Nettiseuravieraat huomasivat, että laulu ei ollut ihan yhtä voimakasta kuin rauhanyhdistyksellä.
Marja-Leena Kivilompolo
Nettiseuravieraat huomasivat, että laulu ei ollut ihan yhtä voimakasta kuin rauhanyhdistyksellä.
Marja-Leena Kivilompolo
Marja-Leena Kivilompolo
Me, Kivilompolon perhe Sinetästä, kokoonnuimme kuuntelemaan kotisiionimme Rovaniemen rauhanyhdistyksen nettiseuroja. Seurapaikka on mökkimme, joka sijaitsee pienen pienellä kylällä, jossa on alle kymmenen vakituista asuintaloutta.
Mietimme, että mitähän talon alkuperäiset, nyt jo edesmenneet asukkaat, mummo ja pappa, tuumaisivat nettiseuroistamme. He järjestivät aikanaan seuroja kodissaan ahkerasti. Radiosta he kuuntelivat vain Päivämiehessä ilmoitetut hartaudet tai suviseurojen radioinnin, mikäli eivät päässeet paikan päälle.
Yritämme laulaa alkuvirren mukana. Laulu ei kohoa siihen voimalliseen veisuuseen, johon seuroissa olemme tottuneet. Tero Saapunki aloittaa Isä meidän -rukouksella. Tekstikseen hän on valinnut Johanneksen evankeliumin kuudennen luvun jakeet 22–35.
Alussa seuraväki on vielä yllättävän rauhallista ja kuulijat kuuntelevat keskittyneesti sängyllä istuen. Nuorimmainen on jostakin löytänyt mummon ja papan vihkiraamatun ja selailee sitä mietteliään näköisenä.
Saapunki kertoo lukemaansa tekstinkohtaa edeltäneistä ihmeteoista: Jeesuksen ruokkimisihmeestä ja vetten päällä kävelemisestä. Kohdatessaan opetuslapset Jeesus sanoo: ”Älkää pelätkö”.
Saarnassaan puhuja toteaa virusasian puhuttavan meitä kaikkia. Meitä voi pelottaa eri asiat, kuten se, tuleeko puutetta ajallisesta leivästä. Hän rauhoittelee meitä Suomen maan hyvästä järjestyksestä: kaikki toiminnat ovat hyvin suunniteltuja.
Taivaallisen Isän puoleen saa kääntyä pyytämään varjelusta, siunausta ja sitä, että hän vetäisi ihmiset puoleensa hukkumattoman sanansa äärelle. Samaa luottamusta puhuja kertoo kuuliaisena pysyneen Marian kokeneen: ”Näin on hyvä, kuten Herra tahtoo.”
Puhuja puhuu siitä, että olemme uuden edessä joutuessamme siirtymään seurojen järjestämisestä nettiseuroihin. Uskomisen asia on sitä, että elämässä on suunta ja päämäärä. Ei sitä, että elämä olisi vastuksetonta, sillä siihen sisältyy tympeitä ja raskaitakin asioita. Saapunki mainitsee myös, että olisi hyvä muistaa myös kiittää, kun menee hyvin.
Puhuja muistuttaa ajasta, jolloin Mooses johdatti kansaansa luvattuun maahan. He söivät neljäkymmentä vuotta mannaa, jota ei voinut varastoida. Oli vain yhden päivän tarpeeseen, mutta jokaiselle riittävästi. Niin on myös evankeliumi. Sitä saa aina kun tarvitsee ja sitä saa olla myös toisille jakamassa.
Kuulijakuntamme on jo vaihtanut sujuvasti paikkaa. Osa piirtää pöydän ääressä ja osa pötköttää lattialla tyyny päänalusena. Aikuisista kuulijoista osa on löytänyt niin rennon asennon, että jo hetken epäilen heidän olevan seurojen kuuluvuusalueen ulkopuolella.
Kyselin lasten kommentteja nettiseuroista. Osa nautti siitä, kun ei tarvinnut lähteä mihinkään. Yksi kertoi olevansa hyvillään, kun ei ollut suurta ihmisjoukkoa ympärillä. Eräs nautti makoilusta kesken seurojen ja toinen siitä, kun saattoi vaikka syödä samalla jotakin. Kuopuksella olisi pitänyt olla vielä vähän enemmän leluja.
Hetken meitä kaikkia, koko perhettä, yhdisti Jumalan muuttumaton sana. Tätä samaa yhdistymistä kuvittelin mielessäni monien muiden uskovaisten kodeissa samalla hetkellä.
Rauhanyhdistyksen seuroissa usein on toisella puheella runsaasti tilaa. Näin myös nettiseuroissamme: kuulijoista suurin osa riensi ulos vielä päivänvalosta nauttimaan.
Blogit
Luetuimmat
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys
Ilmoitukset
Välähdyksiä rovasti Pentti Kopperoisen elämän varrelta sekä ajankuvaa suomalaisten elämästä 1930-luvulta nykypäiviin.
Lapuan tuomiokirkon yhteislauluäänite välittää rauhan sanomaa tuttujen virsien ja Siionin laulujen kautta.
Mihin syntien anteeksiantamus perustuu Raamatun mukaan? Kirjoittaja käy läpi Uuden testamentin anteeksiantamusta käsittelevät kohdat, joiden kautta avautuu monipuolinen ja selkeä kuva aiheesta.