Pää­si­äis­päi­vä, sun­nun­tai, on Jee­suk­sen ylös­nou­se­mi­sen juh­la. Jee­suk­sen hau­ta on tyh­jä. Ju­ma­la on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta ja mur­ta­nut näin hau­dan ja kuo­le­man kah­leet. Pe­las­tus on tul­lut Jee­suk­seen us­ko­vien osak­si. ​

Pää­si­äi­nen on kirk­ko­vuo­den tär­kein juh­la. Juh­lan ja ilon ai­hee­na on Kris­tuk­sen ylös­nou­se­mus. Kris­tus nou­si kuol­leis­ta ja voit­ti syn­nin ja kuo­le­man val­lan. Tämä on kris­ti­nus­kon ydin.

Pää­si­äi­nen on van­hin tun­net­tu kris­til­li­nen juh­la. Sitä vie­tet­tiin jo 100-lu­vul­la. Seu­ra­kun­ta val­voi ju­ma­lan­pal­ve­luk­ses­sa koko pää­si­äi­syön. Kris­tuk­sen toi­sen tu­le­mi­sen odo­tet­tiin ta­pah­tu­van pää­si­äi­syö­nä, sa­mal­la ta­val­la kuin Ju­ma­la va­paut­ti Is­ra­e­lin kan­san Egyp­tin or­juu­des­ta pää­si­äi­syö­nä.

Maa­nan­tai­na, toi­se­na pää­si­äis­päi­vä­nä, ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa muis­te­taan ylös­nous­seen Jee­suk­sen il­mes­ty­mis­tä hän­tä seu­ran­neil­le nai­sil­le ja ope­tus­lap­sil­le Em­mauk­sen tiel­lä.

Ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa ko­ros­tuu ilo ja valo

Mo­nis­sa seu­ra­kun­nis­sa pi­de­tään lau­an­tain vaih­tu­es­sa sun­nun­taik­si pää­si­äi­syön mes­su. Tuol­loin kir­kon kuo­riin tuo­daan suu­ri pää­si­äis­kynt­ti­lä, jota sy­ty­tet­tä­es­sä lau­su­taan: Jee­sus Kris­tus on maa­il­man valo.

Pää­si­äi­se­nä li­tur­gi­nen väri vaih­tuu mus­tas­ta val­koi­seen; ilon, puh­tau­den ja rie­mun vä­riin. Pää­si­äi­syö­nä ja pää­si­äis­päi­vä­nä alt­ta­ril­la on kel­ta­nar­sis­se­ja tai val­koi­sia lil­jo­ja. Alt­ta­ril­la on kuu­si kynt­ti­lää suu­ren Kris­tus-juh­lan merk­ki­nä. Kir­kon­kel­lot ja urut soi­vat jäl­leen.

Mitä sana pää­si­äi­nen mer­kit­see?

Sana pää­si­äi­nen tu­lee sii­tä, et­tä sil­loin pääs­tään eroon pit­käs­tä paas­tos­ta, jo­hon las­keu­dut­tiin jo las­ki­ai­se­na, seit­se­män viik­koa ai­em­min. Toi­saal­ta sana liit­tyy juu­ta­lais­ten pää­si­äi­seen, jol­loin juh­li­taan is­ra­e­li­lais­ten pää­syä pois Egyp­tin or­juu­des­ta.

Pää­si­äi­nen on hep­re­ak­si pe­sah. Sana muis­tut­taa ver­biä pa­sah, ’men­nä ohi’. Is­ra­e­li­lais­ten en­sim­mäi­se­nä pää­si­äi­se­nä Egyp­tis­sä Her­ra kul­ki nii­den ta­lo­jen ohi, joi­den oven­pie­leen oli si­vel­ty merk­ki pää­si­äis­lam­paan ve­rel­lä. Näin is­ra­e­li­lai­set pe­las­tui­vat kuo­le­mal­ta.

Pe­rin­tei­den sym­bo­liik­kaa

Suo­ma­lais­ten pää­si­äi­sen viet­toon kuu­lu­vat myös pää­si­äis­mu­nat, jot­ka sym­bo­loi­vat ian­kaik­kis­ta elä­mää. Uu­den elä­män ver­taus­ku­via ovat myös pää­si­äis­ti­put. Ruo­ka­pe­rin­tee­seem­me kuu­lu­va mäm­mi vas­taa taas is­ra­e­li­lais­ten pää­si­äi­sa­te­ri­aan kuu­lu­nut­ta hap­pa­ma­ton­ta lei­pää.

Kuva: Jar­mo Määt­tä