JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Uutiset

Per­he ko­koon­tui etä­seu­roi­hin

Uutiset
30.3.2020 6.30

Juttua muokattu:

27.3. 15:17
2020032715172420200330063000
Nettiseuravieraat huomasivat, että laulu ei ollut ihan yhtä voimakasta kuin rauhanyhdistyksellä.

Nettiseuravieraat huomasivat, että laulu ei ollut ihan yhtä voimakasta kuin rauhanyhdistyksellä.

Marja-Leena Kivilompolo

Nettiseuravieraat huomasivat, että laulu ei ollut ihan yhtä voimakasta kuin rauhanyhdistyksellä.

Nettiseuravieraat huomasivat, että laulu ei ollut ihan yhtä voimakasta kuin rauhanyhdistyksellä.

Marja-Leena Kivilompolo

Mar­ja-Lee­na Ki­vi­lom­po­lo

Me, Ki­vi­lom­po­lon per­he Si­ne­täs­tä, ko­koon­nuim­me kuun­te­le­maan ko­ti­sii­o­nim­me Ro­va­nie­men rau­ha­nyh­dis­tyk­sen net­ti­seu­ro­ja. Seu­ra­paik­ka on mök­kim­me, joka si­jait­see pie­nen pie­nel­lä ky­läl­lä, jos­sa on al­le kym­me­nen va­ki­tuis­ta asuin­ta­lout­ta.

Mie­tim­me, et­tä mi­tä­hän ta­lon al­ku­pe­räi­set, nyt jo edes­men­neet asuk­kaat, mum­mo ja pap­pa, tuu­mai­si­vat net­ti­seu­rois­tam­me. He jär­jes­ti­vät ai­ka­naan seu­ro­ja ko­dis­saan ah­ke­ras­ti. Ra­di­os­ta he kuun­te­li­vat vain Päi­vä­mie­hes­sä il­moi­te­tut har­tau­det tai su­vi­seu­ro­jen ra­di­oin­nin, mi­kä­li ei­vät pääs­seet pai­kan pääl­le.

Yri­täm­me lau­laa al­ku­vir­ren mu­ka­na. Lau­lu ei ko­hoa sii­hen voi­mal­li­seen vei­suu­seen, jo­hon seu­rois­sa olem­me tot­tu­neet. Tero Saa­pun­ki aloit­taa Isä mei­dän -ru­kouk­sel­la. Teks­tik­seen hän on va­lin­nut Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min kuu­den­nen lu­vun ja­keet 22–35.

Alus­sa seu­ra­vä­ki on vie­lä yl­lät­tä­vän rau­hal­lis­ta ja kuu­li­jat kuun­te­le­vat kes­kit­ty­nees­ti sän­gyl­lä is­tu­en. Nuo­rim­mai­nen on jos­ta­kin löy­tä­nyt mum­mon ja pa­pan vih­ki­raa­ma­tun ja se­lai­lee sitä miet­te­li­ään nä­köi­se­nä.

Saa­pun­ki ker­too lu­ke­maan­sa teks­tin­koh­taa edel­tä­neis­tä ih­me­te­ois­ta: Jee­suk­sen ruok­ki­mi­sih­mees­tä ja vet­ten pääl­lä kä­ve­le­mi­ses­tä. Koh­da­tes­saan ope­tus­lap­set Jee­sus sa­noo: ”Äl­kää pe­lät­kö”.

Saar­nas­saan pu­hu­ja to­te­aa vi­ru­sa­si­an pu­hut­ta­van mei­tä kaik­kia. Mei­tä voi pe­lot­taa eri asi­at, ku­ten se, tu­lee­ko puu­tet­ta ajal­li­ses­ta lei­väs­tä. Hän rau­hoit­te­lee mei­tä Suo­men maan hy­väs­tä jär­jes­tyk­ses­tä: kaik­ki toi­min­nat ovat hy­vin suun­ni­tel­tu­ja.

Tai­vaal­li­sen Isän puo­leen saa kään­tyä pyy­tä­mään var­je­lus­ta, siu­naus­ta ja sitä, et­tä hän ve­täi­si ih­mi­set puo­leen­sa huk­ku­mat­to­man sa­nan­sa ää­rel­le. Sa­maa luot­ta­mus­ta pu­hu­ja ker­too kuu­li­ai­se­na py­sy­neen Ma­ri­an ko­ke­neen: ”Näin on hyvä, ku­ten Her­ra tah­too.”

Pu­hu­ja pu­huu sii­tä, et­tä olem­me uu­den edes­sä jou­tu­es­sam­me siir­ty­mään seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­ses­tä net­ti­seu­roi­hin. Us­ko­mi­sen asia on sitä, et­tä elä­mäs­sä on suun­ta ja pää­mää­rä. Ei sitä, et­tä elä­mä oli­si vas­tuk­se­ton­ta, sil­lä sii­hen si­säl­tyy tym­pei­tä ja ras­kai­ta­kin asi­oi­ta. Saa­pun­ki mai­nit­see myös, et­tä oli­si hyvä muis­taa myös kiit­tää, kun me­nee hy­vin.

Pu­hu­ja muis­tut­taa ajas­ta, jol­loin Moo­ses joh­dat­ti kan­saan­sa lu­vat­tuun maa­han. He söi­vät nel­jä­kym­men­tä vuot­ta man­naa, jota ei voi­nut va­ras­toi­da. Oli vain yh­den päi­vän tar­pee­seen, mut­ta jo­kai­sel­le riit­tä­väs­ti. Niin on myös evan­ke­liu­mi. Sitä saa ai­na kun tar­vit­see ja sitä saa ol­la myös toi­sil­le ja­ka­mas­sa.

Kuu­li­ja­kun­tam­me on jo vaih­ta­nut su­ju­vas­ti paik­kaa. Osa piir­tää pöy­dän ää­res­sä ja osa pöt­köt­tää lat­ti­al­la tyy­ny pää­na­lu­se­na. Ai­kui­sis­ta kuu­li­jois­ta osa on löy­tä­nyt niin ren­non asen­non, et­tä jo het­ken epäi­len hei­dän ole­van seu­ro­jen kuu­lu­vuu­sa­lu­een ul­ko­puo­lel­la.

Ky­se­lin las­ten kom­ment­te­ja net­ti­seu­rois­ta. Osa naut­ti sii­tä, kun ei tar­vin­nut läh­teä mi­hin­kään. Yk­si ker­toi ole­van­sa hy­vil­lään, kun ei ol­lut suur­ta ih­mis­jouk­koa ym­pä­ril­lä. Eräs naut­ti ma­koi­lus­ta kes­ken seu­ro­jen ja toi­nen sii­tä, kun saat­toi vaik­ka syö­dä sa­mal­la jo­ta­kin. Kuo­puk­sel­la oli­si pi­tä­nyt ol­la vie­lä vä­hän enem­män le­lu­ja.

Het­ken mei­tä kaik­kia, koko per­het­tä, yh­dis­ti Ju­ma­lan muut­tu­ma­ton sana. Tätä sa­maa yh­dis­ty­mis­tä ku­vit­te­lin mie­les­sä­ni mo­nien mui­den us­ko­vais­ten ko­deis­sa sa­mal­la het­kel­lä.

Rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­rois­sa usein on toi­sel­la pu­heel­la run­saas­ti ti­laa. Näin myös net­ti­seu­rois­sam­me: kuu­li­jois­ta suu­rin osa rien­si ulos vie­lä päi­vän­va­los­ta naut­ti­maan.

3.6.2020

Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: sil­lä, joka us­koo, on ikui­nen elä­mä." Joh. 6:47

Viikon kysymys