Har­ri Vä­hä­jylk­kä

SRK:n joh­to­kun­nan jä­se­net puo­li­soi­neen ko­koon­tui­vat lei­ri­vii­kon­lop­puun Kal­li­on lei­ri­kes­kuk­seen 15.–17. lo­ka­kuu­ta.

Per­jan­tai-il­ta­na osal­lis­tu­jat py­säh­tyi­vät SRK:n vuo­den 2022 vies­tin­nän tee­man ym­pä­ril­le. Alus­tuk­sen ai­hees­ta Sy­dä­men us­ko piti Har­ri Vä­hä­jylk­kä.

Alus­tuk­ses­sa ja kes­kus­te­lus­sa nou­si esil­le, kuin­ka sy­dä­men us­ko on Ju­ma­lan lah­ja. Ky­sy­mys ei ole vain tiet­ty­jen ta­po­jen nou­dat­ta­mi­ses­ta tai tie­tyn jou­kon mu­ka­na kul­ke­mi­ses­ta vaan pal­jon suu­rem­mas­ta asi­as­ta. Sy­dä­men us­ko on elä­vää us­koa, jon­ka pää­mää­rä on ian­kaik­ki­nen elä­mä tai­vaas­sa.

Ju­ma­lan sana on tot­ta

Lau­an­tai­na aa­mu­päi­väl­lä Kim­mo Puo­li­tai­val alus­ti sa­nan­pal­ve­li­jan teh­tä­väs­tä täs­sä ajas­sa.

– Sa­nan­pal­ve­li­ja on tär­ke­äl­lä asi­al­la, Kris­tuk­sen lä­het­tä­mä­nä. Tätä teh­tä­vää ei voi hoi­taa il­man sy­dä­men us­koa.

– Pyhä Hen­ki avaa Ju­ma­lan sa­naa sekä sa­nan­pal­ve­li­jal­le et­tä kuu­li­joil­le. Ju­ma­lan sa­nan ja us­kon pe­ru­sa­si­oi­den ää­rel­lä ole­mi­nen an­ta­vat an­taa tur­val­li­set pe­rus­työ­ka­lut sa­nan­pal­ve­li­jan teh­tä­vän hoi­ta­mi­seen. Voi­si­ko Ju­ma­lan sa­nan lu­ke­mi­nen ol­la yh­tä päi­vit­täi­nen tot­tu­mus ja käy­tän­tö kuin ham­pai­den pe­se­mi­nen, ky­se­li alus­ta­ja.

Alus­tus­ta seu­ran­nees­sa kes­kus­te­lus­sa Aa­po Mä­en­pää poh­ti, et­tä ai­ka luo pai­nei­ta sil­le, et­tä läh­ti­si pu­hu­maan ih­mis­ten ”kor­va­syy­hyn jäl­keen”, eli toi­sin kuin Raa­mat­tu opet­taa. Sa­nan­pal­ve­li­ja jou­tuu pun­ta­roi­maan sitä, et­tä mi­ten pu­hui­si niin, et­tä opet­tai­si oi­kein, mut­ta ei toi­saal­ta ”leik­kai­si kor­via”.

– Ha­lu­am­me py­syä Kris­tuk­sen opis­sa ja pu­hua niin kuin me us­kom­me, tii­vis­ti Mä­en­pää.

Rei­jo Peu­ra huo­maut­ti, et­tä on tär­ke­ää to­de­ta, et­tä Ju­ma­lan sana on tot­ta ja py­syä sii­nä. Sana it­ses­sään voi sa­tut­taa esi­mer­kik­si us­kos­ta osa­ton­ta. Ju­ma­lan sa­naan liit­tyy kui­ten­kin myös hyvä uu­ti­nen: tie tai­vaa­seen on ole­mas­sa ja syn­nit voi saa­da an­teek­si.

Tur­val­li­nen pe­rus­sa­no­ma riit­tää

Pu­heen­vuo­rois­sa ko­ros­tui, et­tä saar­nois­sa Ju­ma­lan sa­nan tur­val­li­nen pe­rus­sa­no­ma riit­tää. Sa­nan­pal­ve­li­jan ei tar­vit­se ta­voi­tel­la pu­hee­seen mi­tään uut­ta tai eri­kois­ta.

– Is­ra­e­lin kan­sa sai syö­dä joka päi­vä yk­sin­ker­tais­ta ja sa­maa, mut­ta ai­na tuo­ret­ta man­naa, to­det­tiin erääs­sä pu­heen­vuo­ros­sa.

