Syys­tal­vi­nen luon­to tar­jo­si pa­ras­taan, kun Kal­li­on lei­ri­kes­kuk­ses­sa vie­tet­tiin vart­tu­nei­den Suo­mi 100 -tee­mais­ta lei­riä 7.–8. mar­ras­kuu­ta. Vä­keä oli saa­pu­nut Kok­ko­lan, Yli­vies­kan ja Ka­jaa­nin seu­dul­ta. Han­nu Hint­sa­la (ku­vas­sa) muis­te­li lei­ril­lä ko­ti­aan, ra­kas­ta äi­ti­ään, so­das­sa kaa­tu­nut­ta isään­sä ja ko­ti­seu­ro­ja.

Päi­vien ai­ka­na kes­kus­te­lim­me so­dan ai­heut­ta­mis­ta ras­kais­ta me­ne­tyk­sis­tä. Pal­jon ih­mi­siä kuo­li, moni me­net­ti ter­vey­ten­sä, isän­sä, puo­li­son­sa tai poi­kan­sa. Osa suo­ma­lai­sis­ta jou­tui jät­tä­mään ko­tin­sa ja ko­ti­seu­tun­sa. Kes­kus­te­lim­me eva­kois­ta, hei­dän elä­mäs­tään uu­des­sa ym­pä­ris­tös­sä sekä kan­ta­vä­es­tön ko­ke­muk­sis­ta. Myös so­ta­kor­vauk­sis­ta ja jäl­leen­ra­ken­ta­mi­ses­ta pu­hut­tiin.

Mart­ti Mur­to­pe­rä Haa­pa­ve­del­tä kävi vie­raa­nam­me ker­to­mas­sa Väi­nö Ha­vak­ses­ta, so­das­sa kaa­tu­nees­ta Ki­vi­jär­ven kirk­ko­her­ras­ta. Vaik­ka Väi­nö Ha­vas oli kan­sa­ne­dus­ta­ja, hän ha­lu­si läh­teä rin­ta­mal­le puo­lus­ta­maan ra­kas­ta isän­maa­taan. Hän oli jo lap­se­na teh­nyt pää­tök­sen an­taa it­sen­sä, koko elä­män­sä, isän­maan pal­ve­luk­seen.

Päi­vien ai­ka­na saim­me myös hil­jen­tyä Ju­ma­lan sa­nan ää­rel­le. Kuu­lim­me sii­tä par­haas­ta lah­jas­ta, us­kos­ta, jon­ka saa ar­mos­ta omis­taa Ju­ma­lan suu­ren rak­kau­den osoi­tuk­se­na. Ja us­kon kaut­ta saa omis­taa ka­to­a­mat­to­man aar­teen, ian­kaik­ki­sen elä­män.