SRK on al­ku­vuon­na jul­kais­sut kol­me uut­ta tuo­tet­ta. Koh­ti ko­tia -ää­nit­teel­lä nuo­ret lau­la­vat Sii­o­nin lau­lu­ja ja vir­siä Ou­lun Kar­ja­sil­lan kir­kon uu­sien ur­ku­jen sä­es­tyk­sel­lä. An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan esi­kois­ru­no­ko­ko­el­ma Vil­ku­tan en­ke­lil­le ker­too lap­sen me­ne­tyk­sen tuo­mas­ta su­rus­ta ja kai­pauk­ses­ta. Gol­ga­tal­ta pää­si­äi­sen va­loon -ää­ni­te si­säl­tää tu­tuim­pia pää­si­äi­sa­jan lau­lu­ja ja vir­siä yh­teis­lau­lu­na esi­tet­ty­nä.

Koh­ti ko­tia -ää­nit­teen lau­lut ker­to­vat Ju­ma­lan huo­len­pi­dos­ta, tai­vas­toi­vos­ta ja Jee­suk­sen toi­ses­ta tu­le­mi­ses­ta. ää­nit­teen ko­ko­nai­suu­des­ta vas­tan­nut Juha So­ran­ta ku­vai­lee ää­ni­ty­sil­taa näin:

– Se oli mie­leen­pai­nu­va ko­ke­mus. Nuor­ten lau­lu soi yh­te­näi­ses­ti, puh­taas­ti ja voi­mal­li­ses­ti. Myös nuor­ten asen­noi­tu­mi­nen ää­ni­tys­ti­lan­tee­seen teki vai­ku­tuk­sen, uu­sin­ta­ot­to­ja ei hei­dän ta­ki­aan tar­vit­tu.

So­ran­ta ker­too, et­tä ää­ni­ty­sil­ta­na kaik­ki su­jui suun­ni­tel­mien mu­kaan. Hil­jai­suu­den ai­ka­na lau­la­ja­jou­kos­ta ei kuu­lu­nut yli­mää­räi­siä ää­niä.

– Ys­käi­sy­jä tai mui­ta häi­ri­öää­niä ää­nit­teel­tä saa ha­ke­mal­la ha­kea.

ää­ni­tys­ti­lan­teen tun­nel­mia pää­set seu­raa­maan vi­de­o­tal­len­teel­ta tääl­tä.

Kun An­ni­ka Koi­vu­kan­kaan esi­kois­ty­tär kuo­li muu­ta­ma vuo­si sit­ten lii­ken­ne­on­net­to­muu­des­sa, kir­joit­ta­mi­nen aut­toi Koi­vu­kan­gas­ta koh­taa­maan ja kä­sit­te­le­mään su­rua. Hän työs­ti ru­nois­ta kä­si­kir­joi­tuk­sen, joka voit­ti SRK:n ru­no­kil­pai­lun vuon­na 2013. Maa­lis­kuus­sa jul­kais­tiin kir­ja Vil­ku­tan en­ke­lil­le, joka on syn­ty­nyt tä­män kä­si­kir­joi­tuk­sen poh­jal­ta.

− Kir­ja­ni oli mi­nul­le konk­reet­tis­ta su­ru­työn te­ke­mis­tä. Se on ol­lut ras­kas­ta, täyn­nä kyy­ne­liä ja kai­paus­ta, mut­ta myös ää­rim­mäi­sen te­ra­peut­tis­ta ja loh­dut­ta­vaa, Koi­vu­kan­gas ker­too.

− Toi­von et­tä ru­no­ni toi­si­vat lu­ki­jal­le­kin loh­tua, aut­tai­si­vat avaa­maan jo­ta­kin ki­pe­ää, pu­hal­ta­maan sitä läm­pi­mäs­ti.

Ru­nois­sa ele­tään lap­sen odo­tuk­sen ja syn­ty­män ilos­ta va­loi­siin lap­suus­ku­viin, jot­ka tuo­vat lap­sen myös lu­ki­jaa lä­hel­le. Kuo­le­maan liit­ty­vä tus­ka ja luo­pu­mi­nen tu­lee ru­no­jen kaut­ta lä­hel­le. Elä­mä ei mene suun­ni­tel­mien mu­kaan, mo­net unel­mat sär­ky­vät, mut­ta su­run ja ki­vun kes­kel­lä on kui­ten­kin jo­tain, joka ei petä: us­ko ja luot­ta­mus Ju­ma­laan.

Haa­pa­jär­ven kir­kos­sa pe­rin­tei­ses­s­sä pää­si­äis­lau­luil­las­sa maa­lis­kuus­sa. Ti­lai­suu­teen oli saa­pu­nut 400 lau­la­jaa, jois­ta suu­rin osa oli nuo­ria.

– Lau­lut ja vir­ret kai­kui­vat voi­mal­li­ses­ti ja pu­hut­te­le­vi­na, ker­too si­säl­tö­suun­nit­te­lu­ryh­män jä­sen Tais­to Pel­to­nie­mi.

Esi­lau­lu­ryh­män ve­tä­jä­nä toi­mi­nut Riik­ka Si­ka­la ker­too, et­tä lau­lu­ryh­mä kan­toi vas­tuun­sa ää­ni­tys­ti­lan­tees­sa niin hy­vin, et­tä sen mu­ka­na oli ilo lau­laa it­se­kin.

– Kirk­ko­kan­san lau­la­mi­ses­ta kuu­li, et­tä lau­lu tuli sy­dä­mes­tä as­ti. Jos­pa sama vä­lit­tyi­si le­vyl­tä­kin.

Voit os­taa näi­tä uu­sia tuot­tei­ta SRK:n verk­ko­kau­pas­ta.