– Sa­nan­pal­ve­li­ja poh­tii, vas­ta­si­ko saar­na aa­men­ta kuu­li­joi­den sy­dä­mis­sä. Tämä sa­non­ta ei ole vain muo­dol­li­suus, vaan ai­dos­ti tär­ke­ää, to­te­si Ilk­ka Ha­ku­li­nen pu­heen­vuo­ros­saan.

– Tun­tuu tur­val­li­sel­ta ja hy­väl­tä, jos saa kuul­la, et­tä puhe on tun­tu­nut kuu­li­jas­ta oi­ke­al­ta. Pie­ni­kin roh­kai­se­va pa­lau­te saat­taa ol­la mer­kit­tä­vää.

Mat­ti Nie­me­lä tii­vis­ti ko­ke­nei­den sa­nan­pal­ve­li­joi­den neu­vo­ja, jot­ka oli­vat aut­ta­neet hän­tä nuo­re­na sa­nan­pal­ve­li­ja­na.

– Kan­nat­taa val­mis­tau­tua ja tu­tus­tua teks­tiin. Ota teks­ti, joka tun­tuu omal­ta. Luo­ta Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja siu­nauk­seen. Puhu omil­la lah­joil­la­si, älä ke­nen­kään toi­sen. Pysy us­kol­li­se­na sil­le teks­til­le, jon­ka Tai­vaan Isä on an­ta­nut. Yh­del­lä ker­taa ei tar­vit­se pu­hua lii­an mo­nis­ta asi­ois­ta.

Saar­nas­sa on tär­keä tar­jo­ta evan­ke­liu­mia

Mat­ti Tas­ki­la nos­ti kes­kus­te­lus­sa esil­le, et­tä pu­hu­jan teh­tä­vä on muu­ta­kin kuin jul­ki­sen saar­nan pi­tä­mis­tä – sii­hen liit­tyy myös sie­lun­hoi­ta­jan teh­tä­viä eri­lais­ten kes­kus­te­lu­jen kaut­ta.

Saar­no­jen si­säl­lös­tä Tas­ki­la nos­ti esil­le us­kon­van­hurs­kau­den, joka on saar­no­jen ydin­tä.

– Saam­me pu­hua va­paas­ti ja Ju­ma­lan sa­nan poh­jal­ta. Ha­lu­am­me pu­hua Ju­ma­lan sa­naa muut­tu­mat­to­ma­na, roh­ke­as­ti ja omil­la lah­joil­la. Ajan il­mi­öis­tä pu­hu­mi­nen ei ole lain saar­naa, vaik­ka joku saat­taa niin sa­noa, to­te­si Tas­ki­la.

Pek­ka Pel­to­mä­ki poh­ti kuu­li­joi­den eri­lai­sia elä­män­ti­lan­tei­ta.

– Pu­hu­ja pu­huu usein omas­ta elä­män­ti­lan­tees­taan kä­sin. Mi­ten huo­mi­oi­da hei­dät, joi­den elä­män­ti­lan­ne on toi­nen, ky­se­li Pel­to­mä­ki.

Ruot­sis­ta lei­ril­le osal­lis­tu­nut Veli-Mat­ti Heik­ki­nen nos­ti esil­le, et­tä saar­nois­sa tär­kein­tä on tar­jo­ta evan­ke­liu­mia kai­kil­le kuu­li­joil­le. Jus­si Ren­to­la puo­les­taan muis­tut­ti, et­tä sa­nan­pal­ve­li­jan on tär­ke­ää pääs­tä myös it­se sa­nan­kuu­li­jan pai­kal­le.

Enem­män pu­het­ta hy­väs­tä Ju­ma­las­ta

Lau­an­tai­na lei­rin osal­lis­tu­jat py­säh­tyi­vät rau­ha­nyh­dis­tyk­sis­sä teh­tä­vän lap­si- ja per­he­työn ää­rel­le. Ajan­koh­tai­sia kuu­lu­mi­sia ker­toi­vat Pek­ka Kai­nua ja Pek­ka Kar­ju­la.

