JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Pal­ve­lu­teh­tä­väs­sä hy­vän ja iloi­sen asi­an ää­rel­lä

Uutiset
22.9.2021 8.00

Juttua muokattu:

16.9. 14:43
2021091614431420210922080000

Maiju Murtoperä

Maiju Murtoperä

Heli Säk­ki­nen

– Kyl­lä­hän se aluk­si tun­tui ai­van mah­dot­to­mal­ta, ja mie­tin, et­tä ky­syt­te­kö te oi­ke­as­ti mi­nua. Tun­tui, et­tä kaik­ki muut oli­si­vat pa­rem­pia, kem­pe­le­läi­nen Ol­li Mur­to­pe­rä ku­vai­lee va­jaan nel­jän vuo­den ta­kai­sia tun­te­muk­si­aan, kun ko­ti­sii­o­ni kut­sui hä­net sa­nan­pal­ve­li­jan teh­tä­vään.

– Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen joh­to­kun­nan pu­heen­joh­ta­ja soit­ti ja ker­toi, et­tä täl­lais­ta aja­tus­ta on joh­to­kun­nas­sa ol­lut. Kun asia sit­ten läh­ti mie­les­sä ja­los­tu­maan, al­koi pik­ku­hil­jaa kui­ten­kin tul­la luot­ta­mus, et­tä ei­kö­hän täs­tä sel­vi­tä, kun ei täs­sä teh­tä­väs­sä ol­la omal­la asi­al­la.

Mur­to­pe­rä ker­too, et­tä tä­män jäl­keen he viet­ti­vät pyy­tä­jien kans­sa asi­an tii­moil­ta pie­nen, mu­ka­van kes­kus­te­lu­het­ken, jos­sa myös hä­nen vai­mon­sa oli mu­ka­na. Kun asi­as­ta oli il­moi­tet­tu seu­ra­kun­nal­le, tu­le­va pu­hu­ja sai lä­hei­sil­tään, ys­tä­vil­tään ja tu­tuil­taan osak­seen pal­jon kan­nus­tus­ta, muis­ta­mi­sia ja ru­kouk­sia.

– Sain ko­kea, et­tä ol­laan yh­tei­sel­lä asi­al­la.

Omal­la per­soo­nal­la, omin vah­vuuk­sin ja heik­kouk­sin

Mur­to­pe­räl­le sa­nan­pal­ve­li­jan teh­tä­vä on ni­me­no­maan pal­ve­lu­teh­tä­vä. Työ vaa­tii val­mis­tau­tu­mis­ta ja ai­hee­seen pe­reh­ty­mis­tä, mut­ta joh­da­tus ja apu sii­hen tu­le­vat Tai­vaan Isäl­tä.

– Oma pie­nuus ja ar­kuus tu­lee joka pal­ve­lus­vuo­ro­ker­ta esil­le. Sa­mal­la olen kui­ten­kin ko­ke­nut, et­tä sii­nä ol­laan joka ker­ta te­ke­mi­sis­sä elä­män suu­rim­pien ja tär­keim­pien asi­oi­den kans­sa ja ni­me­no­maan hy­vän ja iloi­sen asi­an, evan­ke­liu­min, ää­rel­lä. Vaik­ka teh­tä­vään läh­te­mi­nen ei kos­kaan tun­nu hel­pol­ta, aja­tus sii­tä, et­tä työ­tä teh­dään Py­hän Hen­gen kaut­ta, kan­taa.

Pu­hu­mi­nen isom­man­kin ylei­sön edes­sä on Ol­li Mur­to­pe­räl­le it­sel­leen luon­te­vaa, mut­ta hän ko­ros­taa, et­tei pu­hu­jan teh­tä­vään vaa­di­ta eri­tyi­siä tai­to­ja tai omi­nai­suuk­sia.

– Sii­nä­kin teh­tä­väs­sä toi­mi­taan Ju­ma­lan an­ta­mal­la per­soo­nal­la, täy­sin omil­la vah­vuuk­sil­la ja heik­kouk­sil­la. Ja lo­pul­ta­han se on niin, ku­ten lap­se­ni sa­noi, et­tä “ei­hän se ole kuin lu­kee ja pu­huu”. Olem­me sii­nä hy­vin yk­sin­ker­tai­sen asi­an ää­rel­lä.

