Eli­na Pel­to­maa

Pori

Ju­ma­lan luo ei ole vaih­to­eh­toi­sia tei­tä. Vain Jee­suk­sen so­vi­tus­työs­sä on tie tai­vaa­seen.

Sun­nun­tai­na Po­rin Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­rois­sa pal­ve­lus­vuo­ros­sa oli Lau­ri Pel­ko­nen. Hän saar­na­si Mat­teuk­sen evan­ke­liu­min poh­jal­ta (6:13–). Hä­nen pu­hees­saan muis­tu­tet­tiin Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­sa asu­mi­sen tär­key­des­tä ja ian­kaik­ki­suu­den nä­kö­a­lois­ta.

– On­ko si­nul­la sel­lai­nen rau­ha sy­dä­mel­lä­si, jol­loin Ju­ma­la näyt­täy­tyy si­nul­le rak­kaa­na isä­nä ei­kä an­ka­ra­na tuo­ma­ri­na? Täl­löin saat huo­lis­sa­si kään­tyä le­py­te­tyn Isän puo­leen et­kä tule tor­ju­tuk­si, Pel­ko­nen saar­na­si.

Pel­ko­nen myös ker­ta­si sitä, mi­ten Raa­ma­tun mu­kaan puhe ris­tis­tä on us­ko­vai­sel­le au­tu­aak­si te­ke­vä voi­ma, mut­ta muil­le se on hul­luut­ta.

– Paa­va­li­kin toi ko­rint­ti­lai­sil­le pu­hu­es­saan esil­le sen, et­tä vain Jee­suk­sen so­vi­tus­työs­sä on tie tai­vaa­seen, Pel­ko­nen ker­toi.

Kun­nia kuu­luu Ju­ma­lal­le

Pel­ko­nen roh­kai­si kuu­li­joi­ta muis­tut­ta­mal­la, et­tä Ju­ma­lan sa­nan mu­kaan juu­ri hen­gel­li­ses­ti vai­vai­set ovat au­tu­ai­ta. Tä­män maa­il­man kun­nia ruok­kii kyl­lä van­haa osaam­me, mut­ta sel­lai­nen kun­nia on ka­to­a­vaa.

– Isä mei­dän -ru­kous­kin oh­jaa mei­tä an­ta­maan kun­ni­an vain sil­le, jol­le kun­nia kuu­luu eli Ju­ma­lal­le, seu­ra­pu­hees­sa to­det­tiin.

Van­hal­le osal­le ei myös­kään ai­na sovi Ju­ma­lan lap­seu­den tun­nus­ta­mi­nen.

– Näin syk­syl­lä kou­lu­jen alet­tua ja ai­kuis­ten töi­den taas jat­kut­tua jou­dum­me ti­lan­tei­siin, jois­sa meil­tä saa­te­taan ky­syä elä­män­va­lin­nois­tam­me. Meil­tä saa­te­taan ky­syä, olet­ko us­ko­vai­nen. Oma­tun­tom­me neu­voo mei­tä vas­taa­maan to­tuut­ta vaa­lien, vaik­kei se oli­si­kaan help­poa, poh­dis­ke­li Pel­ko­nen pu­hees­saan.

Tai­vaas­sa iloi­taan

Pu­heen­sa päät­teek­si Pel­ko­nen ker­toi ver­tauk­sen ian­kaik­ki­suu­des­ta: Jos lin­tu kul­jet­taa hiek­ka­ran­nal­ta yh­den ki­ven­mu­run ker­ral­laan no­kas­saan, ran­ta on jo­nain päi­vä­nä tyh­jä. Tai­vai­nen ian­kaik­ki­suus sen si­jaan jat­kuu ai­na ei­kä pää­ty mil­loin­kaan.

– Ja ku­ten Raa­mat­tu lu­paa, tai­vaas­sa ei muu­ta teh­dä­kään kuin iloi­taan. Sik­si kan­nat­taa jat­kaa us­kon va­el­lus­ta lop­puun saak­ka, Pel­ko­nen ke­hot­ti.

Lue li­sää 2.9. il­mes­ty­väs­tä Päi­vä­mie­hes­tä.