Po­si­on rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä pi­de­tys­sä seu­ra­kun­ta­päi­väs­sä 17. huh­ti­kuu­ta oli alus­tuk­sen ai­hee­na Some ja me. Alus­tuk­ses­sa ja sen jäl­kei­ses­sä vilk­kaas­sa kes­kus­te­lus­sa poh­dit­tiin us­ko­vais­ten suh­det­ta so­si­aa­li­seen me­di­aan. To­det­tiin, et­tä some on hyvä ren­ki, mut­ta huo­no isän­tä.

Pi­tä­kääm­me huol­ta toi­nen toi­ses­tam­me ja kan­nus­ta­kaam­me toi­si­am­me rak­kau­teen ja hy­viin te­koi­hin. Me em­me saa lyö­dä lai­min seu­ra­kun­tam­me yh­tei­siä ko­kouk­sia, niin kuin muu­ta­mil­la on ta­pa­na, vaan mei­dän tu­lee roh­kais­ta toi­si­am­me, sitä enem­män mitä lä­hem­pä­nä nä­et­te Her­ran päi­vän ole­van. (Hepr. 10:19–24.)

So­men siu­naus­ta

Ee­ro ös­ter­berg aloit­ti alus­tuk­sen­sa Hep­re­a­lais­kir­jeen koh­dal­la, joka ke­hot­taa mei­tä huo­leh­ti­maan toi­sis­tam­me ja ra­kas­ta­maan ja roh­kai­se­maan toi­si­am­me. Sik­si on tär­ke­ää kes­kus­tel­la avoi­mes­ti ny­ky­a­jan tuo­mis­ta uu­sis­ta­kin il­mi­öis­tä.

Muu­tos ajas­sa on ol­lut val­ta­van no­pe­aa, ja sii­hen on so­peu­dut­ta­va us­ko­vai­sen­kin. Ko­ti­tie­to­ko­nei­den yleis­tyt­tyä 1980-lu­vul­la mie­tit­tiin suh­tau­tu­mis­ta pe­lei­hin ja nii­den mu­siik­kiin ja vii­mein in­ter­ne­tin tar­jon­taan. Ny­ky­ään rin­nal­le on tul­lut so­si­aa­li­nen me­dia: vuo­ro­vai­kut­tei­set säh­köi­set vies­tin­tä­kei­not.

Some on tuo­nut mu­ka­naan pal­jon hy­viä mah­dol­li­suuk­sia yh­tey­den­pi­toon. Verk­ko­vies­tin­tä­kei­noil­la jopa kau­ka­na ul­ko­mail­la asu­vat ys­tä­vät ja per­heen­jä­se­net tu­le­vat ku­vien ja pu­heen kera lä­hel­le. So­si­aa­li­nen me­dia on an­ta­nut ai­van uu­det ulot­tu­vuu­det myös lä­he­tys­työl­le. Ei­kä mei­dän kan­na­ta unoh­taa net­ti­seu­ro­ja, jot­ka tuo­vat Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­min jo­kai­sen ulot­tu­vil­le.

Tär­keä me­di­a­lu­ku­tai­to

Kun kou­lu­maa­il­mas­sa siir­ry­tään il­mi­ö­poh­jai­seen ja vuo­ro­vai­kut­tei­seen op­pi­mi­seen, saa­te­taan pyr­kiä kor­vaa­maan kir­jat, vi­hot, ka­me­rat ja vi­de­o­ka­me­rat tab­let­ti­tie­to­ko­neel­la ja äly­pu­he­li­mel­la. Se tuo op­pi­mi­seen uu­sia mah­dol­li­suuk­sia. Kään­tö­puo­lel­ta löy­tyy tie­don kont­rol­loi­mat­to­muus, sen muut­tu­mi­nen mat­kal­la ja nuo­ren ky­ke­ne­mät­tö­myys ym­mär­tää ja ar­vi­oi­da ai­neis­ton tuot­ta­jan ajat­te­lu­ta­paa ja ar­vo­maa­il­maa.

So­si­aa­li­nen me­dia ruok­kii ih­mi­sen ha­lua saa­da hy­väk­syn­tää ja kuu­lua jouk­koon. Va­li­tet­ta­vas­ti se on vä­hen­tä­nyt suo­raa kans­sa­käy­mis­tä ja kas­vok­kain koh­taa­mi­sia. Se on vä­hen­tä­nyt myös ai­kaa muil­ta har­ras­tuk­sil­ta ja jopa vält­tä­mät­tö­mil­tä ko­ti­töil­tä ja kou­lu­teh­tä­vil­tä. Li­al­li­nen ne­tin­käyt­tö ja vä­häi­nen lii­kun­ta ovat tär­keim­mät syyt nuor­ten uni­ryt­min on­gel­mil­le. (Uni­tut­ki­ja Tii­na Pau­nio.)