“Us­koo­ko se pu­hu­ja sa­mal­la ta­val­la, mi­ten pu­huu meil­le?”

En­sim­mäi­sen seu­ra­pu­heen­sa Mur­to­pe­rä piti hel­mi­kuus­sa 2018 Kem­pe­leen rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Val­mis­tau­tu­mi­nen pe­lot­ti ja jän­nit­ti, mut­ta sii­nä­kin ti­lan­tees­sa rau­hal­li­suus ja luot­ta­mus ta­voit­ti­vat mie­len.

– Muis­tan, kun me­nin seu­roi­hin, ja seu­ra­sa­li oli täyn­nä ih­mi­siä. Se toi li­sä­jän­ni­tys­tä, mut­ta sit­ten nä­kö­kul­ma kään­tyi taas sii­hen, et­tä ei täs­sä men­nä omal­le asi­al­le, vaan ol­laan meil­le an­ne­tun teh­tä­vän ää­rel­lä. Ei sii­tä jää­nyt huo­noa ko­ke­mus­ta, ja mo­nil­ta tuli pa­lau­tet­ta pu­hees­ta.

Mur­to­pe­rä on saa­nut pal­ve­lus­vuo­rois­taan pa­lau­tet­ta myös myö­hem­min: usein pai­kan pääl­lä ol­leil­ta tu­lee kom­ment­tia ja net­ti­seu­ro­jen ai­kaan on tul­lut myös vies­te­jä.

– Mi­nus­ta on mu­ka­va, et­tä niis­tä jo­tain kuu­lee. Tätä kaut­ta on tul­lut mo­nia koh­taa­mis­ti­lan­tei­ta ja kes­kus­te­lu­ja ih­mis­ten kans­sa. Myös tut­ta­vien kans­sa mo­nes­ti nou­see esil­le teh­tä­väs­sä toi­mi­mi­nen, ja saan edel­leen­kin kan­nus­tus­ta.

Erään ker­ran Mur­to­pe­räl­lä oli pu­hu­ja­vuo­ro lai­tos­har­tau­des­sa. Hy­vin pian pu­heen päät­ty­mi­sen jäl­keen yk­si lai­tok­sen asuk­kais­ta esit­ti hä­nel­le ky­sy­myk­sen: “Us­koo­ko se pu­hu­ja sa­mal­la ta­val­la, mi­ten pu­huu meil­le?”

– Ei sii­tä tul­lut pit­kää kes­kus­te­lua, to­te­sin vain, et­tä us­kon. Se oli hy­vin­kin no­pea ti­lan­ne, mut­ta sa­mal­la hy­vin hen­ki­lö­koh­tai­nen ky­sy­mys.

Op­pi­jan pai­kal­la

Sa­nan­pal­ve­li­ja­na Mur­to­pe­rä ko­kee ole­van­sa myös it­se kuu­li­ja­na ja op­pi­ja­na.

– Oma toi­vo­mus on, et­tä ei op­pi­si lii­ak­si, vaan sai­si ol­la it­se­kin ope­tet­ta­van pai­kal­la. Myös tois­ten pu­hu­jien pu­hei­ta on tul­lut kuun­nel­tua tar­kem­min: mi­ten he se­lit­tä­vät tut­tu­ja teks­te­jä ja mi­ten tai­ta­vas­ti he osaa­vat ot­taa asi­oi­ta, nä­kö­kul­mia ja ra­ja­pin­to­ja esil­le. Sa­mal­la ai­na miet­tii omi­a­kin pal­ve­lus­vuo­ro­ja, et­tä mitä täs­sä voi­si ol­la op­pi­mis­ta it­sel­le.

Pu­hu­ja­vuo­roon läh­te­mi­nen on Mur­to­pe­räl­le vä­lil­lä hel­pom­paa, vä­lil­lä vai­ke­am­paa, mut­ta joka ker­ta poh­jim­mai­se­na on tun­ne, et­tä ei ole yk­sin:

– Ai­na on saa­nut ko­kea ja tun­tea sen, et­tä mat­ka­ys­tä­vien ru­kouk­set ovat kan­ta­neet täs­sä­kin asi­as­sa.

HeliSäkkinen
25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys