Tällä hetkellä Ecuadorissa päästään Zoom-seuroihin. Kuva on vuoden 2019 lähetysseuroista.
Russel Roiko
Tällä hetkellä Ecuadorissa päästään Zoom-seuroihin. Kuva on vuoden 2019 lähetysseuroista.
Russel Roiko
Paulus Mikkola
Ecuadorin eri kaupunkien uskovaiset pääsevät nyt useammin seuroihin ja näkevät toisiaan säännöllisesti.
Pandemia on yleisesti koettu Jumalan siunaukseksi Ecuadorin uskovaisten joukossa, jota pandemia on koetellut jo joidenkin uskovaisten sukulaisten kuolemaan asti. Se on luonut nettiseurakäytännön, jossa seurakunta kokoontuu kerran viikossa Jumalan sanan ääreen.
Tämä on erittäin suuri Jumalan lahja verrattuna siihen, että ennen pandemiaa fyysisiä seuroja järjestettiin kerran kuudessa viikossa.
Kuulumisia ja kysymyksiä
24. päivä tammikuuta ecuadorilaiset kuulivat Jumalan sanaa Zoomin kautta. Kuulolla oli uskovaisia useammasta kaupungista ja esimerkiksi Fanny Quishpe Ecuadorin maaseudulta.
Seurapuheen piti englanniksi Randy Herrala Yhdysvalloista ja tulkki Suomessa käänsi sen suoraan espanjaksi. Seuroihin osallistui myös joitakin muita suomalaisia.
Seurojen jälkeen oli ohjelmassa yhteistä keskustelua. Osallistujat vaihtoivat kuulumisia ja heräsi myös kysymyksiä, esimerkiksi Pyhän Hengen pilkkaan liittyen.
Pyhän Hengen pilkan seuraus
Jumala kirkasti useamman suun kautta seurakunnalle, että Pyhän Hengen pilkkaan ajautuva ei enää koskaan omista katumuksen tunnetta tai vilpitöntä tarvetta osallistua seuroihin. Seuraväkeä rohkaistiin luottamaan siihen, että Jumala varjelee tämänkaltaiselta synniltä.
Kukaan, joka on huolissaan asiasta omalle kohdalleen, ei ole syyllistynyt Pyhän Hengen pilkkaan, jota Jeesuksen opetuksen mukaan ei saa anteeksi. Pyhän Hengen pilkkaan syyllistyneelle ei tule enää katumusta eikä hän saa vilpitöntä tahtoa pyytää syntejään anteeksi.
Fanny Maria Quishpe Ortiz viettää mielellään aikaa lapsenlastensa Salome ja Alison Mikkola Cruzin seurassa.
Kuva: Paulus Mikkolalta
Seuravieraan haastattelu
Nimeni on Fanny Maria Quishpe Ortiz.
Kotimaani on kaunis ja hyvä maa.
Asun Shuyossa, Riobambassa, Chimborazon maakunnassa Ecuadorissa.
Asuinseutuni näyttää maaseudulta. Täällä viljellään paljon mansikoita, maissia ja tomaattia. Täällä on rauhallista ja ilmasto on lempeä.
Saan elantoni pienestä ravintolasta kotona, myyn ruokaa. Monesti maanviljelijät pyytää ruokansa pelloille, ja minun mieheni vie ruuat moottoripyörällä heille.
Elämä uskovaisena on kotimaassani kaunista, mutta ei ole monta uskovaista.
Näen muita uskovaisia, kun sukuani tulee käymään, tai seuroissa Zoomin kautta.
Kun kokoonnumme Jumalan sanan ääreen, se on tosi kaunis tilaisuus. Tuntuu tosi hyvä kuunnella Jumalan sanaa. Jumalan sana avaa meidän sydämemme kuuntelemaan.
Minulla on kristillisyydessä tehtäviä, muun muassa ruuan laittaminen seuravieraille. Teen kotona ruokaa ja se viedään seuroihin.
Minua puhuttelee Raamatussa syntien anteeksiantamus ja se, että uskovaiset saarnaavat toisilleen syntien anteeksiantamusta.
Usko näkyy elämässäni siten, että jaksan elämässä eteenpäin ja olen halukkaampi auttamaan muita. Haluan myös korostaa, että Jumalasta on kaikki, ja Jumala antaa kaiken. Ja että kaikki tapahtuu Jumalan tahdon mukaan.
Moni yllättyy, kun kuulee, että maassani perheet ja suvut asuvat yhdessä, ja täällä on monenlaista ilmastoa ja kasvillisuusvyöhykettä.
Iloitsen siitä, että minulla on rakkaita lapsia. Se on minulle tärkeää, ja samoin se, että minulla on Jumala.
Elämässäni on haastavaa se, että en pysty toteuttamaan Jumalan tahtoa. Ja myös se, että minun lapseni asuvat niin kaukana, Suomessa.
Tulevaisuudessa minä haluaisin, että kaikki minun sisarukseni tulisivat uskovaiseksi, että hekin voisivat nauttia Jumalan rakkaudesta. Toivon myös, että pandemia loppuisi, niin että voitaisiin taas saada järjestettyä seuroja normaalisti.
Jutut on julkaistu Siionin Lähetyslehdessä 17.2.2021.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys