Harri Vähäjylkkä
Harri Vähäjylkkä
Harri Vähäjylkkä
SRK:n johtokunnan jäsenet puolisoineen kokoontuivat leiriviikonloppuun Kallion leirikeskukseen 15.–17. lokakuuta.
Perjantai-iltana osallistujat pysähtyivät SRK:n vuoden 2022 viestinnän teeman ympärille. Alustuksen aiheesta Sydämen usko piti Harri Vähäjylkkä.
Alustuksessa ja keskustelussa nousi esille, kuinka sydämen usko on Jumalan lahja. Kysymys ei ole vain tiettyjen tapojen noudattamisesta tai tietyn joukon mukana kulkemisesta vaan paljon suuremmasta asiasta. Sydämen usko on elävää uskoa, jonka päämäärä on iankaikkinen elämä taivaassa.
Jumalan sana on totta
Lauantaina aamupäivällä Kimmo Puolitaival alusti sananpalvelijan tehtävästä tässä ajassa.
– Sananpalvelija on tärkeällä asialla, Kristuksen lähettämänä. Tätä tehtävää ei voi hoitaa ilman sydämen uskoa.
– Pyhä Henki avaa Jumalan sanaa sekä sananpalvelijalle että kuulijoille. Jumalan sanan ja uskon perusasioiden äärellä oleminen antavat antaa turvalliset perustyökalut sananpalvelijan tehtävän hoitamiseen. Voisiko Jumalan sanan lukeminen olla yhtä päivittäinen tottumus ja käytäntö kuin hampaiden peseminen, kyseli alustaja.
Alustusta seuranneessa keskustelussa Aapo Mäenpää pohti, että aika luo paineita sille, että lähtisi puhumaan ihmisten ”korvasyyhyn jälkeen”, eli toisin kuin Raamattu opettaa. Sananpalvelija joutuu puntaroimaan sitä, että miten puhuisi niin, että opettaisi oikein, mutta ei toisaalta ”leikkaisi korvia”.
– Haluamme pysyä Kristuksen opissa ja puhua niin kuin me uskomme, tiivisti Mäenpää.
Reijo Peura huomautti, että on tärkeää todeta, että Jumalan sana on totta ja pysyä siinä. Sana itsessään voi satuttaa esimerkiksi uskosta osatonta. Jumalan sanaan liittyy kuitenkin myös hyvä uutinen: tie taivaaseen on olemassa ja synnit voi saada anteeksi.
Turvallinen perussanoma riittää
Puheenvuoroissa korostui, että saarnoissa Jumalan sanan turvallinen perussanoma riittää. Sananpalvelijan ei tarvitse tavoitella puheeseen mitään uutta tai erikoista.
– Israelin kansa sai syödä joka päivä yksinkertaista ja samaa, mutta aina tuoretta mannaa, todettiin eräässä puheenvuorossa.
– Sananpalvelija pohtii, vastasiko saarna aamenta kuulijoiden sydämissä. Tämä sanonta ei ole vain muodollisuus, vaan aidosti tärkeää, totesi Ilkka Hakulinen puheenvuorossaan.
– Tuntuu turvalliselta ja hyvältä, jos saa kuulla, että puhe on tuntunut kuulijasta oikealta. Pienikin rohkaiseva palaute saattaa olla merkittävää.
Matti Niemelä tiivisti kokeneiden sananpalvelijoiden neuvoja, jotka olivat auttaneet häntä nuorena sananpalvelijana.
– Kannattaa valmistautua ja tutustua tekstiin. Ota teksti, joka tuntuu omalta. Luota Jumalan johdatukseen ja siunaukseen. Puhu omilla lahjoillasi, älä kenenkään toisen. Pysy uskollisena sille tekstille, jonka Taivaan Isä on antanut. Yhdellä kertaa ei tarvitse puhua liian monista asioista.
Saarnassa on tärkeä tarjota evankeliumia
Matti Taskila nosti keskustelussa esille, että puhujan tehtävä on muutakin kuin julkisen saarnan pitämistä – siihen liittyy myös sielunhoitajan tehtäviä erilaisten keskustelujen kautta.
Saarnojen sisällöstä Taskila nosti esille uskonvanhurskauden, joka on saarnojen ydintä.
