Tä­nään vie­te­tään py­häin­päi­vää, jol­loin muis­tel­laan pois­nuk­ku­nei­ta lä­hei­siä. Py­häin­päi­vä mer­kit­see kir­kos­sam­me kaik­kien us­ko­vien vai­na­jien muis­to­päi­vää ja kaik­kien py­hien päi­vää. Hau­taus­maat täyt­ty­vät kynt­ti­löi­den va­los­ta; elä­män ra­jal­li­suus on läs­nä. Ian­kaik­ki­sen elä­män toi­vos­ta ker­to­vat Raa­ma­tun sa­nat ja lau­lut loh­dut­ta­vat mo­nia.

Py­häin­päi­vän evan­ke­liu­mi­teks­ti on Jee­suk­sen vuo­ri­saar­nan alus­sa ole­va au­tu­aak­si­ju­lis­tus (Matt. 5:1-12):

Au­tu­ai­ta ovat hen­ges­sään köy­hät, sil­lä hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta.

Au­tu­ai­ta mur­heel­li­set: he saa­vat loh­du­tuk­sen.

Au­tu­ai­ta kär­si­väl­li­set: he pe­ri­vät maan.

Au­tu­ai­ta ne, joil­la on van­hurs­kau­den näl­kä ja jano: hei­dät ra­vi­taan.

Au­tu­ai­ta ne, jot­ka toi­sia ar­mah­ta­vat: hei­dät ar­mah­de­taan.

Au­tu­ai­ta puh­das­sy­dä­mi­set: he saa­vat näh­dä Ju­ma­lan.

Au­tu­ai­ta rau­han­te­ki­jät: he saa­vat Ju­ma­lan lap­sen ni­men.

Au­tu­ai­ta ovat ne, joi­ta van­hurs­kau­den vuok­si vai­no­taan:

hei­dän on tai­vas­ten val­ta­kun­ta.

Au­tu­ai­ta olet­te te, kun tei­tä mi­nun täh­te­ni her­ja­taan ja vai­no­taan

ja kun teis­tä val­heel­li­ses­ti pu­hu­taan kaik­kea pa­haa.

Iloit­kaa ja rie­muit­kaa, sil­lä palk­ka, jon­ka te tai­vais­sa saat­te, on suu­ri.

Niin­hän vai­not­tiin pro­feet­to­ja­kin, jot­ka eli­vät en­nen tei­tä.

Sii­o­nin lau­lus­sa 266 kai­va­taan le­poon pääs­sei­tä lä­hei­siä:

Ja toi­si­naan, kun muis­te­len

le­von jo saa­nei­ta,

niin ko­tiin pääs­tä kai­pai­len

ja hei­dät koh­da­ta.

Oi Her­ra, huo­kaan puo­lee­si,

suo voi­maa tais­tos­sa

ja ker­ran ol­la luo­na­si

py­hien jou­kos­sa.

Vir­res­sä 243 ku­va­taan ian­kaik­ki­sen elä­män toi­voa, jon­ka us­ko an­taa:

Vaan Her­ran seu­ra­kun­ta,

ei hei­tä toi­vo­aan,

on sil­le kuo­lo un­ta,

se kiit­tää su­ruis­saan.

Se tie­tää Va­pah­ta­jan

jo nous­seen kuol­leis­ta.

Hän val­mis­ta­nut ma­jan

on meil­le tai­vaas­sa.

Iloi­ta it­keis­sään­kin

toi­vos­sa sy­dän saa,

kun hau­taan sy­vim­pään­kin

jo aa­mu sa­ras­taa.

Siis luo­ta voi­maan Her­ran

ja kii­tä ar­mo­aan.

Tie hau­dan päät­tyy ker­ran

ikui­seen kun­ni­aan.

Ku­vi­tus­ku­va: Eli­sa Raap­pa­na