Alus­tuk­sen kaut­ta he piir­si­vät ajan­ku­van, jos­sa lap­set ja nuo­ret täl­lä het­kel­lä kas­va­vat. Kas­va­va su­ku­pol­vi elää val­ta­van vi­ri­ke­tul­van kes­kel­lä. Yh­teis­kun­nan ar­vo­mur­ros nä­kyy pe­rin­teis­ten ar­vo­jen väis­ty­mi­se­nä ja esi­mer­kik­si uu­den­lai­si­na ky­sy­myk­si­nä su­ku­puo­leen ja sek­su­aa­li­suu­teen liit­ty­en. Myös glo­baa­lit huo­le­nai­heet tu­le­vat lä­hel­le il­mas­ton­muu­tok­sen, so­tien ja luon­non­ka­tast­ro­fien muo­dos­sa.

Luot­ta­mus Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja kaik­ki­val­tiu­teen nou­see us­kos­ta.

– Lap­set ja nuo­ret tar­vit­se­vat enem­män pu­het­ta hy­väs­tä Ju­ma­las­ta kuin pa­has­ta maa­il­mas­ta. Lap­si- ja per­he­työn muo­dot, ku­ten kaik­ki muu­kin työ täh­tää sii­hen, et­tä jo­kai­nen sai­si tu­kea hen­ki­lö­koh­tai­seen us­ko­ne­lä­mään­sä, to­det­tiin ai­heen ää­rel­lä.

Mit­kä me­not ovat tär­keim­piä?

Jus­si ja Ar­ja Ren­to­la käyt­ti­vät yh­des­sä kom­ment­ti­pu­heen­vuo­ron kris­til­li­syy­den tar­jo­a­mas­ta tu­es­ta lap­si- ja per­he­työs­sä.

– Kris­til­li­syy­den työn kans­sa kil­pai­le­vat mo­net har­ras­tuk­set ja muut ak­ti­vi­tee­tit. Me­no­ja on niin lap­sil­la kuin ai­kui­sil­la­kin. Per­heis­sä käy­dään kes­kus­te­lua, mi­hin ai­ka riit­tää ja mit­kä me­not ovat tär­keim­piä, poh­ti Ar­ja Ren­to­la.

– Vä­sym­me­kö van­hem­pi­na sii­nä, et­tä lap­sem­me osal­lis­tui­si­vat py­hä­kou­luun ja muu­hun las­ten ja nuor­ten toi­min­taan? On ol­lut ilo näh­dä, et­tä nuo­rem­mat jär­jes­tä­vät myös it­se te­ke­mis­tä, kun heil­lä on tila, jos­sa voi ol­la, to­te­si Jus­si Ren­to­la.

– Myös ai­kuis­tu­va nuo­ri kai­paa evan­ke­liu­min roh­kai­sua, hok­saut­ti Jus­si Ren­to­la.

Ju­ma­lan sa­nal­le on yhä ti­laus­ta

Sun­nun­tain alus­tuk­ses­sa Val­de Pa­lo­la kä­sit­te­li kir­kon eri­lai­sia ke­hi­tys­vai­hei­ta. Vii­meis­ten vuo­si­kym­me­nien ke­hi­tys­tä hän ava­si kir­kon laa­ti­mien stra­te­gi­oi­den poh­jal­ta.

Alus­tus­ta seu­ran­nees­sa kes­kus­te­lus­sa nou­si esil­le, et­tä Suo­mes­sa on edel­leen us­kon­non- ja oman­tun­non­va­paus. Kir­kon si­säl­lä on eri­lai­sia suun­tauk­sia, joi­den ar­vo­poh­ja ja kes­ki­näi­set nä­ke­myk­set poik­ke­a­vat toi­sis­taan. Tämä joh­taa sii­hen, et­tä kir­kos­sa on sa­ma­nai­kai­ses­ti use­am­pia to­del­li­suuk­sia.

Yh­teis­kun­nas­sa ta­pah­tu­nut muu­tos li­be­raa­liin suun­taan vai­kut­taa myös kir­kos­sa, jos­kin hi­taam­min. Tä­män vuok­si us­ko­vai­set tör­mää­vät yhä use­am­min asi­oi­hin, jot­ka ovat va­ka­vas­sa ris­ti­rii­das­sa va­kau­muk­sen kans­sa.

Pu­heen­vuo­rois­sa ko­ros­tui, et­tä edel­leen on evan­ke­liu­min työn ai­ka: Ju­ma­lan sa­naan pe­rus­tu­val­le ope­tuk­sel­le ja saar­nal­le on yhä ti­laus­ta. Kes­kus­te­li­jat to­te­si­vat myös sen, et­tä kris­til­li­syy­den pii­ris­tä tu­le­via työn­te­ki­jöi­tä ar­vos­te­taan eri teh­tä­vis­sä kir­kon ken­täl­lä.