Tuo­mas Hän­ni­nen

Gran Ca­na­ria

Gran Ca­na­ri­al­la asu­vil­le jär­jes­te­tään sään­nöl­lis­tä seu­ra­toi­min­taa.

Kes­ki­vii­kon kirk­ko­seu­rat ovat al­ka­mas­sa. Ul­ko-oven pie­les­sä lie­huu il­ta­päi­vä­tuu­les­sa Suo­men lip­pu. Kirk­koon saa­pu­vat koh­taa­vat iloi­si­na toi­si­aan ”Ju­ma­lan ter­ve” -ter­veh­dyk­sel­lä. Ju­ma­lan las­ten koh­taa­mi­nen voi ol­la to­del­la kan­nus­ta­vaa, ja us­kon kaut­ta ko­et­tu per­heyh­teys voi roh­kais­ta us­ko­maan.

Hep­re­a­lais­kir­jeen kir­joit­ta­ja ko­ros­taa seu­ra­kun­nan ko­koon­tu­mi­sen ja tois­tem­me roh­kai­se­mi­sen mer­ki­tys­tä. Ne ai­van kuin kuu­lu­vat yh­teen: ”Me em­me saa lyö­dä lai­min seu­ra­kun­tam­me yh­tei­siä ko­kouk­sia, niin kuin muu­ta­mil­la on ta­pa­na, vaan mei­dän tu­lee roh­kais­ta toi­si­am­me, sitä enem­män mitä lä­hem­pä­nä nä­et­te Her­ran päi­vän ole­van” (Hepr. 10:25).

Seu­ra­toi­min­ta yh­dis­tää

Seu­rat al­ka­vat tu­tul­la Sii­o­nin lau­lul­la. Voi­ma­kas lau­lu kut­suu myö­hem­min saa­pu­nei­ta penk­kei­hin. Muu­ta­ma ka­dul­la kul­ke­va ul­ko­maa­lai­nen tu­lee ih­met­te­le­mään kir­kon ta­ka­o­saan voi­ma­kas­ta vei­suu­ta. Raa­ma­tul­li­nen saar­na­vir­si joh­dat­te­lee kuu­li­jat Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le, ja vuo­roon kut­sut­tu sa­nan­pal­ve­li­ja lu­kee teks­tin. Ju­ma­lan per­he on kool­la, Ju­ma­lan sana ruok­kii ja roh­kai­see. Ju­ma­la pi­tää edel­leen omis­taan huo­len, tääl­lä ja kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa.

Gran Ca­na­ri­al­la pi­dem­pään asu­vien elä­ke­läis­ten kes­kuu­des­sa seu­rat on ko­et­tu eri­tyi­sen tär­keik­si. Ne ovat kai­ken yh­des­sä ko­ke­mi­sen, har­ras­ta­mi­sen ja elä­mi­sen pe­rus­ta. Seu­rois­sa ko­et­tu ja elet­ty yh­teen­kuu­lu­vuu­den tun­ne laa­je­nee myös muu­hun yh­des­sä ole­mi­seen ja har­ras­ta­mi­seen. Kaik­ki vie­raal­la maal­la tur­val­li­ses­sa yh­tei­sös­sä yh­des­sä ko­et­tu te­kee elä­mi­sen rik­kaak­si ja viih­tyi­säk­si.

Har­taus­het­ki vuo­ris­tos­sa

Sään­nöl­li­seen seu­ra­toi­min­taan kuu­lu­vat kes­ki­vii­kon kirk­ko­seu­rat ja sun­nun­tai­sin pi­det­tä­vät seu­rat telt­ta­ka­tok­sel­la. Li­säk­si maa­nan­tai­sin to­teut­ta­van vuo­ris­to­ret­ken yh­tey­des­sä pi­de­tään ly­hyt har­taus­het­ki tai pu­heen­vuo­ro.

Sa­nan­pal­ve­li­joi­na pal­ve­le­vat pi­dem­män ai­kaa saa­rel­la asu­neet kuu­si pu­hu­jaa. Myös use­at saa­rel­la ly­hy­em­män ai­kaa lo­mai­le­vat pu­hu­jat ovat voi­neet pal­vel­la saa­rel­la ole­vaa seu­ra­kun­taa. Lah­jo­jen mo­ni­nai­suus on elä­vän kris­til­li­syy­den rik­kaus.

Pi­dem­pään Gran Ca­na­ri­al­la asu­vat pu­hu­jat ko­koon­tu­vat jos­kus yh­des­sä is­tu­maan il­taa ja kes­kus­te­le­maan. Kes­ki­näi­sen luot­ta­muk­sen ja avoi­muu­den vaa­li­mi­nen on tär­ke­ää, jot­ta seu­ra­kun­taa voi pal­vel­la oi­kein ja Ju­ma­lan tah­don mu­kai­ses­ti.

Tal­vi­kau­den 2021–2022 Gran Ca­na­ri­al­la asu­vien seu­rois­ta ja har­ras­te­toi­min­nas­ta löy­dät tie­toa ko­ti­si­vul­ta osoit­tees­sa: seu­rat­ka­na­ri­al­la.com.

Jut­tu on jul­kais­tu 1.12. il­mes­ty­nees­sä Päi­vä­mies-leh­des­sä.