Ol­li Mik­ko­sen saar­na-ar­kis­to on lä­pi­leik­kaus van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­seen saar­na­pe­rin­tee­seen.

Ol­li Mik­ko­nen sei­soo etei­ses­sä tum­mat la­sit pääs­sään ja hy­myi­lee iloi­ses­ti. Vai­mo Jo­han­na kei­nut­te­lee te­ras­sil­la ul­ko-oven lä­hel­lä yk­si­vuo­ti­as­ta poi­ka­vau­vaa un­ten mail­le.

Jou­he­vas­ti Mik­ko­nen siir­tyy työ­huo­nee­seen­sa, joka on mel­koi­nen tek­niik­kas­tu­dio. Hän tie­tää, mis­sä mi­tä­kin veh­jet­tä pi­de­tään. Sil­miin­pis­tä­vin­tä huo­nees­sa on, et­tei tie­to­ko­neel­la ole näyt­tö­ruu­tua.

– Lää­ke­tie­teel­li­ses­ti olen täy­sin so­kea. Asi­oi­ta teh­dään eri ta­val­la, kun nel­jä ais­tia saa riit­tää. Tie­to­ko­net­ta käy­tän teks­ti­poh­jai­ses­ti pis­te­näy­tön avul­la, Mik­ko­nen ker­too.

Ol­li Mik­ko­nen on syn­ty­nyt Mu­hok­sel­la yk­si­tois­ta­lap­si­seen us­ko­vai­seen per­hee­seen syn­ty­mä­so­ke­a­na. Poi­ka on ol­lut pie­nes­tä pi­tä­en mu­si­kaa­li­nen. Jo yk­si­vuo­ti­aa­na hän soit­ti in­nok­kaa­na pi­a­noa, ja kuu­si­vuo­ti­aa­na hän sä­vel­si jo kak­si sä­vel­mää: Elo­kuun il­ta ja Saa­ko tääl­lä kau­ra­hiu­ta­lei­ta.

Kuin­ka soit­ta­mi­nen käy nä­kö­vam­mai­sel­ta? Ol­li Mik­ko­nen nak­kaa, et­tä ei­hän sii­hen tar­vit­se muu­ta kuin et­tä voi pai­nel­la kos­ket­ti­mia.

– Ei nä­köä soit­ta­mi­seen tar­vi­ta, nuo­tin­lu­kuun kyl­lä.

Soit­ta­mi­sen li­säk­si Ol­li Mik­ko­nen on ol­lut in­nos­tu­nut ää­nit­tei­den tal­len­ta­mi­ses­ta ja ar­kis­toi­mi­ses­ta nuo­ruu­des­ta as­ti. Epä­us­koi­se­na nau­hoi­tuk­set oli­vat eri­lai­sia kuin ny­ky­ään.

– Vuon­na 2005 sain pa­ran­nuk­sen ar­mon, Mik­ko­nen ker­too.

– Olin jo sil­loin ar­kis­to­mies, mut­ta luo­vuin ke­vy­en mu­sii­kin ar­kis­tos­ta­ni ja ryh­dyin ar­kis­toi­maan klas­sis­ta mu­siik­kia, sa­tu­ja, kuun­nel­mia ja lo­pul­ta seu­ra­pu­hei­ta vuok­ra-asun­nos­sa­ni Tam­pe­reel­la.

Vuon­na 2005 Mik­ko­nen al­koi tal­len­taa it­se ne­tin kaut­ta saar­no­ja.

– Aloin ke­hit­tää oh­jel­maa, jon­ka avul­la sai­sin net­ti­seu­rois­ta saar­no­ja. Vas­taa­via oh­jel­mia tänä päi­vä­nä on jo ole­mas­sa pal­jon, mut­ta ha­lu­sin teh­dä sel­lai­sen it­se.

Tuo­hon ai­kaan Mik­ko­nen ei löy­tä­nyt mis­tään van­ho­ja seu­ra­pu­hei­ta. Hän läh­ti vie­rai­le­maan saar­na­mies Rei­no Tuo­maa­lan luo­na ja ker­toi suun­ni­tel­mis­taan pis­tää pys­tyyn ar­kis­to, jos­sa oli­si­vat kaik­ki SRK:n su­vi­seu­ra­saar­na­tal­len­teet eri vuo­sil­ta. Tuo­maa­la ilah­tui asi­as­ta ja haki vä­lit­tö­mäs­ti laa­ti­kon, jos­sa oli noin 105 su­vi­seu­ra­saar­na­ka­set­tia.

– Ne oli­vat hy­vä­laa­tui­sia ja täy­sin kun­nos­sa. It­se­o­pis­kel­lut stu­di­o­tek­nik­ko sai mie­luis­ta te­ke­mis­tä.

