Tai­na Lin­na

Per­ho

Ju­ma­la on luo­nut ih­mi­sen omak­si ku­vak­seen. Jo­kai­nen ih­mi­nen on Ju­ma­lan luo­mis­työn tu­lok­se­na yh­tä ar­vo­kas.

Per­hon ju­han­nus­seu­rois­sa lau­an­tai­na 25.6. saa­tiin kuul­la Pasi Kan­ni­ai­sen pi­tä­mä pu­heen­vuo­ro, jos­sa hän muis­tut­ti Ju­ma­lan luo­mis­työn suu­ruu­des­ta.

– Olet­ko kos­kaan kä­vel­lyt me­ren­ran­nal­la? Sii­nä on suu­ruu­den tun­tua, kun kau­ka­na ho­ri­son­tis­sa meri yh­tyy tai­vaan kan­teen. Hiek­ka läm­mit­tää jal­ko­ja ja meri vii­len­tää. Huo­maat kau­em­pa­na jo­tain kiil­tä­vää. Me­net lä­hem­mäk­si ja löy­dät hie­non ran­ne­kel­lon. Ajat­te­let­ko, et­tä se on syn­ty­nyt sat­tu­mal­ta, et­tä meri on muo­van­nut sen ai­ne­so­sis­ta ja aset­ta­nut sen vii­sa­rit oi­ke­aan ai­kaan? Hel­pom­pi on us­koa, et­tä kel­loil­la on ra­ken­ta­jan­sa ja ih­mi­sel­lä myös.

Kan­ni­ai­nen toi pu­heen­vuo­ros­saan esiin, kuin­ka jo­kai­nen ih­mi­nen on yh­tä ar­vo­kas Ju­ma­lan luo­mis­työn tu­los.

– Jos hal­vek­sim­me ketä ta­han­sa ih­mis­tä, hal­vek­sim­me sil­loin oi­ke­as­taan Ju­ma­laa, joka on kaik­ki ih­mi­set luo­nut.

Us­ko on pa­ras lah­ja

Ju­han­nus­seu­ro­jen päi­vä­seu­rois­sa pu­heen pi­tä­nyt Rei­jo Hir­ve­lä pu­hui Luuk­kaan evan­ke­liu­min en­sim­mäi­sen lu­vun poh­jal­ta.

– Sa­ka­ri­as ja Eli­sa­bet ru­koi­li­vat pal­jon, et­tä sai­si­vat lap­sen. Kun­pa jak­sai­sim­me ru­koil­la nii­den puo­les­ta, jot­ka ei­vät ole toi­veis­taan huo­li­mat­ta saa­neet las­ta. He kan­ta­vat ras­kas­ta taak­kaa, Hir­ve­lä to­te­si.

Hän toi­voi Ju­ma­lan an­ta­van voi­mia myös heil­le, jot­ka elä­vät suu­ren per­heen kes­kel­lä.

Rai­mo Ho­si­o­na­ho ker­toi pu­hees­saan Jo­han­nes Kas­ta­jan teh­tä­väs­tä Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min en­sim­mäi­sen lu­vun va­lot­ta­ma­na. Ho­si­o­na­ho ku­va­si, kuin­ka Jo­han­nes to­dis­ti tu­le­vas­ta Va­pah­ta­jas­ta, joka tu­li­si hä­nen jäl­keen­sä.

Pu­hu­ja muis­tut­ti myös sii­tä, kuin­ka niin us­ko kuin ajal­li­nen hy­vyys­kin ovat Ju­ma­lan lah­jaa.

– Ju­ma­lan lah­ja­na olem­me saa­neet kai­ken ul­koi­sen hy­vän ja saam­me omis­taa pa­ras­ta lah­jaa, us­kon lah­jaa, su­las­ta ar­mos­ta. Mi­kään täs­sä asi­as­sa ei ole muut­tu­nut vuo­si­tu­han­sien ai­ka­na.

Suut ma­ke­ak­si

Elo­kuus­sa 10 vuot­ta täyt­tä­vä Jal­ma­ri Hu­ma­la­jo­ki oli tul­lut Per­hon ju­han­nus­seu­roi­hin van­hem­pien­sa ja si­sa­rus­ten­sa kans­sa. Hän oli iloi­nen pi­hal­la ol­lees­ta ki­os­kis­ta, jos­ta sai vä­li­a­jal­la os­taa muun mu­as­sa jää­te­löä.

En­ni Maan­sel­kä muis­taa Per­hon ju­han­nus­seu­rat vuo­si­kym­me­nien ta­kaa.

– Olin sil­loin 10-vuo­ti­as ja seu­rat pi­det­tiin Möt­tö­sen van­hal­la rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä. Sain en­sim­mäi­sen ker­ran elä­mäs­sä­ni li­mo­naa­tia. Se oli pu­nais­ta. Pul­lo oli pie­ni, ja sii­tä sai mais­taa kaik­ki per­heen lap­set.