Gran Ca­na­ri­al­la asu­vat van­hoil­lis­les­ta­di­o­lai­set ko­koon­tui­vat it­se­näi­syys­päi­vä­nä juh­lis­ta­maan maan­tie­teel­li­ses­ti kau­kais­ta isän­maa­taan. Osal­lis­tu­jia oli vii­ti­sen­kym­men­tä.

Van­ha sa­non­ta ”jos­kus on men­tä­vä kau­as näh­däk­seen lä­hel­le” pi­tää paik­kan­sa. Kau­kaa kat­so­es­sa nä­kyy siu­naus, joka ko­ti­maa­han kät­key­tyy. Ta­ri­nat oman kan­san ko­et­te­le­muk­sis­ta kir­kas­ta­vat ku­vaa Ju­ma­lan var­je­luk­ses­ta, kun nii­tä kuu­lee toi­sen­lai­sen his­to­ri­an omaa­vas­sa suu­res­sa maas­sa.

Isän­maal­lis­ta oh­jel­maa

Gran Ca­na­ri­al­le tal­ven ajak­si muut­ta­nut väki ko­koon­tui Suo­men it­se­näi­syys­päi­vä­nä ai­van Playa de Ing­le­sin kes­kus­taan Kai­ja ja Ju­ha­ni Vä­hä­jyl­kän ko­tiin viet­tä­mään il­taa it­se­näi­syys- ja jou­lu­tee­man ää­rel­le.

Pöytä täyttyi nyyttikestieväistä ja pöydänalunen lahjapaketeista.

Eräs il­lan oh­jel­mis­ta oli koot­tu isän­maal­li­sis­ta ru­nois­ta ja ker­to­muk­sis­ta. Ar­vos­tuk­sen tun­ne Suo­mea ja sen kan­saa koh­taan oli ti­lai­suu­des­sa läs­nä. Ko­koon­tu­nei­ta yh­dis­ti rak­kaus yh­tei­seen ajal­li­seen isän­maa­han.

Eri puo­lil­ta Suo­mea, eri rau­ha­nyh­dis­tys­ten toi­min­nas­ta ja pe­rin­teis­tä muo­dos­tu­nut­ta Gran Ca­na­ri­an seu­ra­toi­min­taa oh­jaa yk­sin­ker­tai­nen or­ga­ni­saa­tio. Siel­lä on vain seu­rai­sän­tien ryh­mä, joka kut­suu pu­hu­jat ja kuu­lut­taa seu­rois­sa. Muu on oheis- ja har­ras­te­toi­min­taa, jos­sa ku­kin on ha­lu­jen­sa mu­kaan mu­ka­na.

Matti Heikkinen Ruotsista esitti kaksi kirjoittamaansa runoa.

Ko­ti­han­get mie­les­sä

Gran Ca­na­ri­al­la asu­vat us­ko­vai­set ovat ko­ke­neet, kuin­ka voi­mal­li­nen lau­lu seu­rois­sa ja vuo­ris­to­ret­kil­lä yh­dis­tää hei­tä. It­se­näi­syys­päi­vän il­ta­na he lau­loi­vat Pek­ka öster­ber­gin sä­es­tyk­sel­lä isän­maal­lis- ja jou­lu­ai­hei­sia lau­lu­ja.

Jou­lun ai­ka voi he­rät­tää ul­ko­mail­la ole­vas­sa ih­mi­sis­sä in­hi­mil­li­sen ikä­vän ko­din jou­lun tun­nel­maan han­kien kes­kel­le. He ovat muu­ka­lai­sia elä­män­ta­po­jen­sa, kie­len­sä ja kult­tuu­rin­sa vuok­si. Hep­re­a­lais­kir­jees­sä ku­va­taan vie­raut­ta ja muu­ka­lai­suut­ta tun­te­vis­ta: ”Ne, jot­ka pu­hu­vat näin, osoit­ta­vat kai­paa­van­sa isän­maa­ta” (Hepr. 11:13).

Teks­ti: Tuo­mas Hän­ni­nen

Ku­vat: Ris­to In­ke­roi­nen