– Pyö­rit­te­lin ka­set­te­ja ai­ka­ni, ja ke­vääl­lä tein pie­ni­muo­toi­sen net­ti­si­vun, jon­ne la­ta­sin muu­ta­man saar­nan.

Mik­ko­nen toi­mit­ti si­vus­ton osoit­teen ys­tä­väl­leen. Hä­nen kaut­taan se le­vi­si jul­ki­seen ja­koon, sil­lä te­ki­jä oli unoh­ta­nut mai­ni­ta, et­tä se oli­si täs­sä vai­hees­sa vain hä­nel­le.

– Tut­ta­vat al­koi­vat soi­tel­la, ja kaik­ki he oli­vat naut­ti­neet kuu­le­mas­taan. Saar­na-ar­kis­to oli sit­ten­kin hyvä idea, Mik­ko­nen ker­too.

SRK on tal­len­ta­nut su­vi­seu­ra­saar­nat ka­se­teil­le vuo­des­ta 1976 vuo­teen 2003.

– Olin toi­vo­nut saa­va­ni teh­tä­vän saar­no­jen di­gi­toi­mi­seen. Sain ja di­gi­toin kaik­ki saar­nat siir­ret­tä­väl­le kiin­to­le­vyl­le ja pa­lau­tin SRK:lle, Mik­ko­nen muis­te­lee.

Vuo­den 2006 lo­pul­la Ol­li Mik­ko­nen esit­ti erääs­sä Tam­pe­reen rau­ha­nyh­dis­tyk­sen kes­kus­te­luil­las­sa toi­veen, et­tä sai­si jos­ta­kin hy­vä­laa­tui­sia saar­na­tal­len­tei­ta, esi­mer­kik­si ke­la­nau­ho­ja, joil­ta saar­no­ja voi­si ar­kis­toi­da.

Vä­hi­tel­len ar­kis­to al­koi tun­tua jo laa­jal­ta. Sen jäl­keen pu­hei­ta on sa­del­lut hi­taas­ti eri läh­teis­tä.

– Ar­kis­to koos­tuu sa­tun­nai­sis­ta löy­döis­tä, vii­mei­sen rei­lun 14 vuo­den ajan net­ti­seu­ra­tal­len­teis­ta ja ar­kis­tol­le hy­vän­tah­toi­ses­ti toi­mi­te­tuis­ta ää­nit­teis­tä, Mik­ko­nen ker­too.

Tam­pe­reen ai­ka­na Ju­ma­la siu­na­si Ol­li Mik­kos­ta us­ko­vai­sel­la puo­li­sol­la, jon­ka kans­sa heil­lä on täl­lä het­kel­lä kak­si tyt­töä ja kol­me poi­kaa.

– Val­tio elät­ti mi­nut poi­ka­vuo­si­na, ja tein ar­kis­to­työ­tä tal­koil­la. Nyt kun mi­nul­la on per­he, ha­lu­an teh­dä palk­ka­töi­tä jo sen­kin ta­kia, et­tä raha riit­täi­si ruo­kaan ja se oli­si it­se tie­nat­tua, hän ker­too.

Niin­pä Juha-Pek­ka Tei­ri­kan­gas, Rau­han­mu­siik­ki-si­vus­ton yl­lä­pi­tä­jä, an­toi Mik­ko­sen käy­tet­tä­väk­si it­se ke­hit­tä­män­sä nä­ke­vien kan­nal­ta ys­tä­väl­li­sen käyt­tö­liit­ty­män­sä, jota Mik­ko­nen käyt­tää pro­vi­si­o­pal­kal­la.

– Kuu­kau­si­mak­su on kor­vaus sii­tä, et­tä saa seu­ra­ta Ol­lin Ar­kis­ton ar­kis­to­työn ete­ne­mis­tä, hyö­dyn­tää Juha-Pe­kan suun­nit­te­le­maa käyt­tö­liit­ty­mää, jon­ka ke­hut­tu­ja omi­nai­suuk­sia en it­se kos­kaan eh­kä näe, Mik­ko­nen se­lit­tää.

– Ar­kis­to on lä­pi­leik­kaus kris­til­li­syy­tem­me saar­na­pe­rin­tee­seen: kuin­ka Ju­ma­la on hen­ken­sä kaut­ta avan­nut sa­naan­sa eri pal­ve­li­joil­le eri­lai­sil­la lah­joil­la.

Mai­ja-Lii­sa Rau­das­kos­ki Ku­vat: Pent­ti Rau­das­kos­ki

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 17.7.2019