– Kat­so, vaa­ri­kin on tääl­lä, huu­dah­taa Edit päi­vä­ker­ho­lais­ten jou­kos­ta. Pai­kal­la on mon­ta vaa­ria ja mum­moa, kun kes­ki­viik­ko­ker­ho­lai­set ovat tul­leet Nur­mi­jär­ven rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le päi­vä­ker­hon vie­raik­si lo­ka­kui­se­na tiis­tai­na.

Ker­hon alus­sa Su­san­na ker­too en­ke­leis­tä. Tark­kaa­vai­set kor­vat kuu­le­vat, et­tä jo­kai­sel­la ker­ho­lai­sel­la on oma suo­je­lu­sen­ke­li.

Raa­ma­tus­sa ker­ro­taan mo­nes­sa koh­taa en­ke­leis­tä. Esi­mer­kik­si kun Jee­sus syn­tyi, en­ke­lit il­mes­tyi­vät ke­don pai­me­nil­le. Kun Jee­sus oli kuol­lut, en­ke­lit oli­vat hau­dal­la ker­to­mas­sa, et­tä Jee­sus oli nous­sut tai­vaa­seen.

Mil­lais­ta oli en­nen van­haan?

Raa­mat­tu­tuo­ki­on jäl­keen lap­set ja­e­taan ryh­miin, jois­sa he kier­tä­vät tu­tus­tu­mas­sa ai­kaan ”en­nen van­haan”. Seu­ra­sa­lis­sa lau­le­taan Ul­la-Maa­ri­an pi­a­no­sä­es­tyk­sel­lä lau­lu­ja en­ti­sa­jas­ta, kai­vois­ta ja leh­mis­tä. Pih­la soit­taa kan­te­leel­la, ja Sir­pa lau­suu ru­non Lil­lis­tä ja Lal­lis­ta.

Ker­ho­huo­nees­sa as­kar­rel­laan puu­pa­li­koil­la. Tai­de­te­os­ten luo­mi­nen vaa­tii tark­kuut­ta, mut­ta työt val­mis­tu­vat no­pe­as­ti. Bet­tii­na te­kee ta­lon, Lil­ja yh­dis­te­lee lii­mal­la puun­kap­pa­leis­ta lai­van. In­ka vii­meis­te­lee kis­so­jen ja koi­rien häk­kiä.

Ri­suis­ta luu­ta ja pa­vuis­ta kah­via

Kah­vi­on pöy­däl­le on le­vi­tet­ty van­ho­ja ta­va­roi­ta: pai­na­via, me­tal­li­sia si­li­tys­rau­to­ja, tuo­hi­ko­re­ja, kä­si­höy­liä, kel­lo ja po­lii­sin puu­nui­ja­kin.

Toi­sen pöy­dän ää­res­sä Ka­le­vi ja Mii­na jau­ha­vat myl­lyil­lä pa­vuis­ta kah­via las­ten kans­sa ko­tiin äi­deil­le ja isil­le vie­tä­väk­si. Ta­sai­nen rou­he kai­kuu mo­nes­ta myl­lys­tä.

Etei­sau­las­sa As­ta neu­loo ja saa lap­sia kai­na­loon­sa tik­kaa­maan. Neu­le­la­pun si­sään jää­vät muis­tok­si mo­nen neu­lo­jan en­sim­mäi­set ko­kei­le­vat, tiu­kah­kot sil­mu­kat. Vie­res­sä Rei­no tai­tu­roi ri­suis­ta var­pu­luu­taa. Vii­mein hän työn­tää aa­mul­la met­säs­tä ha­ke­man­sa puu­var­ren tiuk­kaan si­do­tun ri­su­ni­pun si­sään.

– Täl­lai­sel­la har­jat­tiin en­nen van­haan por­taat lu­mes­ta ja tu­van lat­ti­at las­tuis­ta, muis­te­lee Hilk­ka.

Mie­lui­saa pie­nil­le ja isoil­le

Ker­hon lo­pus­sa syö­dään kynt­ti­lä­va­lais­tuk­ses­sa Ai­lan ja Se­pon pais­ta­mia mauk­kai­ta let­tu­ja hil­lon kera. Ne te­ke­vät­kin vai­ku­tuk­sen, sil­lä mu­ka­vim­pa­na asi­a­na An­te ker­too huu­dah­ta­en:

– Le­tut! Saa­ko li­sää let­tu­ja?

– Ki­voin­ta ker­hos­sa oli teh­dä van­haa kah­via, Sofi tuu­maa.

In­ga tyk­kä­si puu­töis­tä; Ina­rin mie­les­tä kaik­ki oli haus­kaa. Kes­ki­viik­ko­ker­ho­lai­sis­ta Rei­jo tii­vis­tää koko il­lan:

– Oli ihan hu­pai­nen!

Yh­tei­nen toi­ve on saa­da naut­tia sa­man­lai­ses­ta il­las­ta uu­del­leen­kin. Ken­ties seu­raa­val­la ker­ral­la kou­lu­lais­ten kans­sa?

Teks­ti: Sal­la Si­vu­la

Ku­vat: Päi­vi Kor­ki­a­kos­ki

Jut­tu jul­kais­tu Päi­vä­mies-leh­des­sä 12.11.