Kal­li­o­nie­men pir­tis­sä, kir­jai­li­ja Kal­le Pää­ta­lon ko­ti­ta­los­sa jär­jes­te­tiin lau­an­tai­na 6. hei­nä­kuu­ta pirt­ti­seu­rat. Seu­rois­sa saar­na­si­vat Mik­ko Kar­ja­lai­nen ja Rai­mo Ka­na­nen.

Kar­ja­lai­nen luki pu­heen­sa ai­heek­si Psal­mi­raa­ma­tus­ta en­sim­mäi­sen psal­min, jos­sa va­roi­te­taan kul­ke­mas­ta ju­ma­lat­to­mien neu­vos­sa ja syn­tis­ten tiel­lä. Sii­nä va­roi­te­taan myös is­tu­mas­ta siel­lä, mis­sä pilk­kaa­jat is­tu­vat.

– Her­ra tun­tee ja tie­tää van­hurs­kas­ten tien mut­ta ju­ma­lat­to­mien tie joh­taa ka­do­tuk­seen, pu­hui Kar­ja­lai­nen.

Kar­ja­lai­nen va­lot­ti Raa­ma­tun koh­taa ot­ta­mal­la esi­mer­kik­si kak­si vel­jes­pa­ria: Kai­nin ja Abe­lin sekä Jaa­ko­bin ja Esaun.

Abel uh­ra­si elä­väl­le Ju­ma­lal­le, ja hä­nen uh­rin­sa kel­pa­si Ju­ma­lal­le, mut­ta us­kos­ta luo­pu­neen Kai­nin uh­ri ei kel­van­nut, ja hä­nen uh­ri­sa­vun­sa las­keu­tui maa­han. Kain rai­vos­tui vel­jel­leen ja kävi hä­nen kimp­puun­sa.

Us­ko­vai­nen Jaa­kob puo­les­taan pal­ve­li isän­sä ja äi­tin­sä huo­nees­sa kas­vat­ta­en kar­jaa, mut­ta elä­väs­tä us­kos­ta luo­pu­nut Ee­sau ot­ti vai­moik­seen pa­ka­na­nai­sia. Jaa­kob jou­tui läh­te­mään jopa Ee­saun vi­haa pa­koon.

– Jo ai­ko­jen alus­ta as­ti on ol­lut kah­den­lai­sia ih­mi­siä, ar­mah­det­tu­ja ja sel­lai­sia, jot­ka ei­vät ole vie­lä löy­tä­neet elä­vää Ju­ma­laa sy­dä­meen­sä. Mut­ta Ju­ma­la kut­suu jo­kais­ta ih­mis­tä pa­ran­nuk­sen as­ke­lil­le. Kun kuu­let Ju­ma­lan ää­nen, älä paa­du­ta sy­dän­tä­si vaan us­ko. Suu­ri palk­ka on tai­vaas­sa. Rau­ha ja ian­kaik­ki­nen elä­mä Jee­suk­ses­sa Kri­suk­ses­sa, pu­hui Kar­ja­lai­nen.

"Et­si­kää Her­raa"

Ka­na­nen saar­na­si Je­sa­jan kir­jas­ta 55:1, jos­sa kut­su­taan kaik­kia Ju­ma­lan lä­hei­syy­teen kul­ke­maan us­kon tie­tä koh­ti Tai­vaan ko­tia: ”Et­si­kää Her­raa, kun hä­net vie­lä voi löy­tää, huu­ta­kaa hän­tä avuk­si, kun hän on lä­hel­lä!”

Pu­hu­ja iloit­si, et­tä Kal­li­o­nie­men pirt­ti oli tul­lut sa­nan­kuu­li­joi­ta täy­teen. Jot­kut eh­kä ute­li­ai­suu­des­ta, jot­kut saa­maan us­kol­leen vah­vis­tus­ta.

– Joil­la­kin voi ol­la ky­sy­mys ja aja­tus, et­tä jos mi­nun läh­tö­ni tu­lee nyt, mi­nul­la on an­teek­si­an­ta­mat­to­mat syn­nit tun­nol­la. Ol­koon­pa syyt mit­kä ta­han­sa, kun tu­lit­te näi­hin seu­roi­hin, ajat­te­len, et­tä Ju­ma­la on si­nun as­ke­lee­si joh­dat­ta­nut kuu­le­maan mitä Ju­ma­lal­la on juu­ri nyt si­nul­le sa­no­mis­ta, pu­he­li Rai­mo Ka­na­nen.

Ka­na­nen muis­tut­ti myös, kuin­ka Jee­sus lä­het­ti ope­tus­lap­set saar­naa­maan kai­kel­le kan­sal­le syn­tien an­teek­si­an­toa. Hän käyt­ti us­koon au­tet­tu­ja työ­vä­li­nee­nä. Pie­ta­ri ja muut sen ajan kris­ti­tyt saar­na­si­vat evan­ke­liu­mia.

– Tätä sa­maa evan­ke­liu­mia tä­nään saar­na­taan tääl­lä Kal­li­o­ni­men pir­tis­sä, Ka­na­nen va­kuut­ti.

– Näi­tä seu­ro­ja jär­jes­te­tään kaik­kien ih­mis­ten täh­den, jo us­koon ar­mah­de­tuil­le sie­lun vir­kis­tyk­sek­si sekä vie­lä us­kos­ta osat­to­mien täh­den, joil­la on evan­ke­liu­min jano, hän vie­lä jat­koi.

Teks­ti: Mai­ja-Lii­sa Rau­das­kos­ki

Ku­vat: Pent­ti Rau­das­kos­ki