– Saamme puhua vapaasti ja Jumalan sanan pohjalta. Haluamme puhua Jumalan sanaa muuttumattomana, rohkeasti ja omilla lahjoilla. Ajan ilmiöistä puhuminen ei ole lain saarnaa, vaikka joku saattaa niin sanoa, totesi Taskila.
Pekka Peltomäki pohti kuulijoiden erilaisia elämäntilanteita.
– Puhuja puhuu usein omasta elämäntilanteestaan käsin. Miten huomioida heidät, joiden elämäntilanne on toinen, kyseli Peltomäki.
Ruotsista leirille osallistunut Veli-Matti Heikkinen nosti esille, että saarnoissa tärkeintä on tarjota evankeliumia kaikille kuulijoille. Jussi Rentola puolestaan muistutti, että sananpalvelijan on tärkeää päästä myös itse sanankuulijan paikalle.
Enemmän puhetta hyvästä Jumalasta
Lauantaina leirin osallistujat pysähtyivät rauhanyhdistyksissä tehtävän lapsi- ja perhetyön äärelle. Ajankohtaisia kuulumisia kertoivat Pekka Kainua ja Pekka Karjula.
Alustuksen kautta he piirsivät ajankuvan, jossa lapset ja nuoret tällä hetkellä kasvavat. Kasvava sukupolvi elää valtavan viriketulvan keskellä. Yhteiskunnan arvomurros näkyy perinteisten arvojen väistymisenä ja esimerkiksi uudenlaisina kysymyksinä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyen. Myös globaalit huolenaiheet tulevat lähelle ilmastonmuutoksen, sotien ja luonnonkatastrofien muodossa.
Luottamus Jumalan johdatukseen ja kaikkivaltiuteen nousee uskosta.
– Lapset ja nuoret tarvitsevat enemmän puhetta hyvästä Jumalasta kuin pahasta maailmasta. Lapsi- ja perhetyön muodot, kuten kaikki muukin työ tähtää siihen, että jokainen saisi tukea henkilökohtaiseen uskonelämäänsä, todettiin aiheen äärellä.
Mitkä menot ovat tärkeimpiä?
Jussi ja Arja Rentola käyttivät yhdessä kommenttipuheenvuoron kristillisyyden tarjoamasta tuesta lapsi- ja perhetyössä.
– Kristillisyyden työn kanssa kilpailevat monet harrastukset ja muut aktiviteetit. Menoja on niin lapsilla kuin aikuisillakin. Perheissä käydään keskustelua, mihin aika riittää ja mitkä menot ovat tärkeimpiä, pohti Arja Rentola.
– Väsymmekö vanhempina siinä, että lapsemme osallistuisivat pyhäkouluun ja muuhun lasten ja nuorten toimintaan? On ollut ilo nähdä, että nuoremmat järjestävät myös itse tekemistä, kun heillä on tila, jossa voi olla, totesi Jussi Rentola.
– Myös aikuistuva nuori kaipaa evankeliumin rohkaisua, hoksautti Jussi Rentola.
Jumalan sanalle on yhä tilausta
Sunnuntain alustuksessa Valde Palola käsitteli kirkon erilaisia kehitysvaiheita. Viimeisten vuosikymmenien kehitystä hän avasi kirkon laatimien strategioiden pohjalta.
Alustusta seuranneessa keskustelussa nousi esille, että Suomessa on edelleen uskonnon- ja omantunnonvapaus. Kirkon sisällä on erilaisia suuntauksia, joiden arvopohja ja keskinäiset näkemykset poikkeavat toisistaan. Tämä johtaa siihen, että kirkossa on samanaikaisesti useampia todellisuuksia.
Yhteiskunnassa tapahtunut muutos liberaaliin suuntaan vaikuttaa myös kirkossa, joskin hitaammin. Tämän vuoksi uskovaiset törmäävät yhä useammin asioihin, jotka ovat vakavassa ristiriidassa vakaumuksen kanssa.
Puheenvuoroissa korostui, että edelleen on evankeliumin työn aika: Jumalan sanaan perustuvalle opetukselle ja saarnalle on yhä tilausta. Keskustelijat totesivat myös sen, että kristillisyyden piiristä tulevia työntekijöitä arvostetaan eri tehtävissä kirkon kentällä.
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys