Katri Ahosen ottama selfie perheensä kanssa saaliin äärellä.
Katri Ahonen
Katri Ahosen ottama selfie perheensä kanssa saaliin äärellä.
Katri Ahonen
Marjut Saari
Saarijärveläisessä Anneena ja Kimmo Hirvasniemen perheessä harrastetaan aktiivisesti hirvenmetsästystä. Kimmo Hirvasniemi on käynyt metsällä jo 30 vuotta. Lapset ovat olleet mukana kouluikäisestä lähtien. Innokkuutta riittää niin paljon, että vanhemmat ovat joutuneet jakamaan vuoroja.
Apuna on harmaa norjanhirvikoira Petro. Kimmo Hirvasniemi itse kouluttaa koiraa, lapset osallistuvat sen hoitamiseen ja ruokkimiseen. Myös metsästysaseiden huolto on perheenisän hyppysissä.
Perheen viidestätoista lapsesta kymmenen asuu vielä kotona. Myös kotoa jo muuttaneet lapset ovat joskus mukana jakamassa yhteistä metsästysharrastusta.
Anneena Hirvasniemi iloitsee, että isä voi ottaa lapsia mukaan metsälle.
– Kimmo huolehtii saaliin pakastuskuntoon ja minä ruuaksi, hän kuvaa työnjakoa.
Metsästysreissulle lähtijät huolehtivat aikaisin aamulla lämpimät kamppeet koko porukalle. Asuun kuuluvat tärkeänä osana hirviliivi ja -lakki. Retkeläiset tekevät eväät reppuun ja lähtevät kohti metsästysmaita, parin tunnin säteelle kotoa.
Hirvasniemet kokevat, että harrastus yhdistää perhettä yhteisten kokemusten ja muistojen kautta. Erityisesti se lähentää isää ja lapsia. Kaikenikäiset, sukupuoleen katsomatta, saavat olla isän mukavassa hirviporukassa.
Ympäröivä luonto, nuotion luoma tunnelma ja metsästyskavereiden kanssa jutustelu tuovat rennon ja kiireettömän olon. Lapset näkevät isän vapautuneena arjesta. Yhdessäolo on saalista tärkeämpää.
– Arjen kiireet ei oo mielessä, isäkään ei oo arkimielellä, toteaa Kimmo Hirvasniemi.
Yksi mieleenpainuvimmista metsästysmuistoista on reissu, johon lähti myös tytär Katri Ahonen kahden kuukauden ikäisen vauvansa kanssa.
– Hirvi ammuttiin, ja Katri oli mukana vetämässä hirveä vauva rintarepussa, perheen isä muistelee.
Harrastuksella on muitakin hyötyvaikutuksia kuin mahdollinen saalis. Saa olla porukalla raittiissa ilmassa, kunto nousee ja mieli virkistyy.
– Vaikka lapset eivät jatkaisikaan harrastuksen parissa, hyvät muistot ja suhde luontoon jäävät, Hirvasniemet tuumaavat.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys