Pa­te­nie­men Rau­ha­nyh­dis­tys täyt­tyi ää­ri­ään myö­ten jou­lu­juh­la­vie­rais­ta 16. jou­lu­kuu­ta. Juh­lan aluk­si Ma­ria ja Joo­sef saa­pui­vat sa­lin edes­sä ole­van sei­men ää­rel­le lap­si­kuo­ron lau­la­es­sa Bet­le­hem-lau­lua. Yh­teis­lau­lu­na lau­let­tiin On kyl­mä Poh­jo­lan pak­kas­sää, jon­ka ai­ka­na myös pai­me­net ja en­ke­lit saa­pui­vat pai­kal­le.

Tomi Hei­li­mon lu­ke­ma jou­lu­e­van­ke­liu­mi vuo­rot­te­li ru­no­jen ja lau­lu­jen kans­sa. El­li Lai­ti­nen lau­sui An­na-Mai­ja Rait­ti­lan kos­ket­ta­van ru­non Pie­ni jou­lu­lau­lu.

Ru­nos­sa pu­hu­taan en­ke­lin läs­nä­o­los­ta, jou­lun tär­keim­män sa­no­mas­ta ja sii­tä, kuin­ka se jou­lu jou­lun pe­rään py­syy sa­ma­na:

Mikä ih­meit­ten ih­me vie­lä­kin soi

sama en­ke­li­vir­si pyhä,

ja pai­men­ten lail­la sen kuul­la voi

sy­dän lap­sel­li­nen yhä.

– –

Me mel­kein kor­vin kuu­lem­me,

kun sie­lum­me soi maja:

On si­nul­le, juu­ri si­nul­le

syn­ty­nyt Va­pah­ta­ja!

Juk­ka Kol­mo­nen ker­toi pu­hees­saan ha­vain­nol­li­ses­ti Jo­han­nes Kas­ta­jas­ta. Lap­set­kin hil­jen­tyi­vät kuun­te­le­maan, mi­ten Jo­han­nes oli pu­keu­tu­nut ka­me­lin­kar­va-asuun suo­lis­ta teh­dyn vyön kans­sa ja mi­ten hän söi hei­nä­sirk­ko­ja met­sä­hu­na­jan kans­sa.

Se­kin oli mie­len­kiin­tois­ta kuul­la, et­tä tuo roh­kea pro­feet­ta ja saar­naa­ja al­koi van­ki­laan jou­dut­tu­aan epäil­lä, et­tä pu­huu­ko hän oi­kein. Kuul­tiin myös, et­tä Jee­sus lä­het­ti hä­nel­le va­kuut­ta­van vas­tauk­sen: ”So­ke­at saa­vat nä­kön­sä, ram­mat kä­ve­le­vät, kuu­rot kuu­le­vat ja köy­hil­le ju­lis­te­taan ilo­sa­no­maa.”

Juh­lan lo­puk­si lap­sil­le ja­et­tiin jou­lu­pus­sit – nii­den her­kut mais­tui­vat. Ai­kui­set­kin pää­si­vät lo­puk­si juh­la­kah­vil­le.

Teks­ti ja ku­vat: Es­ko Ala­saa­re­la