Ke­sä­kuun 16. päi­vä Hai­luo­dos­sa ko­koon­nut­tiin seu­roi­hin yli sata vuot­ta van­haan Sau­vo­lai­sen hir­si­pirt­tiin.

Pir­tis­sä tu­li­jaa ter­veh­tii hä­myi­nen tun­nel­ma. Ver­ho hei­lah­taa avoi­mes­sa ik­ku­nas­sa. Nii­tyn ku­kat ilah­dut­ta­vat mal­ja­kois­sa.

Hai­luo­don Rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä on pa­ri­kym­men­tä jä­sen­tä, ja seu­ro­ja jär­jes­te­tään ker­ran kuu­kau­des­sa ko­deis­sa ja kir­kos­sa. Hai­luo­toon pää­see Ou­lun­sa­los­ta au­to­lau­tal­la me­ren yli.

Aluk­si seu­ra­vä­ki lau­loi vir­ren 573 ”On kau­nis syn­nyin­maam­me”.

Tee­mu Rii­hi­mä­ki pu­hui Jo­han­nek­sen evan­ke­liu­min kol­man­nen lu­vun alus­ta. Sii­nä Ni­ko­de­mus tu­lee pu­hu­maan Jee­suk­sen kans­sa kah­des­taan yöl­lä. Ni­ko­de­mus oli kuul­lut Jee­suk­sen ih­me­te­ois­ta ja tun­nus­ti, et­tä tämä voi­ma on var­maan Ju­ma­las­ta.

Eh­kä hän pel­kä­si fa­ri­seus­ten ja mui­den neu­vos­ton jä­sen­ten asen­tei­ta ja tuli sik­si yöl­lä. Jee­sus näki hä­nen sy­dä­men­sä ti­lan ja al­koi pu­hu­tel­la mies­tä: "To­ti­ses­ti, jos ih­mi­nen ei uu­des­ti syn­ny ve­des­tä ja hen­ges­tä, ei hän tule Ju­ma­lan val­ta­kun­taan."

Ni­ko­de­mus ei voi­nut täl­lais­ta pu­het­ta ym­mär­tää. Mi­ten ih­mi­nen voi uu­des­taan van­ha­na syn­tyä? Jee­sus pu­hui elä­väs­tä ve­des­tä ja ver­ta­si sitä ar­mo­e­van­ke­liu­mis­ta vuo­ta­vaan Py­hän Hen­gen ve­teen.

Ju­ma­la te­kee työ­tään Py­hän Hen­gen kaut­ta. Evan­ke­liu­min sa­no­ma laa­je­nee maa­il­mas­sa hä­nen tah­ton­sa mu­kaan. Saam­me luot­taa Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen elä­mäm­me eri vai­heis­sa, vai­keuk­sis­sa­kin.

Eläm­me maa­il­man kes­kel­lä, mut­ta em­me eris­tyk­sis­sä. On hyvä pu­hel­la ih­mis­ten kans­sa ta­val­li­sia ajal­li­sia asi­oi­ta, si­ten saat­taa luon­te­vas­ti tul­la pu­heek­si myös us­ko­mi­sen asi­at.

Ih­mi­se­lä­mä on ly­hyt kuin ruo­ho tai ke­sän kuk­ka. Ker­ran mei­dän­kin mat­kam­me päät­tyy. Ju­ma­la pi­tää kui­ten­kin huo­len omis­taan elä­män lop­puun as­ti.

1600-lu­vul­ta as­ti vei­sat­tu vir­si 117 ka­jah­taa van­has­sa hir­si­pir­tis­sä: ”Pyhä Hen­ki, loh­dut­ta­ja, va­lon läh­de ai­noa...” Seu­ra­vie­raat vir­kis­täy­ty­vät pöy­dän an­ti­mil­la ja jut­te­le­vat. Va­loi­sa ja veh­mas kesä jat­kaa ku­kin­taan­sa.

Teks­ti ja ku­vat: He­le­na Vä­hä­söy­rin­ki