Veli-Pekka Ottman korona-ajan saarnavuorossa Helsingin rauhanyhdistyksellä. – Tilanteessa ei naurattanut, mutta myöhemmin huvitti: SRK:n julkaisut ovat monikäyttöisiä. Niitä voi käyttää myös mikrofonin tukena.
Kuva Ottmanilta
Veli-Pekka Ottman korona-ajan saarnavuorossa Helsingin rauhanyhdistyksellä. – Tilanteessa ei naurattanut, mutta myöhemmin huvitti: SRK:n julkaisut ovat monikäyttöisiä. Niitä voi käyttää myös mikrofonin tukena.
Kuva Ottmanilta
Harri Vähäjylkkä
Seurakuntatyössä huumori on monesti tilannekomiikkaa ja suhteessa siihen, mitä sattuu ja tapahtuu, kertoo Tampereen tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Veli-Pekka Ottman.
– Myös kristillisyytemme sisällä kerrotaan paljon humoristisia juttuja. Ne voivat liittyä persooniin, kuten vaikka jo edesmenneisiin puhujiin, hauskoihin tilanteisiin uskovaisten elämässä tai kommelluksiin. Näistä saisi vaikka kirjan, koska näitä on niin paljon.
Ottman kertoo vierailleensa vuosia sitten uskovaisessa perheessä, jolla oli kanoja. Kanat olivat päässeet karkuun, ja häkin ovi oli auki. Joku oli laittanut avoimen oven viereen sen kesän suviseuramerkin, jonka tunnus oli: ”Sinun porttis pitää avoinna oleman.”
Ottman kertoo toimineensa kaikilla seurakunnan työaloilla lukuun ottamatta lapsi- ja perhetyötä.
– Huumori on usein keino tai tapa keventää elämää, erityisesti sen raskaissa tai hankalissa tilanteissa.
Hän kertoo huumoria löytyvän joskus sieltäkin, missä sitä ei ajattelisi olevan.
– Sitä voi repiä irti pienistäkin asioista. Huumori helpottaa.
Veli-Pekka Ottman pitää tilannekomiikasta, kommelluksista sekä sanallisesta huumorista, jossa kuvaillun tilanteen voi nähdä sielunsa silmin.
– Joskus jotkin sarjakuvat iskevät suoraan nauruhermoon, esimerkiksi Lassi ja Leevi, hän mainitsee.
Hyvän huumorin Ottman määrittelee tilannesidonnaiseksi.
– Huumori ja hauskuus on itselläni kiinni tilanteesta eli kontekstista. Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan.
Jos kanssaihmiset ovat Ottmanin kanssa samalla aallonpituudella ja samanlaisella huumorilla varustettuja, voi meno hänen mukaansa äityä välillä ”aika hervottomaksi”.
– Joskus tilanteet voivat olla sellaisia, joissa ei naurata yhtään, mutta jälkeenpäin niissä voi nähdä humoristisia piirteitä, Veli-Pekka Ottman miettii.
– Itselleen on oppinut nauramaan paremmin iän myötä.
Hän ajattelee, että huumorintaju on osittain persoonallinen ja perinnöllinen ominaisuus, mutta asia, johon vaikuttaa myös ympäristö.
– Huumorintaju ei kaikilla ole samanlainen, olemme siinäkin suhteessa yksilöllisiä. Ajattelen, että huumoria ja sen näkemistä eri tilanteissa voi myös oppia.
Lue lisää Ottmanin ajatuksia tämän viikon Päivämiehestä: Mihin tilanteisiin huumori ei sovi? Miten uskoon liittyvä ilo eroaa huumorista?
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys