyik­si ja ruo­ka hot­kais­tuk­si. Opis­ke­lu­vuo­si­na olem­me on­nek­si vas­tuus­sa lä­hin­nä it­ses­täm­me, jo­ten ar­jen ryt­miä saa vie­lä huo­let­ta har­joi­tel­la.

Vä­lil­lä on hyvä an­taa ai­kaa ih­mis­ten koh­taa­mi­sel­le. Opis­ke­lu­vuo­det­han ovat pait­si asi­an­tun­ti­juu­den hank­ki­mis­ta, myös kes­tä­vien ih­mis­suh­tei­den sol­mi­mi­sen ai­kaa.

– Työ­e­lä­mään­kin kai­va­taan ny­ky­ään per­soo­naa ja yh­teis­työ­tai­to­ja. Ja jos ne tai­dot ei­vät ke­hi­ty il­ta­ky­läs­sä, niin mis­sä sit­ten? miet­tii Tuu­lia.

Vas­ta­pai­nok­si voi sit­ten tar­vi­ta ih­mis­va­pai­ta il­to­ja; on tai­to osa­ta jää­dä käm­pil­le jär­jes­te­le­mään aja­tuk­si­aan.

Kes­kel­lem­me luo ar­vos­tus­ta

Van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­nen nuo­ri­so­kult­tuu­ri on val­ta­van so­si­aa­lis­ta. Se voi ol­la pait­si an­toi­saa, myös uu­vut­ta­vaa – jopa ki­vu­li­as­ta, jos ko­kee tii­vii­den pii­rien kes­kel­lä ir­ral­li­suut­ta. Sil­loin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä käy­mi­ses­tä­kin voi tul­la ras­kas­ta.

Ko­em­me, et­tä omaa yk­si­näi­syys­ko­ke­mus­ta vas­ten ar­jen ih­mis­suh­teet näyt­täy­vät eri­tyi­se­nä kii­tol­li­suu­den ai­hee­na. Sil­loin on eh­kä hel­pom­pi ojen­taa kät­tä so­si­aa­lis­ten lä­hes­ty­mi­ses­tei­den yli­kin. Luo­tet­ta­va saat­to­mies on jo­kai­sen pe­rus­tar­ve.

– Ajat­te­len, et­tä ka­ve­rei­ta voi saa­da liik­keel­le läh­te­mäl­lä ja ak­tii­vi­suu­del­la, mut­ta lä­hei­nen ys­tä­vyys an­ne­taan lah­ja­na, An­nuk­ka sa­noit­taa.

Mie­ti­tään yh­des­sä

Nuor­ten ajan­viet­to­ta­vois­ta hei­jas­tuu ter­ve il­ma­pii­ri: Jos ry:llä ei ole vii­kon­lop­puil­ta­na seu­ro­ja, en­sim­mäi­nen ky­sy­mys on, kuka pi­tää net­ti­seu­rat. Vas­ta sen jäl­keen mie­ti­tään muu­ta te­ke­mis­tä.

Usein il­ta­ky­lät ajau­tu­vat kes­kus­te­lu­pai­not­tei­sik­si. Em­mil­le tär­ke­ää on ol­lut huo­ma­ta, et­tä kai­ken­lai­sis­ta asi­ois­ta ja il­mi­öis­tä voi pu­hua avoi­mes­ti.

– Tun­tuu tur­val­li­sel­ta huo­ma­ta, et­tä muut­kin miet­ti­vät sa­mo­ja asi­oi­ta, hän sa­noo.

Ris­ti­rii­to­ja vä­hen­tää, kun ajan­koh­tai­sia asi­oi­ta pun­ta­roi­daan yh­des­sä.

Suu­ren maa­il­man kes­kel­lä on paik­kam­me sel­keä

Tie­dos­tam­me, et­tä vaik­ka eläm­me val­ta­kult­tuu­ris­ta poik­ke­a­van taus­ta­yh­tei­sön kes­kel­lä, em­me ole muus­ta yh­teis­kun­nas­ta ir­ral­li­sia. Se vai­kut­taa mei­hin ja me sii­hen.

– Kyl­lä isot ju­tut maa­il­mal­la hei­laut­ta­vat tätä mei­dän­kin kup­laa. Esi­mer­kik­si jos koko yh­teis­kun­ta me­nee li­be­raa­lim­paan suun­taan, se vai­kut­taa ar­ki­siin asen­tei­siim­me, vaik­ka us­kon pe­rus­ta ei muu­tu, Juho A. sa­noo.

Ko­em­me kui­ten­kin, et­tä us­ko näyt­täy­tyy us­ko­vai­sen nuo­ren elä­mäs­sä aal­lon­mur­ta­ja­na. Sitä vas­ten us­kal­lam­me ra­ken­taa unel­mia tu­le­vas­ta­kin.

JU­TUS­SA HAAS­TA­TEL­TU­JEN NUOR­TEN ELä­MäN­TI­LAN­NE PäH­KI­NäN­KUO­RES­SA

- Ar­jen polt­to­ai­neet: uni, ruo­ka, lii­kun­ta, ys­tä­vyys, evan­ke­liu­mi

- Vii­kon ryt­mit­tä­jät: lu­ku­jär­jes­tys, seu­rat ja har­ras­tuk­set

- Pie­niä ky­sy­myk­siä: Ke­nel­lä on kylä? Eh­ti­sin­kö tiis­tai­säh­lyyn? Sel­vi­än­kö huo­mi­ses­ta ten­tis­tä?

- Ajan­koh­tai­sia ky­sy­myk­siä: Ketä ää­nes­tän edus­kun­ta­vaa­leis­sa? Saan­ko ke­sä­töi­tä?

- Suu­ria ky­sy­myk­siä: Kuka olen? Mi­hin kuu­lun? Siu­naa­ko Luo­ja mi­nul­le elä­män­kump­pa­nin? Jak­san­ko us­koa?

Teks­ti ja ku­vat: L.L.

7.6.2020

Jee­sus sa­noo: "Niin kuin Isä on ra­kas­ta­nut mi­nua, niin olen minä ra­kas­ta­nut tei­tä. Py­sy­kää mi­nun rak­kau­des­sa­ni." Joh. 15:9

Viikon kysymys