So­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa kuka ta­han­sa voi tuot­taa ja jul­kais­ta mitä vain. Maa­il­man­ku­va on usein hy­vin sub­jek­tii­vi­nen ja si­säl­lön tuot­ta­mi­seen käy­tet­ty tie­to ja har­kin­ta vä­häis­tä. Kos­ka kir­joit­ta­jan mo­tii­via ei voi tie­tää, me­di­a­lu­ku­tai­to on hy­vin tär­keä. Myös van­hem­pien tie­to sii­tä, mitä nuo­ret koh­taa­vat so­mes­sa, on erit­täin tär­ke­ää.

Net­ti­riip­pu­vuus?

Ta­pah­tu­mas­sa kuul­tiin, et­tä net­ti­riip­pu­vuut­ta voi­daan pi­tää niin sa­not­tu­na psy­ko­so­si­aa­li­se­na riip­pu­vuu­te­na. Tut­ki­muk­sen mu­kaan noin kym­me­nen pro­sent­tia ver­kon­käyt­tä­jis­tä on alt­tii­na ad­dik­ti­ol­le, joka voi joh­taa ah­dis­tuk­seen ja vai­ke­aan ma­sen­nuk­seen.

Eri­tyi­sen alt­tii­ta ovat tei­ni-ikäi­set ja yli 50-vuo­ti­aat mie­het ja nai­set, joi­den lap­set ovat läh­te­neet ko­toa. (Psy­ki­at­ri Pin­has Dan­non.)

Avoin kes­kus­te­lu kan­nat­taa

Ee­ro ös­ter­berg lai­na­si alus­tuk­ses­saan Ol­li Poh­jo­sen kir­joi­tus­ta SRK:n Vuo­si­kir­jas­sa vuon­na 2011: ”On haas­ta­vaa oh­ja­ta lap­sia ja nuo­ria hah­mot­ta­maan so­pi­van ja so­pi­mat­to­man ra­jaa, kun ai­kui­sil­la­kaan ei ole täs­tä ai­na yk­si­mie­li­syyt­tä. Uu­sis­ta il­mi­öis­tä on tär­ke­ää kes­kus­tel­la tur­val­li­ses­ti Ju­ma­lan sa­nan pe­rus­tal­ta. Saam­me nöy­rin mie­lin ru­koil­la Ju­ma­lal­ta tai­toa teh­dä oi­kei­ta, us­koa suo­je­le­via va­lin­to­ja.”

Sekä alus­tuk­ses­sa sekä pu­heen­vuo­rois­sa pu­hut­tiin avoi­men kes­kus­te­lun tär­key­des­tä. Kun tie­to­ko­net­ta ja pu­he­lin­ta käy­te­tään myös per­heis­sä avoi­mes­ti, voi­daan las­ten ja nuor­ten kans­sa kes­kus­tel­la huo­le­nai­heis­ta, joi­hin verk­ko­maa­il­mas­sa voi tör­mä­tä. Kes­kus­te­le­mal­la asi­at sel­vi­ä­vät ja evan­ke­liu­min hoi­dos­sa säi­lyy tun­non­rau­ha.

Toini Kajava kertoi, että päällimmäisenä asiana seurakuntapäivästä jäi mieleen se, että internetin ja sosiaalisen median käytöstä ja niiden hyvistä ja huonoista puolista on hyvä keskustella muiden uskovaisten ja oman perheen kesken. – On turvallista ajatella, että anteeksiantamuksen voimin jaksamme valvoa näissäkin asioissa ja säilyttää hyvän omantunnon. Nettiä voi ​käyttää moneen hyvään, muun muassa seurat tulevat sitä kautta kotiin silloin, kun on estynyt lähtemään sairauden tai muun esteen vuoksi.

Kes­kus­te­lus­ta poi­mit­tua:

– On upe­aa, kun so­men kaut­ta on löy­tä­nyt vuo­si­kym­me­nien ta­kai­sia ys­tä­viä ja pys­ty­nyt luo­maan ys­tä­vyys­suh­teet uu­del­leen.

– Yh­teis­kun­ta olet­taa, et­tä some ja in­ter­net ovat kaik­kien käy­tös­sä: nii­den syyl­lis­tä­mi­nen, joil­la nii­tä ei ole, on lä­hel­lä syr­jin­tää.

– So­mes­sa voi an­taa it­ses­tään vää­rää ku­vaa, ja sil­loin on vaa­ra­na suis­tua it­se­kin vää­rään to­del­li­suu­teen.

– Kes­kus­te­lu­foo­ru­mit ei­vät ole oi­kei­ta paik­ko­ja kes­kus­tel­la us­ko­na­si­ois­ta.

– On tär­ke­ää muis­taa, et­tä oman pro­fii­lin luo­mi­sel­la te­kee pro­fii­lia tu­le­vai­suut­ta var­ten.

– Ai­kui­set, val­vo­kaa las­ten äly­pu­he­lin­ta, lait­ta­kaa käy­töl­le ajat ja ra­jat!

Ilka Maaninka kertoo, että keskustelu herätti ajattelemaan, kuinka tärkeä some hänelle on. – Mietin myös sen tarpeellisuutta, ja että missä somettaminen on sopivaa: onko seurapenkissä sopivaa näpytellä puhelinta.